Purjehdusta harrastanut Kempaksen pariskunta muutti omakotitalonsa romuhuoneen laivasalongiksi. Mielikuvitusta käyttäen salonki syntyi kierrättäen ja itse tekemällä.
Lasse ja Marja-Leena Kempaksen raumalaisen kotitalon alakerrassa on piilossa sisustuksellinen yllätys.
Asuinkerroksen ilme perustuu vaaleisiin sävyihin ja Aalto-huonekaluihin, vaan kävelepä alakertaan ja astu laivaan. Kellarin vanhassa romuhuoneessa on uskomaton tila, jonka ovesta pujahtamalla olet äkkiä merellä, oikein Kapteenin salongissa.
Tyyriintuntuinen huone on täynnä merellistä tavaraa: laivatauluja, ilmanpainemittareita, laivakelloja ja runsaasti petsattuja pintoja.
Yhdessä venttiili-ikkunassa vilkkuvat Kylmäpihlajan majakan valot. Olemme selvästi Rauman merikaupungissa, vaikka ollaankin kuivalla maalla ja kellarissa.
Salonkiin on käytetty enemmän kekseliäisyyttä kuin rahaa.
Idea syntyi, kun Lasse Kempas oli vieraillut huolintaliike John Nurmisen konsernin pääkonttorissa Helsingissä. Yhtiö oli toimittanut M/S Anna -nimisen laivan purettavaksi Lontooseen, mutta oli siirtänyt aikoinaan laivan aidon salongin omiin moderneihin tiloihinsa.
– Tuli ajatus, että saman voisi toteuttaa, mutta köyhän miehen versiona, Lasse Kempas kuvaa.
Petsiä vanhan kaapin pintaan
Hieno pyöreä pöytä on S/S Borelta.
– Jotain löytöjä olemme tehneet Turun meriantiikkiliikkeestä, jota ei enää ole. Iso osa huonekaluista on kierrätetty, Lasse Kempas kertoo.
Isän sota-aikana tekemä sivupöytä istuu kokonaisuuteen sellaisenaan – samoin mummolan kello.
Vanhan keittiökaapiston pintaansa saama petsilakka tekee siitä salonkikelpoisen.
– Romuhuonehistorian takia sen kohtalona on olla täynnä jotain muuta tavaraa kuin astioita, Marja-Leena Kempas tunnustaa.
Pariskunnan taustana on monenlainen kiinnostus visuaalisuuteen. Lasse Kempas on kuvataiteilija, jolla on ollut runsaasti näyttelyitä ympäri maailman.
Marja-Leena Kempas kouluttautui nuorena lastentarhanopettajaksi. Monipuolisessa ammatissa oli mahdollisuus myös kuvalliseen tekemiseen. Myöhemmin hän siirtyi hallinnollisiin töihin, jossa teki työuransa.
Utopisti ja realisti? Pariskunnan työnjaosta jotain kertoo, että Lasse Kempas alkoi suunnitella pöytään epäkeskoa lisäosaa, joka olisi tuonut salonkiin laivan keinuvan tunnelman. Vaimo toppuutteli, eikä heiluvaa pöytää tehty.
– Olisihan se ollut teknisesti hieman hankala, mies myöntää.
Nyt kuitenkin on tulossa jotain uutta: huoneeseen työstetään parhaillaan äänimaisemaa, johon tulee muun muassa höyrykoneen ääntä ja meren kohinaa.
Viereisestä ovesta viinikellariin
Laivasalonkiin ei sisustusinto ole päättynyt. Viereisen huoneen oven avaamalla pääsee keskieurooppalaiseen henkeen tehtyyn viinikellariin. Pariskunta harrastaa viinejä.
– Jossain vaiheessa kiersimme viinitiloilla Euroopassakin, Lasse Kempas kertoo.
Viinikellarin hienot tiilikaaret on tehty muurarin kanssa. Isäntä teki niille kaarimallit.
Käppyrätiilistä Aallon henkeen
Alakerran eräänlaisen fantasiamaailman vastapaino on talon rauhallinen, vaalea tunnelma.
Pariskunnan sisustuksessa kiehtoo Alvar Aalto -henki. Se vei pariskunnan aikoinaan myös ideointiretkelle Villa Maireaan. Tontti oli Syvärauman perinteisellä omakotialueella, joten Kempasten suunnitelmat eivät ihan ilman poikkeuslupia toteutuneet.
Luvat kuitenkin saatiin, siitä on seisonut todisteena talo vuodesta 1980.
Lasse Kempas paljastaa, että talon runko on muurattu niin sanotusta rappitiilestä, joka tarkoittaa sekundatiiltä: mustaa, palanutta ja käppyräistä.
Sen sai kuitenkin kymmeneksellä normaalin tuotteen hinnasta. Kekseliäisyys toi taloprojektissakin säästöä.
Kapteenin salongissa selaillaan nyt pariskunnan viime vuoden lopussa julkaisemaa keittokirjaa. Siihen on kerätty pääosin Marja-Leena Kempaksen keittiötaidetta. Kirja on omistettu lapsille ja lapsenlapsille.
Mitähän pariskunta keksii seuraavaksi?