Kolme ruotsalaista skinheadia katsoi uutta suomalaisopettajaa kuin tämä olisi ihmiskunnan alinta sorttia.
Markku Kanervan päässä myllersi. Hän oli luullut saavansa liikuntatunnille tulleet 16-vuotiaat pojat kerralla kuriin, mutta kolmikko teki nopeasti selväksi, mitä mieltä he olivat ohjeita antavasta pellavapäästä.
Sääntöjen noudattamista tai ylipäänsä minkäänlaista yhteistyötä oli turha odottaa.
Tilanne palaa edelleen elävästi Kanervan mieleen, vaikka siitä on jo yli 30 vuotta.
Tuomitsemme helposti lasten ja nuorten käyttäytymistä, mutta olisi tärkeää perehtyä, mitä siellä on taustalla.
Kanerva pelasi 1990-luvun alussa Boråsin jalkapalloylpeydessä IF Elfsborgissa ja opetti joitain tunteja paikallisessa yläkoulussa. Idea oli ollut Elfsborgin puheenjohtajan, joka oli kuullut seuran suomalaisvahvistuksen kouluttautuneen peliuransa ohella opettajaksi. Seurapomon mielestä työ paikallisessa koulussa auttaisi mukautumaan ruotsalaiseen elinympäristöön.
Muun muassa matematiikkaa ja liikuntaa opettanut Kanerva sopeutui kouluarkeen yllättävän hyvin, mutta kohdatessaan murrosikäiset skinheadit hän törmäsi muuriin.
– Se oli aikamoinen šokki. Ajattelin saavani arvostusta, kun pelasin kaupungin joukkueessa, mutta kaikkea muuta, Kanerva muistelee nyt jo huvittuneena.
Ihmisläheinen valmentaja
Vuosikymmeniä myöhemmin, syksyllä 2019 Kanervasta tuli jalkapalloilevan Suomen sankari, koko kansan ”Perus-Markku”, joka johdatti päävalmentajana miesten maajoukkueen ensimmäistä kertaa EM-lopputurnaukseen.
Kanervan valmentajaura ei olisi samanlainen ilman hänen työkokemustaan opettajana. 1980-luvulla käyty opettajankoulutus Helsingissä, lukemattomat sijaisuudet ja 12 vuotta (1993–2004) luokanopettajana Haagan peruskoulussa ovat jättäneet jalkapallomaestroon lähtemättömän jäljen.
Kun Kanerva palaa vierailemaan Haagan peruskouluun maaliskuisena aamuna 2024, opettajanhuoneessa riittää jututtajia.
Osa on tuttuja kasvoja opettajavuosilta, osa nuorempaa polvea, jolle ”Rive” on tuttu kollegoiden tarinoista ja Huuhkajien peräsimestä.
Myös oppilaat pyörivät innoissaan maajoukkueluotsin ympärillä. Nimmari- ja yhteiskuvapyyntöjä satelee, ja Kanerva yrittää ottaa jokaisen kysyjän huomioon.
– Ei Riveä suotta nimitetty futispiireissä ”Professoriksi”. Hän oli opettajana äärimmäisen pedantti, mutta samalla todella oppilasläheinen. Siitä on ollut varmasti hyötyä myös valmentajana, Kanervan pitkäaikainen ystävä ja opettajakollega Kari Ant-Wuorinen sanoo.
Valmentajana Kanerva on korostanut, miten tärkeää on luoda jokaiseen pelaajaan luottamussuhde, jotta joukkue saa itsestään kaiken irti. Erilaisten lasten ja nuorten kohtaaminen opettajana antoi tähän arvokasta perspektiiviä.
Opettajuus on edelleen iso osa Kanervan identiteettiä. Se on sydämen asia, josta hän on viime vuosina ollut syvästi huolissaan.
Rikkinäinen koti ajoi jengiin
Palataan 1990-luvun alkuun. Jäinen ensikohtaaminen skinheadnuorten kanssa vaivasi analyyttisenä persoonana tunnettua Kanervaa.
Hän meni tunnin jälkeen rehtorin juttusille ja kysyi, miten kannattaisi toimia. Kolmikko ei halunnut tehdä tunneilla mitään ja notkui liikuntasalissa katuvaatteet päällä. Rehtori antoi ymmärtää, että jo se olisi voitto, jos nuoret pysyisivät tuntien aikana poissa kadulta.
– Se olisi tuntunut luovuttamiselta, enkä voinut tyytyä siihen. Halusin nähdä, olisiko mitään tapaa saada poikia osallistumaan.
Kanerva pyysi jokaisen pojan henkilökohtaiseen juttutuokioon ja kysyi, millaisista liikuntamuodoista he pitivät. Vastauksissa vilahtelivat kuntosali, nyrkkeily ja jalkapallo. Niistä oli kuulemma hyötyä, kun kaduilla joutui tappelemaan.
Kanerva sopi rehtorin ja poikien kanssa poikkeusjärjestelyistä. Omissa oloissaan viihtyneet nuoret saivat tehdä tunneilla Kanervan laatimaa saliohjelmaa tai jalkapalloharjoitteita. Kolmikko ei silti päästänyt opettajaansa helpolla. Kanervan oli oltava jatkuvasti valppaana, etteivät pojat käyttäneet erivapauttaan hyväksi ja lähteneet omille teilleen.
Luottamus rakentui hitaasti, mutta rakentui kuitenkin.
– Yksi isoimmista onnistumisista oli, kun pestini loppuvaiheessa pojat tulivat kysymään, pääsisivätkö he pelaamaan lentopalloa muun ryhmän kanssa. Sanoin, että ilman muuta.
Paremman tutustumisen jälkeen pojat alkoivat kertoa kotioloistaan. Se oli karua kuultavaa.
– Tiesin, että heidän häiriköinnissään oli pitkälti kyse roolista ja oman epävarmuuden peittämisestä. Oli kuitenkin pysäyttävää nähdä, miten rikkinäinen koti ja tuen puute ajoivat nuoria etsimään hyväksyntää jengeistä.
– Moni opettaja kokee nykyään vastaavaa. On heikosti motivoituneita oppilaita ja häiriköintiä. Tuomitsemme helposti lasten ja nuorten käyttäytymistä, mutta olisi tärkeää perehtyä, mitä siellä on taustalla. Toimia toteamisen sijaan.
Kanervalla oli aikoinaan sauma tutustua skinhead-nuorten taustoihin ja ymmärtää, mistä ongelmat kumpusivat. Hän tiedostaa, että monella nykypäivän kollegalla vastaava mahdollisuus on tiukassa. Ongelmanuoria on paljon, eikä aikaa tahdo riittää kaikille oppilaille.
Haagan peruskoulun käsityön- ja liikunnanopettaja Kari Ant-Wuorinen allekirjoittaa Kanervan ajatukset.
– Olen ollut onnekas oman työpaikkani ja oppilaidemme kanssa, mutta isossa kuvassa kouluissa on koko ajan enemmän oppilaita, jotka tarvitsevat monenlaista tukea. Ja paljon tukea, jota koulu ei pysty edes tarjoamaan. Siinä tarvitaan oikeasti ammattiauttajien apua.
Opettajuus on antanut Markku Kanervalle paljon. Yksi hienoimmista kokemuksista oli opettaa Ruotsissa liikuntaa vammaisille lapsille. Yksikin onnistunut punnerrus oli suuri riemunaihe, joka opetti arvostamaan elämän pieniä suuria iloja.
12 vuotta Haagan peruskoulussa jättivät lukuisia lämpimiä muistoja ja yhä alalla olevia ystäviä.
Kaiken tämän vuoksi Kanerva on seurannut tiiviisti koulumaailman käänteitä ja puhunut julkisesti mieltään vaivaavista epäkohdista. Vuonna 2020 hän sanoi opettajien ammattijärjestön OAJ:n haastattelussa pelkäävänsä, että opettajien kutsumusta käytetään hyväksi.
– Niin sosiaali- ja terveysalalla kuin kasvatusalalla olevien ihmisten intohimona on auttaa muita. Tuntuu, että vallalla on uskomus, että ihmiset pysyvät näissä töissä, vaikka työkuorma kasvaa eikä palkka nouse samassa suhteessa, Kanerva sanoo nyt.
Maajoukkuevalmentajaa huolestuttavat muun muassa kasvavat luokkakoot, resurssileikkaukset ja monien vanhempien kasvaneet vaatimukset koulua kohtaan.
– Olen aina ollut sitä mieltä, että ykkösvastuu lasten kasvattamisesta kuuluu vanhemmille. Koulu ja harrastustoiminta tukevat tätä kasvatustyötä.
– Opettajien perushomma on ohjata lapsia ja nuoria oppimaan ja tukea heidän osaamistaan. Näitä perusasioita pitäisi pystyä priorisoimaan.
Kanerva kertoo muutamien opettajaystäviensä vaihtaneen alaa, koska he kokivat, etteivät voi tehdä perustyötään tarpeeksi hyvin.
– Sellaiseen ei ole varaa, sillä opettajista on muutenkin pulaa.
Luokanopettajien palkkatasosta Kanervalla on selvä mielipide. Opettajien palkka riippuu monista eri tekijöistä, kuten työsuhteen kestosta. Luokanopettajan keskipalkka on nykyään noin 3700 euroa kuukaudessa, aloittavan luokanopettajan palkka vajaat 2900 euroa kuussa.
– Nykyään luokanopettajan pitää olla välillä psykologi, välillä poliisi, välillä opettaja. Se on aika kokonaisvaltaista hommaa, joka vaatii korkeakoulututkinnon. Kun kaikki tämä otetaan huomioon, palkkaus ei ole mielestäni sillä tasolla, millä sen pitäisi olla.
Vaikka opetushommat ovat vaihtuneet aikaa sitten aktiivisen seuraajan rooliin, sisäinen opettaja ei ole kadonnut pian 60 vuotta täyttävästä jalkapalloentusiastista.
Kaudella 1998–1999, Kanervan pelatessa HJK:ssa Mestarien liigaa, opettajuus toi hänelle ainutlaatuisen tittelin. Alkulohkossa HJK voitti Portugalin ylpeyden Benfican 2–0 ja saalisti toisesta ottelusta 2–2-tasapelin.
Tuloksista ärhäköitynyt portugalilaislehdistö sai lisää vettä myllyynsä, kun se kuuli, että yksi HJK:n pelaajista työskenteli pelaamisen ohella opettajana. Lusitaanimedia nimesi koko HJK:n porukan amatöörijoukkueeksi ja Markku Kanervan maailman parhaaksi jalkapalloilevaksi opettajaksi.
Meriitti saa Kanervan edelleen hymyilemään.
– En tiedä, pitääkö se paikkaansa, mutta toivottavasti siitä otsikosta välittyi viesti, että huipulla pelaava jalkapalloilijakin voi hankkia siviiliammatin. Urheilu-ura loppuu kuitenkin jossain vaiheessa. On tärkeää, ettei silloin putoa tyhjän päälle.
Huuhkajat kamppailee jatkokarsinnoissa paikasta kesän EM-kisoihin Saksaan. Suomi kohtaa jatkokarsintojen avauksessa Walesin vieraskentällä Cardiffissa torstaina 21. maaliskuuta. Ottelun voittaja pelaa kisapaikasta joko Puolaa tai Viroa vastaan.