Vanhusten hoivavastuuta on jo nyt liiaksi läheisillä, sanoo tutkija Linda Enroth.
Yli 90-vuotiaiden läheiset kantavat jo suuren vastuun ikääntyvien läheistensä hoidosta ja huolenpidosta. Suunta, jossa hoitovastuu siirtyy yhä enemmän omaisille on jatkunut jo jonkin aikaa, arvioi tutkimushankkeen johtaja Linda Enroth Tampereen yliopistosta.
– Esimerkiksi kotipalvelujen kattavuus on laskenut ja ikääntyneet kertovat, että eniten heitä auttavat puoliso tai lapset ja lasten perheet.
Suunta on Enrothista väärä.
– On yhteiskunnan vastuulla varmistaa, että kaikki saavat tarvittavat palvelut. Pääpaino hoitovastuusta ei voi olla työikäisillä, heidän kuuluu olla töissä. Myös moni läheinen on ikääntynyt, ja liian suuri hoivavastuu uhkaa myös heidän jaksamistaan.
Kysymys omaisten vastuusta on noussut esille tuoreen sukupolvibarometrin yhteydessä. Siinä 45 prosenttia suomalaisista ajatteli, että heikon julkisen talouden vuoksi aikuisten lasten pitäisi ottaa enemmän hoivavastuuta ikääntyneistä vanhemmistaan.
Enroth johtaa Tampereen yliopistossa vuonna 1995 alkanutta Tervaskannot 90+ -tutkimusta. Tutkimusaineiston keruiden yhteydessä hän on keskustellut satojen iäkkäiden tamperelaisten kanssa.
Muutaman kerran tilanne on ollut niin vaikea, että Enroth on tehnyt tutkimuspuhelun jälkeen huoli-ilmoituksen.
– Kodeissa asuu yhä enemmän ihmisiä, joilla on toimintakyvyn vajeita, muistisairauksia ja sellaisia tekijöitä, että ympärivuorokautinen yksin kotona oleminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.
Huoli-ilmoituksen takana on voinut olla myös omaishoitotilanne, jonka vuoksi henkilö on pyytänyt tutkijalta apua tilanteeseensa.
Enrothin mukaan tilanteissa näkyy se, että hyvin iäkkäät asuvat kodeissaan entistä pidempään.
– Kaikki eivät osaa hakeutua palveluihin tai eivät saa tarvittavia palveluja oikea-aikaisesti.
Läheiset ovat tärkeitä, mutta kaikilla heitä ei ole
Läheisten rooli korostuu Enrothin mukaan Tervaskannot 90+ -tutkimuksessa.
Tuloksia on kerätty jo 30 vuotta. Niistä selviää, että läheisten rooli on kasvanut erityisesti viime aikoina.
Useammalla yli 90-vuotiaalla on lapsia ja puoliso rinnalla kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
– Ei kaikilla ole läheisiä. Yhteiskunnalla pitää olla viime käden vastuu siitä, kun henkilö on [sellaisessa] kunnossa, että hän tarvitsee palveluja. Silloin täytyy turvata viimeisten vuosien arvokkaat elinvuodet, arvokas elämä loppuun saakka, Enroth sanoo.
Suomessa syntyvyys laskee vuodesta toiseen. Samaan aikaan yli 90-vuotiaiden määrä kasvaa nopeammin kuin minkään muun ikäryhmän.
– Sukupolvet ovat erilaisia. Nyt esimerkiksi suuremmalla osalla on lapsia, mikä voi olla toisin sitten tulevaisuudessa. Voi olla, että monella ei olekaan lapsia tai he asuvat ulkomailla, Enroth muistuttaa.
Professori Anu Siren totesi Ylen aiemmassa jutussa, ettei suomalainen yhteiskunta ole valmis siihen, että ihmiset elävät yhä pitempään.
Enrothin mukaan nyt on jo kiire kehittää yhteiskunnan rakenteita vastaamaan kasvaviin tarpeisiin.
– Väestö on ikääntynyt nopeasti ja meillä on jo paljon ikääntyneitä ihmisiä. Tilanne ei ole vasta tulossa, vaan se on jo päällä.
Tulevaan voi valmistautua jo nyt
Linda Enroth toivoisi, että ikääntyneiden palveluista päättävät perehtyisivät huolella myös Tervaskannot-tutkimuksen tuloksiin.
Kymmenen vuoden päästä suuret ikäluokat tulevat ikään, jolloin he alkavat tarvita enemmän hoivapalveluja.
– Siihen pitää nyt reagoida ja turvata tulevaisuuden näkymää, koska tilanne on nyt huolestuttava. Siihen, mitä se on tulevaisuudessa meillä on nyt mahdollisuus vaikuttaa.
Erityisesti tutkimusjohtaja peräänkuuluttaa erilaisten hoivapalveluiden kehittämistä, joilla voidaan vastata palvelun tarpeeseen, myös ympärivuorokautiseen.
– Niillä pitää pystyä vastaamaan nopeasti muuttuvaan vanhan ihmisen elämäntilanteeseen.