Kihokit myydään Keski-Eurooppaan muun muassa rohdosteollisuuden raaka-aineeksi. Vaikka niistä maksetaan lähes 50 euroa kilolta, kerääjiä ei ole tarpeeksi.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Suomalaissoilta löytyy hentoinen lihansyöjäkasvi, jota keräämällä ahkerimmat voivat tienata sievoisia summia. Iiläinen Tuuli Rääpysjärvi on tästä hyvä esimerkki: hän on tarponut kihokkiapajilla jo yli 30 vuotta ja arvioi ansainneensa kasvin poiminnalla vähintään 100 000 euroa. Parhaimpina kesinä hän on tienannut kihokilla yli 10 000 euroa.
– Sohva, ulkomaanreissuja, kodinkoneita, pyörä, järjestelmäkamera, keittiöremontti, Rääpysjärvi luettelee kihokkirahoilla tekemiään ostoksia.
Rääpysjärvi myy kihokit Oulun 4H-yhdistykselle. Se on pyörittänyt kihokkibisnestä jo 1970-luvulta lähtien. Tänä vuonna kerääjille maksetaan hyvälaatuisesta kihokista 49 euroa kilolta.
Kihokit myydään Keski-Eurooppaan lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi. Yksi ostajista on sveitsiläinen rohdosvalmistaja Vogel, joka tekee kasvista yskänsiirappia.
Kysyntää riittää.
– Meillä on ostajia, jotka ottaisivat kaiken mitä on ja vielä enemmänkin, yhdistyksen toiminta- ja koulutuskoordinaattori Miia Konttinen naurahtaa.
Tänä vuonna kihokkia on tilattu yli tuhat kiloa. Kerättävää vielä riittää, sillä tähän mennessä kihokkia on saatu soilta talteen vasta kolmisensataa kiloa. Tienesteille on siis tänä kesänä yhä tilaisuus.
Se, millainen rahasampo kihokit ovat 4H-yhdistykselle, Konttinen ei paljasta.
– Liikesalaisuus, mutta hyväntekeväisyyttä ei tehdä. Kaikki yhdistyksen tuotot menevät perustoimintaan eli nuorisotoimintaan.
Tänä kesänä ”vain 20–30 kiloa”
Rääpysjärvi on tuonut keräämänsä kihokit Oulun Ylikiiminkiin keräyspäivänä.
Kun eräsäkit ja kylmälaukut on purettu ja niiden sisältö vaa’alla punnittu, tulos on liki 12 kiloa. Tämä tietää yli 500 euron palkkiota.
– Tänä kesänä olen kerännyt vain 20–30 kiloa. Pyörärahat ovat kasassa, ja se olikin tavoite, Rääpysjärvi sanoo.
Rääpysjärvi suuntasi kihokin perään suolle jo 9-vuotiaana, ja innostus on säilynyt vuosikymmenet. Hän myöntää olevansa koukussa kihokin keräämiseen.
– Kun on neljä poikaa, oma aika ja hiljaisuus luonnossa ovat tärkeitä. Siihen tietenkin lisänä rahantulo – sitä ei voi estää, hän naurahtaa.
Helpolla tienestit eivät kuitenkaan tule. Kihokki on kevyt kasvi, joten kilonkin saalis on jo iso saavutus. Suolle tarvitaan myös hyvää kuntoa ja hyvät varusteet.
– Sääskilakki on ihan ehdoton, Rääpysjärvi hoksauttaa.
Vuosikymmenten kokemuksella hän jo tietää, mistä löytyvät parhaat kihokkiapajat. Ja niistähän ei muille hiiskuta.
– Kavereita vien hyville paikoille, mutta niille tosi hyville paikoille en ole vienyt vielä ketään.
Hyvä laatu tärkeää
Oulun 4H-yhdistyksen toiminta- ja koulutuskoordinaattorin Miia Konttisen mukaan kuka vain voi lähteä poimimaan kihokkia, kunhan on ensin tutustunut poimintaohjeisiin. Sen voi tehdä vaikkapa katsomalla yhdistyksen nettisivuilta koulutusvideon.
– On tärkeää, että kerätty kihokki on hyvälaatuista, Konttinen huomauttaa.
Kihokki otetaan talteen kokonaisena juurineen päivineen, ja siksi kihokin poimintaan tarvitaan maanomistajan lupa.
