Valokuitukaapeli asennetaan usein 70 senttimetrin syvyyteen. Tämä ei kuitenkaan alan toimijan mukaan olisi välttämätöntä.
Sanomalehtien yleisöpalstat ja sosiaalisen median puskaradiot täyttyvät tyytymättömien asukkaiden purnauksesta, kun valokuitukaapelia asennetaan alueella.
70 senttimetriä syvän kaivuuojan pitää olla sortumisvaaran vuoksi vähintään 40 senttimetriä leveä.
Valokuitukaapeli ei kuitenkaan vaatisi näin massiivista kaivuuoperaatiota. Valokuituliittymiä myyvän Valoon toimitusjohtaja Vesa Kemppaisen mukaan asennustapa on turhan raju, sillä valokaapeli ei ole routaherkkä eikä siinä liiku sähköä.
Asentamissyvyydeksi riittäisi useimmiten 40 senttiä, jolloin kaapelin voisi asentaa auraamalla pienemmällä kalustolla.
– Tämä vahingoittaisi ympäristöä paljon vähemmän ja olisi energia- ja kustannustehokkaampaa, Kemppainen toteaa.
Kaupunkikohtaiset säännöt tuovat haasteita
Matalaan peittosyvyyteen aurattavat valokuitukaapelit olisivat yritykselle luonnollisesti myös huomattavasti kustannustehokkaammat.
– Polttoaineiden osalta säästöä syntyisi noin kolmanneksen ja multakuormia jouduttaisiin ajamaan 20–30 prosenttia vähemmän, Vesa Kemppainen kertoo.
Tärkeimpänä yritykset kuitenkin pitävät lupaviidakon yhdenmukaistamista. Kuntien rakennusvalvonnat tulkitsevat hyvin eri tavoin sitä, mikä on hyvän rakennustavan mukaista.
– Meillä ei ole kantaa siihen, mikä on hyvä tai huono tulkinta.
Lainsäädännön sekä lupaprosessin vaihtelevuus vie kuitenkin resursseja ja maksaa enemmän, mikä lopulta tulee kuluttajien maksettavaksi.
– Tehokkuuden kannalta järkevintä olisi, jos säännöt olisivat suhteellisen samanlaiset kaikkialla, Kemppainen toteaa.
Porissa kaikki asennukset samaan syvyyteen
Valokuitukaapeleiden asennus on luvanvaraista toimintaa, vaikkakin yhtiöillä on myös lain mukaan oikeus rakentaa verkkoa.
Kaupunki myöntää luvat ja valvoo rakennustöiden sujumista.
Porin kaupungin katutyö- ja sijoitusluvista virkaa toimittava maankäyttölupainsinööri Harri-Juhani Heinolan mukaan valokuitukaapelit asennetaan 70 senttimetrin syvyyteen.
Tämän vähimmäissyvyyden alapuolella on sijoitettuna myös muun muassa vesi- ja sähköverkko.
– Tämä helpottaa tulevia kunnostustöitä, kun kaikki infrastruktuuri on samassa syvyydessä.
Asennussyvyyden tärkein syy kuitenkin on, että kadun kantavat maakerrokset alkavat yleensä 60–70 senttimetrin syvyydessä.
Valokuitukaapeleita myyvä firma ei tee itse kaivuutöitä. Porin alueella yksi Valoon pääurakoitsijoista on Netel oy, joka ostaa maanrakennustyöt paikallisilta alihankkijoilta.
Kaivuusta aiheutuvista haitoista viheralueilla ja asfaltin rikkomisesta tulee jonkin verran kyselyitä, kertoo Netelin kenttäpäällikkö ja asennusvalvoja Toni Ranne.
– Negatiivista palautetta ei kyllä ole kauheasti tullut suoraan.
Ranteen mukaan valokuituverkon rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä kaikilta osapuolilta. Netelillä on pelkästään Porissa kymmenkunta kaupunkikohdetta.
Porissa yritykset joutuvat tilaamaan asfaltoinnit ja viheralueiden kunnostuksen kaupungilta, joka hoitaa ennallistamisen omassa aikataulussaan.
– Ei asfalttiryhmää oikein tilata yhden viiden neliön alituksen takia, Ranne toteaa.
Maankäyttölupainsinööri Heinolan mukaan kohteiden paikkausasfaltointia ei muutenkaan voi tehdä heti kaivauksen jälkeen.
– Maan pitää painua kunnolla ennen kuin siihen vedetään pinta päälle. Näin varmistutaan, että uusi asfaltti onnistuu mahdollisimman hyvin eikä valmis pinta pääsisi enää painumaan.
