BARCELONA. Vaaleihin valmistautuvan Venezuelan pääkaupungissa Carcasissa asuva Luis Alemán on saapunut työpaikalleen ravintolaan puoliltapäivin ja lähettää videoviestin.
Tapasin Alemánin kuusi vuotta sitten Venezuelassa ja olemme pitäneet yhteyttä siitä lähtien.
Normaalisti videoviestin lähettämiseen ei olisi kesken työpäivää aikaa. Torstaina ravintola on kuitenkin tyhjä.
– Ihmiset ovat kaduilla odottamassa María Corina Machadoa, Alemán sanoo ja viittaa Venezuelan rautarouvaksi nimettyyn oppositiojohtajaan.
54-vuotiaan Machadon uskotaan voivan muuttaa pitkään tuhon tiellä olleen maan suunta.
Kansa kärsii, puolue-eliitti elää yltäkylläisyydessä
Muutosta venezuelalaiset ovat odottaneet jo vuosikausia.
Nykyinen presidentti Nicolas Maduro nousi valtaan edeltäjänsä Hugo Chávezin kuoltua 11 vuotta sitten.
Puheissaan isänmaallinen ja sosialistinen chavistipuolue taistelee ennen kaikkea köyhän kansan puolesta ja Yhdysvaltain imperialismia vastaan.
Todellisuudessa hallinto on ajanut maan syvään taloudelliseen ja humanitaariseen kriisiin. Maduron aikana Venezuelasta on paennut jo noin kahdeksan miljoonaa ihmistä.
Jäljelle jääneistä, noin 29 miljoonasta, suurin osa elää köyhyydessä. Samaan aikaan, kun kansa kärsii, maan puolue-eliitti viettää kulisseissa yltäkylläistä elämää.
Kun tapasin Alemánin viimeksi viisi vuotta sitten, kaupat ja apteekit olivat tyhjiä. Sairaaloissa potilaita kuoli, koska hoitotarvikkeita ei ollut. Vaikka Venezuelalla on maailman suurimmat öljyvarat, pulaa oli myös bensiinistä.
– Nukuimme autoissa, kun jonotimme bensaa ja elintarvikkeita, hän muistelee.
Kaduilla liikkuminen oli riskialtista väkivaltaisten ryöstöjen vuoksi ja villinä laukkaava hyperinflaatio söi ihmisten säästöt.
Minimipalkka noin 7 dollaria kuussa
Sittemmin tilanne on muuttunut. Nyt kauppojen hyllyillä on Alemánin mukaan jälleen elintarvikkeita ja tankin saa täyteen – jos on varaa maksaa.
Dollari on käytännössä syrjäyttänyt Venezuelan virallisen valuutan bolivarin, vaikka etenkin julkisen sektorin palkat sekä eläkkeet maksetaan edelleen maan lähes arvottomalla valuutalla.
Samalla elämisestä dollarihintojen keskellä on tullut liian kallista suurimmalle osasta kansasta.
Virallisella minimipalkalla noin seitsemällä dollarilla kuussa on käytännössä mahdoton elää maassa, jossa bensalitra maksaa 50 senttiä ja kenno kananmunia muutaman dollarin.
Yksityisellä sektorilla voi kuitenkin tienata enemmän. Alemán tekee töitä ravintolassa 12 tuntia päivässä kuusi kertaa viikossa ja tienaa tippien kanssa noin 150 dollaria kuussa.
– Pärjäämme jotenkuten. Mutta kun pari viikkoa sitten tyttäreni sairastui ja jouduin maksamaan 50 dollaria lääkkeistä, teki se ison loven talouteen.
Moni vasemmistolainen äänestää nyt oikeistoa
Alemán äänesti aikoinaan vasemmistolaista Chávezia. Nyt hän ja suurin osa pienituloisista ovat asettuneet tukemaan liberaalia talous- ja arvopolitiikkaa kannattavaa oppositiota.
– Haluamme täyskäännöksen ja toisenlaisen tulevaisuuden.
Sellaisen on luvannut Machado, vaikka hän joutuu itse seisomaan kulisseissa. Opposition virallinen ehdokas on 74-vuotias entinen diplomaatti Edmundo Gonzáles.
Gonzálesista tuli ehdokas, sillä Maduron hallinto määräsi Machadon 15 vuoden virkakieltoon. Syitä voi pitää poliittisina.
Gonzáles johtaa gallupeja, vaikka hän ei ole erityisen tunnettu.
– Kaikki tietävät, että todellisuudessa ääni menee Machadolle, Alemán sanoo.
Venezuelan öljy kiinnostaa länsimaita
Venezuelan vaaleja seurataan tarkasti myös länsimaissa. Syynä ovat ennen kaikkea sen maailman suurimmat todennetut öljyvarat.
Ne kiinnostavat monia maita tilanteessa, jossa Venäjän öljy ei enää ole vaihtoehto.
Toisaalta Venezuelan öljyntuotanto on romahtanut enää murto-osaan huippuvuosista heikon hallinnon ja infrastruktuurin rapistumisen seurauksena.
Valtion kassaan tulee entistä enemmän rahaa kansainvälisestä huumekaupasta, jota Venezuelan hallinto tukee.
Kadut hiljenivät protesteista, nyt on revanssin aika
Venezuelalaisten toiveet suunnan muutoksesta olivat korkealla viimeksi viisi vuotta sitten, kun kansa huusi apuun silloista oppositiojohtajaa Juan Guaidóa.
Vaikka monet länsimaat Suomi mukaan lukien tukivat Guaidóa, ei hän onnistunut syrjäyttämään Maduroa.
Venezuelan kadut hiljenivät protesteista, mutta nyt on revanssin aika. Opposition voitto näyttää gallupien perusteella selvältä, mutta on todennäköistä, että Maduro tekee kaikkensa pysyäkseen vallassa.
Monet venezuelalaiset elävät valtion ruoka-avun varassa. Alemanin mukaan hallinto kiristää heitä äänestämään Maduroa, mikäli he mielivät saada apua myös jatkossa.
Silti torstaina Machadon tukeman Gonzálesin kampanjanpäätöstilaisuus keräsi Caracasin kaduille moninkertaisesti ihmisiä Maduron tilaisuuteen verrattuna.
Maduro on uhannut maata verilöylyllä ja sisällissodalla, mikäli hänet yritetään syrjäyttää. Hallinto yrittänee tälläkin kertaa peukaloida vaalitulosta mieleisekseen.
Siitä huolimatta kansa uskoo muutoksen olevan vihdoin mahdollinen.
Luis Alemán on miettinyt monta kertaa Yhdysvaltoihin lähtemistä. Hän ei ole kuitenkaan halunnut jättää perhettään.
Tänään Alemán aikoo herätä aamukuudelta ja mennä jonottamaan äänestyspaikalle.
– Taistelen tyttäreni vuoksi. Haluan olla rakentamassa hänelle sitä maata, jonka kaikki venezuelalaiset ansaitsevat.
Lue lisää:
