Miten tavoittaa lähes 60 vuoden takaisia luokkatovereita, joista moni on vaihtanut nimeä ja asuinpaikkaa ympäri Suomen? Hämeenlinnassa lähes mahdoton tehtävä onnistui.
Hämeenlinnan Myllymäen koulun välitunnilla erottuu pienten koululaisten seasta aikuisten tiivis ryhmä. He ovat viettäneet aikaansa saman koulun pihalla vuosina 1966-1970. Jälleentapaaminen on riemukas.
Lähes mahdoton tehtävä luokkakokouksen järjestämiseksi sai alkunsa maaliskuussa. Hämeenlinnaan nelisen vuotta sitten paluumuuttanut Seppo Simola sai puhelun nykyisin Helsingissä asuvalta entiseltä luokkatoverilta Sampo Korppoolta. Edessä oli ensimmäinen tapaaminen sitten kansakouluvuosien.
– Otin luokkakuvat valmiiksi pöydälle ja katseltiin niitä. Sampo sanoi, että nyt kerätään kokoon tää porukka, Simola kertaa projektin alkua.
Simola tunnisti vanhoista luokkakuvista melkein kaikki nimet. Korppoon tehtäväksi tuli jäljittää heitä somesta. Osa löydettiin entisten luokkatoverien kautta. Digi- ja väestötietovirastosta pyydettiin myös entisten kavereiden nykyisiä nimiä ja osoitteita. Perinteisellä kirjeellä lähestyttiin 17:ää entistä luokkatoveria.
– Haasteena oli, kun moni tyttö on vaihtanut sukunimensä. Myös etunimiä oli vaihdettu. Salapoliisityönä on asioita selvitetty, Simola kertoo.
55 luokkalaisen jengi ympäri Suomen
Ryhmä, jota lähdettiin tavoittelemaan oli 55 hengen vahvuinen.
Neljä entistä luokkatoveria oli poistunut ajasta iäisyyteen, kolmella oli osoitteenluovutuskielto. Vaikka muutama luokkatoveri oli jossain vaiheessa muuttanut Ruotsiin, suuri osa oli hämmästyttävästi pysytellyt Hämeenlinnan seudulla. Kaukaisimmat tavoitettavat löytyivät Jyväskylästä ja Lappeenrannasta.
Reilu 20 koulukaveria on lupautunut tulemaan. Osa ei ole vielä vastannut kirjeen saatuaan. Ehkä joku heistä vielä ilmoittautuu toukokuun lopulla pidettävään varsinaiseen luokkakokoukseen.
Myllymäen koulun nykyinen rehtori Outi Kärki kertoo vierailijoille, mitä muutoksia koulussa on tehty vuosikymmenien aikana. Vanhaan koulurakennukseen on saatu muun muassa sisävessat, jotka olivat ennen erillisessä piharakennuksessa.
– Yllättävän samannäköinen vanha koulu on kuin silloinkin. Olen todella iloinen, että koulu säilyi ja entistettiin. Olin todella huolissani, että puretaanko tämä nostalginen vanha kunnon koulu. Onneksi ei, Simola huokaa.
”Anne veti turpiin”, mutta miksi?
Vajaat 60 vuotta sitten välitunnit Myllymäen kansakoulussa olivat kovin erilaiset. Tytöillä oli oma piha ja pojilla omansa. Eräänä päivänä eräs tyttö tuli yllättäen poikien puolelle.
– Yksi luokkatoveri, Anne, veti minua turpiin kerran välitunnilla ja joutui siitä jälki-istuntoon. Me emme kumpikaan muista, mikä oli syynä siihen. Kuulemma myöhemmin tulin ehdottaneeksi Annea hymytyttöpatsaan saajaksi, Seppo Simola muistelee.
Riihimäellä nykyisin asuva Anne Keso muistaa hyvin tapauksen.
– Jostain syystä hän oli minua ärsyttänyt, mutta kumpikaan ei muista miksi. Menin tuonne poikien puolelle ja vedin kuonoon. Tuli oikein veristä vahinkoakin ja jouduin jälki-istuntoon. Sen takia muistan hyvin, koska tuli vähän sielullisia traumoja, Keso tunnustaa.
Kuuntele alta Seppo Simolan ja Anne Keson haastattelut.
Kaikki on nyt anteeksi annettu. Annen mukaan Seppo ja Sampo ovat nähneet kovasti vaivaa saadakseen entisiä luokkatovereita kiinni.
– 60 vuotta piti odottaa. Todella hieno homma. Elämä on rajallista, Keso toteaa.
Hän uskoo vahvasti, että tapaamiset jatkuvat varsinaisen luokkakokouksen jälkeenkin, kun kerran alkuun päästiin. Näin on alustavasti sovittu.
