Moni kaatumisesta johtuva kuolema jää puutteellisten tietojen vuoksi kirjaamatta kuolinsyyksi, sanoo tapaturmaisten kaatumisten huippuasiantuntija, professori Jari Parkkari.
Kaatuminen on yleisin tapaturmaisen kuoleman syy Suomessa.
Yli puolet kaikista tapaturmakuolemista johtuu kaatumisesta, selviää Tilastokeskuksen tilastoista.
Kaatumiskuolemat ovat liki kolminkertaistuneet 1970-luvulta. Pääsyynä pidetään väestön ikääntymistä.
Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, professori Jari Parkkarin mukaan tilastoissa näkyvä runsaat 1 200 kaatumiskuolemaa vuodessa on kuitenkin reilusti alakanttiin.
– Arvioisin, että oikea määrä on tuplaten tuosta eli mennään yli 2 000:een.
Parkkari selittää tilastoharhaa sillä, että kuolinsyyksi saatetaan kirjata esimerkiksi infektio, mutta ei sitä, mistä se on johtunut.
– Tyypillinen tilanne on, että ikäihminen kaatuu, saa lonkkamurtuman ja sen jälkeen infektion, johon menehtyy. Juurisyytä kuolemalle eli kaatumista ei kuitenkaan kirjata, koska se ei välttämättä ole ollut kuolinsyyn kirjaajalla tiedossa.
Paljon tehtävää
Lonkkamurtuma on yleisin vakavan kaatumistapaturman seuraus, kertoo UKK-instituutti. Se on terveyttä ja toimintakykyä edistävä tutkimus- ja asiantuntijakeskus, joka keskittyy muun muassa kaatumisten ennaltaehkäisyyn.
Noin puolet kaatumiskuolemista sattuu omassa kodissa, kolmasosa hoitolaitoksissa.
– On tärkeää, että kotoa olisi poistettu kaikki vaaran paikat. Olisi turvallinen reitti vessaan, valaistukset kunnossa ja säännöllisesti tarkistettaisiin lääkitys. Myös ravitsemus on tärkeää, samoin yksinasuvilla vanhuksilla olisi hyvä olla turvapuhelin, sanoo Turun yliopiston geriatrian professori Maria Nuotio.
Kun muiden tapaturmakuoleminen määrä on laskenut selvästi, kaatumiskuolemien määrää ei ole saatu vähenemään.
– Tässä on valtavan paljon tehtävää. Esimerkiksi hoitoketjut pitäisi saada kuntoon ja lonkkamurtumaleikkaukseen pitäisi päästä viiveettä, sillä se vähentää kuoleman riskiä. Jo tapahtumapaikalta tulisi päästä nopeasti sairaalaan.
Nuotion mielestä akuuttihoidossa ja kuntoutuksessa tarvittaan enemmän moniammatillista geriatrista osaamista.
– Sen hyödyistä on potilaan toipumisen kannalta vahva tutkimusnayttö, Nuotio sanoo.
Lonkkamurtumapotilaista joka viides kuolee vuoden sisällä, selviää Duodecimissä julkaistusta katsauksesta.
Hoitavia käsiä lisää
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut tavoitteeksi tapaturmakuolemien vähentämisen neljänneksellä vuoteen 2030 mennessä.
– Tämä nyt ehkä liittyy enemmän toiveisiin. Mutta mikäli systemaattisesti tehdään asioita, niin teoriassa se on mahdollista, sanoo UKK-instituutin kaatumisen asiantuntija Maarit Piirtola.
UKK-instituutti on koonnut verkkosivuilleen 10 keinoa kaatumisen ehkäisyyn. Piirtolan mukaan kaatumisia voidaan ehkäistä, jos asiaan paneudutaan moniammatillisesti. Myös iäkkäiden parissa työskenteleviä tarvitaan riittävästi.
– Esimerkiksi nyt hoidetaan kaatumisvamma, mutta sen seuraavan kaatumisen ennaltaehkäisy ei systemaattisesti kuulu kenellekään.
Kaatumisten kimppuun
Maailmanlaajuiset kaatumisen ehkäisyn suositukset painottavat kaatumisen riskitekijöiden systemaattista selvittämistä.
Monilla sote-alueilla panostetaan nyt asiaan. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (Varha) ollaan kehittämässä toimintamallia kaatumisten ehkäisemiseksi.
Henkilökunta koulutetaan tunnistamaan kaatumisriski eri yksiköissä ja tehdaan yhteistyötä liikuntapalveluiden kanssa.
– Luuston ja lihasten vahvistaminen on tärkeää. Siksi kunnissa järjestetään nyt voimatasopainoryhmiä ja liikuntaneuvontaa ikäihmisille, sanoo Varhan hyvinvoinnin ja terveyden asiantuntija Sari Sirkelä.
Sirkelän mielestä on tärkeää, että omaiset ja ikäihmiset itse ovat aktiivisia ja tuovat huolensa esiin.
– Toimintakyvyn laskeminen tai kaatumispelko on syytä käsitellä ammattilaisen kanssa terveyspalvelussa jo varhaisessa vaiheessa.
