Viiden senttimetrin paksuinen kerros eloperäistä ainetta. Sen verran Itämeren pohjaan upotettuihin vessanpönttöihin oli kerääntynyt ainesta, joka rehevöittää rannikkovesiä.
Vuosi sitten syyskuussa järjestetyssä vedenalaiseksi mielenosoitukseksi nimitetyssä tapahtumassa kymmenen vessanpönttöä upotettiin Etelä- ja Länsi-Suomen rannikoilta valittuihin kohteisiin. Pönttöjen nieluissa oli laskeuman keruuastiat.
Vuotta myöhemmin keruuastiat sukellettiin ylös. Nyt niiden sisältö on tutkittu Turun ammattikorkeakoulun laboratoriossa.
Pönttöihin kerääntynyt viiden sentin paksuinen kerros ainesta vastaa rehevien merenlahtien pohjille vuosittain kerääntyvän aineksen määrää. Noin 14 prosenttia tästä aineksesta oli laadultaan eloperäistä. Tulos kertoo siitä, että matalalle, rannikon läheiselle merenpohjalle kertyy yhä varsin runsaasti uutta ainesta.
Vedenalaisen mielenosoituksen idean isä, Minun mereni ry:n puheenjohtaja Ari Heinilä sanoo, että kampanjalla haluttiin tuoda esiin rannikoiden valumavesiongelmia. Sukeltajana hän on hyvin huolissaan Itämeren tilasta.
– Pohdin, että wc-pönttö merenpohjassa symboloisi hyvin sitä, mihin merta on pitkään käytetty – eli kaatopaikkana.
Heinilä on puhunut muun muassa soiden ennallistamisen puolesta, jolloin tummanpuhuvat vedet eivät enää valuisi rehevöittämään merta.
– Ojitettuja, tuottamattomia suoalueita on noin kaksikymmentä prosenttia kaikista ojitetuista soista. Se on valtava määrä. Ne vuodattavat ravinteikkaita vesiä jokien ja järvien kautta mereen.
Heinilä ihmettelee, miten laki sallii ekokatastrofiksi nimittämänsä tilanteen jatkumisen. Itämeren kannalta myös avohakkuut huolestuttavat häntä.
– Ne pitäisi pikkuhiljaa saada lopetettua, koska ne aiheuttavat valtavasti ravinne- ja humuspäästöjä. Kun humus kohtaa suolaisemman veden, hyvin hienojakoisena orgaanisena aineena se painuu pohjaan, kuluttaa hapen ja edesauttaa meren rehevöitymistä.
Laivojen jätevedet ja roskat huolestuttavat sukeltajia
Yksi kymmenestä vedenalaiseen mielenosoitukseen mukaan lähteneistä sukelluseuroista oli helsinkiläinen Nousu.
Seuran sukelluskouluttaja Sami Järvinen kertoo, että sukeltaessaan esimerkiksi Helsingin edustalla makaaville hylyille hän näkee, miten vedet ovat samentuneita. Lisäksi sukeltaessa törmää Järvisen mukaan jatkuvasti erilaisiin jätteisiin.
– Pohjassa ja hylyillä näkee kaiken maailman roskaa ja muovia, jota ihmiset heittävät mereen aluksista tahallaan tai pudottavat vahingossa.
Järvinen on huolissaan myös suurten alusten pumppaamista jätevesistä kansainvälisillä vesillä.
– Kansainväliset vedet alkavat Suomenlahdella läheltä Suomen aluevesiä. Pitäisi varmaan luoda EU-tasoinen lainsäädäntö estämään kaikenlaisen jätevesien lasku, hän pohtii.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomenlahdella avomeren syvänteiden happitilanne on heikko ja pohjat ovat pääsääntöisesti kuolleita yli 60 metrin syvyydessä.
Rehevöitymisellä on moninaisia seurauksia
Erityisasiantuntija Matias Scheinin Turun AMK:n vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmästä kertoo, että vedenalaisessa mielenosoituksessa tarkoitus oli kiinnittää huomiota isoon ongelmaan: suureen määrään eloperäistä ainesta ja ravinteita, jotka päätyvät maalta mereen.
Pelkästään maalta suoraan mereen päätyvän eloperäisen aineksen määrä on kasvanut 50 prosenttia sitten 1990-luvun.
Turun laboratoriossa nyt tehtyjen määritysten perusteella voitiin erottaa, onko kyse suoraan maalta mereen valuneesta eloperäisestä aineksesta vai onko se meressä ravinnekuormituksen seurauksena syntynyttä ainesta.
Eloperäisen aineksen lisääntyminen vesissä on prosessi, joka tunnetaan rehevöitymisenä. Scheinin mukaan sillä on hyvin moninaisia vaikutuksia ekosysteemiin.
Rehevöitymisen rinnakkaisilmiöitä ovat liettyminen ja happikato sekä vesien samentuminen. Se taas huonontaa valaistusolosuhteita.
– Kasvien ja levien kasvumahdollisuuksien heikentyminen vaikuttaa myös muuhun eliöstöön, koska ekosysteemin kaikki osaset ovat riippuvaisia toisistaan. Maalta mereen päätyvien valumien myötä vedet myös happamoituvat, mikä on huomattava ongelma.
Kun eloperäistä ainesta päätyy mereen, sen seuraukset eivät ole vain paikallisia.
– Tutkimuksissa on osoitettu, että mitä rehevöityneempiä rannikkovetemme ovat, sitä enemmän ne puhkuvat ilmoille metaania ja hiilidioksidia.
Scheinin mukaan olisi tärkeätä selvittää, kuinka paljon ja missä muodossa mereen päätyy hiiltä ja mitä sille lopulta tapahtuu.
– Osa hiilestä päätyy pohjaan, ja hautautuu sinne parhaassa tapauksessa sadoiksi miljooniksi vuosiksi. Osa taas jatkaa matkaansa pidemmälle ulkomerelle, kun sitten osa päätyy ilmoille suoraan rannikkovesistä metaanina tai hiilidioksidina.
Coast Rider -tutkimus auttaa ymmärtämään veden laatua
Scheinin kertoo tutkimustiiminsä kehittäneen Coast Rider-nimisen rannikkovesien tutkimuksen toimintamallin.
Sen avulla pyritään saamaan aiempaa tarkempi ja kattavampi käsitys veden laadusta ja kasvihuonekaasupitoisuuksista.
Mallin myötä vesienhoitotoimenpiteitä voidaan kohdentaa pahimpiin valumalähteisiin ja seurata toimenpiteiden vaikuttavuutta.
Scheinin kertoo, että maa- ja metsätalouden suunnittelulla sekä urbaanien alueiden asfaltilla ja betonilla päällystettyjen pintojen hulevesistä huolehtimisella on suuri merkitys sille, minkälainen tulevaisuus Itämerellä on.
– Vaikka onkin jo olemassa keinoja, joilla sisäiseen kuormitukseen päästään puuttumaan, se ei ole tarkoituksenmukaista, ennen kuin ulkoista kuormitusta vähennetään. Itämeren tilaan vaikutetaan poliittisilla päätöksillä ja ihmisten omilla teoilla.
