13-vuotias helsinkiläinen Noel Ekholm aloitti kolmisen vuotta sitten mäkihyppyharrastuksen.
Hän ei ole kuitenkaan enää reiluun vuoteen voinut harrastaa lajia kotikaupungissaan.
Syynä on Helsingin huonot mäkihyppyolosuhteet.
Helsingissä on vain Herttoniemessä kolme pientä mäkeä: K2, K15 ja K22. K-kirjain mäen nimessä tarkoittaa kriittistä pistettä, jonka jälkeen alastulorinne alkaa loiventua. Esimerkiksi K22-mäen kriittinen piste on 22 metrin päässä hyppyrin nokalta.
Näissä kolmessa mäessä lapset voivat aloittaa hyppäämisen, mutta muutaman vuoden harjoittelun jälkeen mäet käyvät junioreille pieniksi.
Noel Ekholm käy isänsä kanssa hyppäämässä Lahdessa kolme kertaa viikossa. Hänen henkilökohtainen mäkiennätyksensä Lahdessa on jo 73 metriä.
Harrastuskertaan menee nyt matkoineen aikaa noin 4–5 tuntia.
– Olisihan se iso mäki tänne kiva, kun harjoittelemaan pääsisi pyörällä tai metrolla puolessa tunnissa, sanoo Ekholm.
Helsinki purki isoimman K46-mäen hyppytornin pois vuonna 2017. Syynä oli kaupungin mukaan puisen tornin huono kunto. Paikallisen mäkihyppyseuran, Helsingin mäkihyppääjien, mukaan vanha torni olisi voitu vielä kunnostaa turvalliseksi.
Seura on keskustellut kaupungin kanssa uudesta mäestä kolmisen vuotta.
Se on laatinut suunnitelmia uuden ison mäen rakentamiseksi, mutta kaupunki ei ole innostunut suunnitelmista lajin pienen harrastajamäärän vuoksi.
Helsingin mäkihyppääjien mukaan entisen K46-mäen alastulorinne on kesähyppäämiseen tarkoitettuja muovituksia myöten edelleen käyttökuntoinen, vain torni puuttuu.
– Kevättalvella teimme asiantuntijoiden kanssa tornista rakennussuunnitelman ja yritys, joka voisi tehdä meille sen, arvioi hinnaksi 250 000 euroa, kertoo Helsingin mäkihyppääjien puheenjohtaja Antti Kainulainen.
Seura onnistui hankkimaan säätiön kautta yli 100 000 euron rahoituksen mäen rakentamiseen, mutta sitten Helsingin edustajat kertoivat, että kaupungin rahojen ja yksityisen varojen yhdistäminen ei ole mahdollista.
Kaupunki ei halua investoida pieneen harrastajamäärään
Helsingin liikuntapaikkapäällikkö Petteri Huurre kertoo, että uusi hyppyrimäki ei ole tällä hetkellä kymmenen vuoden investointiohjelmassa.
Hänen mukaansa kaupunki voi käydä keskusteluja harrastajien kanssa uudesta mäestä parin vuoden päästä. Silloin tänä syksynä alkava Herttoniemen liikuntapuiston perusparantaminen etenee mäkimonttuun.
– Siinä yhteydessä täytyy ottaa kantaa siihen, millä tavalla hyppyrimäkien aluetta voitaisiin kehittää liikunnallisesti aktiivisempaan suuntaan ja ratkaista isomman hyppyrimäen lopullinen kohtalo, Huurre sanoo.
Tällä hetkellä aktiiviharrastajia on Helsingin mäkihyppääjien mukaan kymmenkunta ja kaikkiaan hyppäämässä käy viitisenkymmentä ihmistä.
Kainulainen arvelee, että määrä olisi huomattavasti suurempi, jos käytössä olisi myös iso mäki.
– Jos Helsingissä ei olisi yhtään jalkapallokenttää, kuinka monta lajin harrastajaa sitten olisi, hän vertaa.
Hyppääjillä ja kaupungilla täysin eri näkemys uuden tornin kustannuksista
Liikuntapäällikkö Huurteen mukaan uusi hyppyrimäki maksaisi moninkertaisesti harrastajien tekemiä kustannusarvioita enemmän.
Huurre sanoo, että hankintamenettelyn kautta mäki maksaisi 800 000–1 000 000 euroa.
Kaupungin arvioissa hintaa nostaa Huurteen mukaan se, että tornista rakennetaan turvallinen ja kunnollinen pukuhuonetiloineen kaikkineen.
Helsingin mäkihyppääjien mukaan pelkkä hyppytorni rakennettaisiin Herttoniemeen murto-osalla tästä.
– Hinta riippuu materiaalista: puutorni on toteutettu muualla 100 000 eurolla, metallinen 250 000 eurolla, Helsingin mäkihyppääjien puheenjohtaja Kainulainen kertoo.
Helsinki voisi vuokrata mäkimontun harrastajille
Kaupunki olisi liikuntapaikkapäällikkö Petteri Huurteen mukaan myös valmis vuokraamaan mäkimontun harrastajille, jos nämä rakennuttaisivat hyppytornin omalla kustannuksellaan.
– Vuokraus onnistuu, jos he pystyvät esittämään uskottavan kustannusarvion ja rahoitussuunnitelman, Huurre sanoo.
Helsingin mäkihyppääjät katsovat, etteivät he kykene omin voimin rakentamaan hyppyriä.
– Missään mäkikeskuksissa ei ole sellaista mallia, että urheiluseura rakentaisi mäen ja ylläpitäisi sitä täysin omilla voimillaan. Ei se ole meidänkään seurallemme mahdollista, sanoo Kainulainen.
Kainulainen kertoo, että seura pyrkii jatkamaan asiasta keskustelua kaupungin edustajien kanssa.
