Heavymuusikon mielestä bändimusiikille on kysyntää. Festivaalijärjestäjän näkökulmasta tarvitaan myös kevyempää musiikkia.
Uusia musiikkityylejä ja artisteja pulpahtelee pinnalle saamemusiikin saralla.
Yksi marginaaligenreä saamen kielellä tekevä muusikko on Vilho-Simon Mäkinen, artistinimeltään Máŧŧarus. Ivalolainen 21-vuotias Mäkinen tekee saamedeathcorea.
Raaka laulutyyli, hiuksianostattavat lyriikat ja karmivat kauhutarinat ovat Mäkisen leipälaji. Hän ei mieti, pitävätkö ihmiset hänen musiikista.
– Joko tästä tykätään todella paljon, tai sitten jotkut sanovat: ’Hyi, mitä kauheaa tämä on.’ Teen vain omaa juttuani, hän nauraa.
Mäkinen ottaa lyriikoihinsa vaikutteita vanhoista saamelaisista tarinoista. Ne ovatkin täynnä nykyihmistä järkyttäviä pelottelutarinoita.
Muun muassa pahantahtoisesta Staalosta on lukemattomia tarinoita. Mäkinen toivookin, että hänen kappaleensa hirvittävät ja pelottavat. Sanoitukset ovat sen mukaisia.
– Niissä on puukkoja ja kirveitä, joilla se (Staalo) iskee sinua, ja tekee sinusta ruokaa.
Máŧŧarusin kappaleita ei ole vielä kuunneltavissa julkisesti. Hänen on tarkoitus julkaista musiikkia syksyllä.
Heavymuusikko toivoo enemmän bändimusiikkia saameräpin rinnalle
Utsjokelainen heavymuusikko ja säveltäjä Erke Eriksen kuuntelee nykyään hyvin vähän saamelaista musiikkia, sillä heavymetallia tehdään todella vähän saameksi.
– Kun muut eivät tee, niin kai minun itse täytyy, hän naurahtaa.
Eriksen työstää parhaillaan heavy-albumia, ja yhtenä toiveena olisi, että albumin myötä myös muut saamelaiset innostuisivat tekemään bändimusiikkia omalla kielellään.
Hän arvelee, että suosituin tyylilaji saamelaismusiikissa on saameräppi.
– Varmasti räppi tulee vielä dominoimaan, mutta hyvä olisi, että tulisi vielä niitä muitakin genrejä.
Festivaalijärjestäjä toivoo kevyempää saamelaismusiikkia
Alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis Idjan tuottaja Oula Guttorm kaipaa enemmän helpommin pureskeltavaa saamenkielistä musiikkitarjontaa.
Festivaalijärjestäjän näkökulmasta olisi hyvä olla monipuolista tarjontaa.
– Kaiken saamelaismusiikin ei tarvitse olla sellaisia, jossa otetaan kantaa keskusteluihin tai poliittisiin asioihin. Meillä on oikeus tehdä myös kevyempää musiikkia.
Guttorm on myös Saamelaiskäräjien saamelaismusiikkikeskuksen suunnittelija. Hän kertoo, että saamelaismusiikissa on tavallista yhdistää uusia ja perinteisiä tyylilajeja. Uudet taiteilijat noudattavat tässä suhteessa samaa kaavaa.
– Perinteisen saamelaismusiikin arvostus on kuultavissa myös näissä uuden polven artisteissa, kertoo Guttorm.
