Lappeenrannassa pienen yksityisen voimalaitoksen sähköntuotanto loppuu, kun paikalle rakennetaan reitti uhanalaiselle meritaimenelle.
Kaakkois-Suomeen on syntymässä uusi meritaimenen elinmahdollisuuksia parantava vesireitti.
Reitti on tarkoitus avata mahdollisesti jo lähikuukausina, kun kalojen nousua Urpalanjoessa vuosikymmenet estänyt Joutsenkosken voimalaitos suljetaan.
Meritaimen on erittäin uhanalainen vaelluskala, joka pystyy lisääntymään vain makean veden joissa. Kutuaikojen ulkopuolella laji elää yleensä meressä.
Suomen ja Venäjän rajalla kiemurteleva Urpalanjoki on vajaat sata kilometriä pitkä. Joki laskee mereen Viipurinlahden kohdalla.
Nyt Kaakkois-Suomen elinvoimakeskuksen suunnitelmana on purkaa Joutsenkosken pato osittain, jotta kalojen eteneminen onnistuu. Purku- ja rakennustyö edellyttävät ympäristölupaa, jonka käsittely on kesken Lupa- ja valvontavirastossa.
Voimalaitoksen sähköntuotanto lakkaa
Padon purku tarkoittaa samalla loppua Joutsenkosken voimalalle, joka on ollut toiminnassa 70 vuotta.
Voimalaitoksen omistaja Tarja Ahola kertoo suhtautuvansa haikeudella vuosikymmeniä jatkuneen sähköntuotannon lopettamiseen.
– Jatkamme myllyn toimintaa edelleen pienimuotoisesti ostosähköllä.
Ahola on Joutsenkosken Mylly ja Voima oy:n ainoa omistaja. Voimala on hänen isänsä perustama. Aholan mukaan myllyn tuotanto on nykyään pientä.
Ahola kertoo hyväksyvänsä suunnitelmat kalatien rakentamisesta ja korvaussumman, joka hänelle on tulonmenetyksen vuoksi tarjottu.
Korvaus sähköntuotannon lopettamisesta maksetaan pääosin maa- ja metsätalousministeriön hallinnoimasta ohjelmasta, joka on keskittynyt vaelluskalakantojen elvyttämiseen.
Myös kosken ennallistamisen kustannukset eli arviolta runsaat 200 000 euroa tulevat valtion varoista.
Rakennustyön suunnittelua ja toteutusta johtaa Kaakkois-Suomen elinvoimakeskus. Sen mukaan työt Urpalanjoessa on mahdollista aloittaa vielä kuluvan vuoden aikana, jos hankkeen lupaprosessista valiteta.
Toivonkipinöitä uhanalaisuudessa
Urpalanjoki, ja lähes kaikki muutkin Itämereen laskevat joet, olivat ennen otollisia lisääntymispaikkoja meritaimenelle. Ihmisen toiminta on muuttanut jokia ratkaisevasti.
Urpalanjoessa padot ja muut nousuesteet, veden laadun heikentyminen ja perkuutoimet ovat hävittäneet meritaimenen lähes kokonaan joen Suomen puoleisista osista.
Venäjän puolella luonnollinen meritaimenkanta on säilynyt, ja nykyään yksilöitä nousee muutamia vuosittain myös Suomen puolelle.
Joen latvaosat tarjoavat lajille paremmat lisääntymisolosuhteet kuin meren läheiset vedet, jotka ovat usein liian lämpimiä.
Padon purkamisen yhteydessä elinvoimakeskus luopuu myös patoluukuista, joilla on säännelty vedenkorkeutta. Tilalle tulee pohjapadoksi kutsuttu rakenne, jonka on tarkoitus tasata Joutsenkosken yläpuolisen Suurijärven vedenkorkeuksia.
