Hyväkuntoinen, pulska kuutti voi lepäillä rannalla ilman ongelmia. Liian laihaksi päässyt poikanen taas ei pärjää vedessä, eikä sitä pidä sinne palauttaa.
Maalle eksyvät hylkeenpoikaset ovat merenrantakunnissa jokavuotinen ilmiö.
Helsinkiläinen Mikhail Omelyanovich oli poikansa kanssa Ruoholahdessa, kun he huomasivat palomiehet rannassa. Omelyanovichin mukaan palomiehet olivat yrittäneet palauttaa hylkeenpoikasta veteen, mutta se oli noussut uudelleen rantakiville. Lopuksi kuutin annettiin rauhassa jäädä odottamaan pelastuslaitoksen eläinpelastusyksikköä, Omelyanovich kertoo.
Kokkolassa kuutteja on ohjattu takaisin veteen nyt kahtena peräkkäisenä päivänä.
Keski-Pohjanmaan pelastuslaitos siirsi vilkkaasti liikennöityä tietä kohti liikkuneen kuutin takaisin mereen keskiviikkona ja palautti torstaina veteen toisen, joka oli kulkenut kiinteistön pihaan.
Päivystävä palomestari Samuel Hjulfors arvioi, että operaatioita on Kokkolassa keväisin usein, muttei välttämättä joka vuosi.
Harmaahylkeet synnyttävät poikasensa helmi-maaliskuussa. Emo imettää niitä kolmisen viikkoa, jona aikana kuutti vankistuu muutaman kymmenen kilon painoiseksi. Silloin emo lähtee ja kuutti jää omilleen opettelemaan kalan saalistamista.
Joskus poikanen päätyy maalle, mutta siirtäminen takaisin veteen ei aina ole oikea ratkaisu, sanoo eläinlääkäri Heini Nihtilä Korkeasaaren eläintarhasta.
Emo on voinut hylätä poikasen kesken imetyksen, ja jos tällä ei ole riittävästi ravintoa sukeltamisen opetteluun, se laihtuu ja nousee vedestä, koska rasvakerros on liian ohut. Silloin eläin tarvitsee apua.
Joskus tilanteet voivat ajaa hyväkuntoisenkin eläimen väärään paikkaan. Kuutit voivat myös vain lepäillä rannalla.
– Jos kuutti on pulska, sillä ei yleensä ole mitään hätää. Jos taas liian laiha, se ei pärjää yksin. Ja siinä välissä on koko kirjo, summaa Nihtilä.
Jos eläin on eksynyt kauas tai vaaralliseen paikkaan, sen vieminen rantaan on perusteltua. Yleensä eläin osaa itse takaisin veteen.
– Eniten huokauttaa se, jos ihminen ajattelee, että rannassa oleva kuutti olisi aina väärässä paikassa ja palauttaminen veteen pelastamista. Ei se ole valas, sanoo Nihtilä.
Kuva kertoo kuutin kunnosta
Pelastuslaitokset konsultoivat Korkeasaaren Villieläinsairaalaa säännöllisesti.
Yleensä eläinlääkäri pyytää pitämään etäisyyttä ja ottamaan kuutista kuvan kauempaa.
Kunto on helpointa arvioida sivuprofiilista. Silmänympäryksistä voi usein päätellä, onko eläin kuivunut. Aivan helppoa arviointi ei silti ole.
Huonokuntoisia kuutteja on ollut Villieläinsairaalassa enimmillään yhdeksän yhtä aikaa. Silloin oltiin Nihtilän mukaan kantokyvyn rajoilla. Toistaiseksi kuutteja on hoidossa yksi.
Kuuttien liikuttelu pitää jättää ammattilaisille, sillä niiden suusta voi saada vakavan tulehduksen.
– Saa olla varovainen, etteivät sormenpäästä puraise. Mutta eivät ne maalla älyttömän vikkeliä ole, sanoo palomestari Samuel Hjulfors Kokkolasta.
