Saimaan vesiensuojeluyhdistys on tutkinut syitä, jotka aiheuttavat Kuolimon kuormittumista. Ongelmakohtiin on nyt alettu puuttua muun muassa kosteikoilla.
Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen hankevetäjä Valtteri Arkko ottaa ämpärilliset vettä Virmajoesta ja Rahettavanjoesta Savitaipaleella jokien risteyskohdan tuntumassa.
Eron veden värissä huomaa selvästi: Rahettavanjoen vesi on huomattavasti ruskeampaa kuin Virmajoen vesi.
Rahettavanjoen vesi on tummaa, koska jokeen päätyy ravinteita ja orgaanista hiiltä ojitetuilta soilta.
– Täällä olemme ongelman juurilla, Arkko sanoo.
Ongelmalla Arkko tarkoittaa tässä tapauksessa muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Kuolimo-järven kuormittumista.
Virmajoki ja Rahettavanjoki kuuluvat Kiesilänjoen valuma-alueeseen. Sieltä valuu vesien mukana ravinteita ja muita kuormitustekijöitä Kuolimoon. Järvi sijaitsee Savitaipaleen ja Mikkelin rajalla.
Kirkasvetisen järven kunto heikkenee
Kuolimo on Etelä-Suomen mittakaavassa erikoisuus, sillä se on ekologiselta tilaltaan erinomaisessa kunnossa.
Viime vuosikymmeninä Kuolimolla on kuitenkin havaittu vedenlaadun selvää heikentymistä. Se näkyy esimerkiksi veden värin muuttumisena.
Paikalliset haluavat estää järven tilan heikkenemisen.
– Kuolimon suojelun lähtökohtana on vaalia upeaa kirkasvetistä paikkaa, Arkko sanoo.
Saimaan vesiensuojeluyhdistys alkoi tutkia järven vedenlaatua heikentäviä syitä Kiesilänjoen valuma-alueella pari vuotta sitten. Valuma-alue on Kuolimon suurin kuormittaja.
Isoimmiksi ongelmakohdiksi paljastuivat metsätalous ja ojitetut suot. Niistä veteen pääsee humusta, orgaanista hiiliainesta ja ravinteita.
Toimet kuormituksen vähentämiseksi on nyt aloitettu.
Neuvotteluja suon ennallistamisesta
Saimaan vesiensuojeluyhdistys neuvottelee parhaillaan maanomistajien kanssa yhden ojitetun suon ennallistamisesta. Käytännössä ojat tukittaisiin patoamalla, jolloin vesi pääsisi nousemaan takaisin suolle.
Arkon mukaan pidemmän aikavälin tavoitteena, että ojitettu suo ei olisi enää uhka valuma-alueen vesille.
Kooltaan kyseinen suoalue on noin 70 hehtaaria. Sen merkitys Kuolimon suojelulle olisi Arkon mukaan merkittävä, jos koko alue saataisiin ennallistettua.
– Toki tämä ei ole ainoa suoalue, joka valuma-alueella on.
Kosteikko torppaa ravinteet
Konkreettisiakin toimia Kiesilänjoen valuma-alueella on jo tehty. Virmajärven rantaan muokattiin menneenä talvena reilun puolen hehtaarin kokoinen kosteikko.
Kosteikolla tehdään vielä viimeistelytöitä. Kunhan kosteikko saadaan valmiiksi, on sen tarkoituksena pysäyttää metsä- ja maataloudesta tulevat kiintoaineet ja ravinteet. Näin ne eivät päätyisi Virmajärveen ja edelleen Kuolimoon.
Maanomistaja Lauri Rötkö kertoo, että kosteikon paikalla oli aiemmin osittain metsittynyttä niittyä.
– Tuntui oikealta lähteä hankkeeseen mukaan, Rötkö sanoo.
Rötkön tyttären Johanna Viirun muistin mukaan kosteikon vieressä oleva Virmajärvi on ollut aina likaisen väristä.
– Mielelläni näkisin sen joskus kirkasvetisenä. Saa nähdä, ehdinkö omana elinaikana sitä ihmettä todistaa, Viiru sanoo.
Virmajärven läheisyyteen rakennetaan parhaillaan toistakin kosteikkoa.
Valtteri Arkko kertoo, että vesiensuojelutoimia tehdään maanomistajien ehdoilla. Moni maanomistaja on ollut häneen yhteydessä ja kysynyt, millaisin toimin Kuolimoa voitaisiin suojella.
– Toki on myös tapauksia, joissa paikka olisi soveltuva vesiensuojelurakenteille, mutta maanomistajalla on alueelle muita suunnitelmia.
Sormia napsauttamalla Kuolimon kuormitus ei vähene, vaan edessä on vuosien työ.
