Maallikon silmään suo näyttää melko tavalliselta. On suopursuja, sammalia ja pieniä mäntyjä. Maasto on sen verran märkää, että kumisaappaat tulevat tarpeeseen.
Metsäekologian professori Anne Tolvanen katsoo aluetta eri tavalla kuin tavallinen kulkija. Hän huomaa muutokset, joita 20 vuodessa on tapahtunut.
Olemme Kuhmon Elimyssalon luonnonsuojelualueella suolla, joka ennallistettiin 20 vuotta sitten.
Suo ojitettiin 1970-luvulla, koska sillä haluttiin kasvattaa metsää. Myöhemmin Elimyssalosta tuli osa Natura-aluetta eli EU:n laajuista suojeluverkostoa ja alueella päätettiin ennallistaa yhteensä 75 hehtaaria soita.
20 vuotta sitten Tolvanen aloitti alueella soiden ennallistamisen tutkimusseurannan, joka on Suomen pitkäkestoisimpia.
Tavoitteena oli lisätä soiden monimuotoisuutta, palauttaa luonnontilaisen suon lajisto ja vähentää ojiin liittyvää vesistökuormitusta.
Ojittamisen jälkeen kasvanut, suon vettä haihduttava puusto poistettiin. Ojat täytettiin, jotta vesi pysyisi suolla.
Ennen ennallistamista alueelle perustettiin mittauspisteitä. Puusto, kasvillisuus ja pohjaveden pinnankorkeus mitattiin, ja pisteiltä otettiin seurantakuvia.
Nyt on tullut aika selvittää, mitä 20 vuodessa on tapahtunut.
Mitä tapahtui 20 vuodessa?
20 vuotta myöhemmin tutkijat käyvät jokaisen mittauspisteen läpi järjestelmällisesti.
– Aika luonnontilaiselta rämeeltä minun silmissäni. Jos näitä vanhoja tukittuja ojia ei näkyisi, jotka itse asiassa näkyvät vielä aika heikosti, ei tästä oikeastaan tietäisi, että tätä on koskaan edes ojitettu, Tolvanen sanoo.
Vedenpinta on noussut ja suokasvillisuus on alkanut palautua. Tolvasen mukaan palautuminen on kuitenkin vielä täysin kesken.
Soiden ennallistuminen ei etene tasaisesti, vaan välillä tulee takapakkia. Suolle voi alkaa kasvaa taimikkoa, mikä haihduttaa vettä ja hidastaa siten soistumista.
Niin on käynyt myös Elimyssalossa.
– Nyt vähän jännittää, mitä tälle suolle sitten jatkossa tulee tapahtumaan.
Tolvasen mukaan taimettumista on havaittu viime vuosina myös luonnontilaisilla soilla.
– Se voi johtua siitä, että keskilämpötilat ovat kasvaneet ja kuivuus on lisääntynyt.
Ennallistaminen osana maanpuolustusta
Viime vuosina on alettu keskustelemaan myös soiden ennallistamisen maanpuolustuksellisista hyödyistä.
Ympäristö- ja puolustusministeriöiden työryhmä teki asiasta selvityksen, joka julkaistiin kesäkuussa. Sen mukaan Venäjän vastaisella rajalla soiden ennallistamisesta voitaisiin saada merkittävää maanpuolustuksellista hyötyä.
Ennallistaminen tekee soista vetisempiä ja vaikeakulkuisempia. Selvityksen mukaan tämä vaikeuttaa esimerkiksi raskaiden ajoneuvojen liikkumista alueella.
Suomessa arvioidaan olevan vähintään 180 000 hehtaaria soita, joiden ennallistamisesta olisi hyötyä maanpuolustukselle.
Yhden hehtaarin ennallistaminen maksaisi keskimäärin tuhat euroa.
Elimyssalossa soita ei ole ennallistettu maanpuolustuksen takia. Ympäristö- ja puolustusministeriöiden selvityksessä ennallistamisen maanpuolustushyötyjä on tutkittu Elimyssalon soita vetisemmillä soilla.
Tolvasen mukaan ennallistaminen on vaikuttanut kuitenkin myös Elimyssalon soiden kuljettavuuteen. Elimyssalossa kulkukelpoisuus oli heikoimmillaan välittömästi ennallistamisen jälkeisinä vuosina.
– Vanhasta metrinlevyisestä ojasta tulee ennallistamalla 5–6 metriä leveä järkyttävää lillinkiä, jota ei pääse kunnolla ylittämään millään keinoilla kuin turvepatojen kohdalta.
Myöhemmin ennallistamisen vaikutus tasoittuu ja osa ojista häviää lähes näkyvistä. Kosteammat suot ovat kuitenkin 20 vuoden jälkeenkin vaikeakulkuisia.
Elimyssalon ennallistettujen soiden tutkiminen auttaa selvittämään, kuinka nopeasti monimuotoisuus lisääntyy, millaisilla suotyypeillä ennallistaminen etenee nopeammin ja kannattaako ennallistamista jatkossa tehdä.
– Se auttaa valikoimaan, millaisia soita ennallistetaan, Tolvanen kertoo.
Soiden ennallistuminen on hidasta, eikä vielä tiedetä, millaisia tuloksia pitkällä aikavälillä saadaan.
– Samalla, kun ympäristö ja ilmasto muuttuvat, emme voi olettaa, että tämä palautuisi siihen joskus kauan sitten olleeseen tilaan
