Afrikkalaisen sikaruton leviäminen halutaan estää myös alueilla, joilla villisikakanta ei ole vahva. Suupohjassa on yhdyskunta, Alajärvellä yksi nuori karju.
Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan eteläosiin Suupohjan alueelle on asettunut villisikayhdyskunta, jota on aktiivisesti yritetty vähentää metsästämällä.
Myös Alajärvellä on viime kevään ja tämän kesän aikana tehty lukuisia havaintoja yksinään liikkuvasta villisiasta.
Alajärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pekka Hautamäki kertoo, että havaintoja nuoresta karjusta on tehty laajalta alueelta, ja sen metsästys on alkanut.
– Noudatamme omalta osaltamme yleistä suositusta ja alueellisen riistaneuvoston ohjetta pitää kanta kurissa. Koitetaan poistaa elukka täältä nyt.
Toistaiseksi havainnot karjusta ovat olleet lähinnä satunnaisia.
Satunnaisia villisikahavaintoja alueella on tehty ennenkin, Hautamäki sanoo.
– Välillä on joku pieni porukka jäänyt, mutta kyllä me olemme tähän mennessä saaneet ne hoidettua.
Tällä hetkellä villisikaa esiintyy Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa eniten Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös Länsi- ja Etelä-Suomessa.
Alajärvellä ei juuri nyt sikaruton vaaraa
Alajärven riistanhoitoyhdistyksen alueelle harhautuneet villisiat on tähän asti aina metsästetty pois, ja sama kohtalo odottaa alueelle eksynyttä nuorta karjua nytkin.
Syy yksittäisen eläimen nopeaan metsästämiseen on Hautamäen mukaan se, että villisika lisääntyy helposti ja Alajärvi halutaan pitää edelleen villisikavapaana alueena.
– Villisian itäisen ja läntisen kannan välillä oleva tyhjiö estää mahdollisen sikaruttoinfektion leviämistä.
Hautamäki korostaa, että tällä hetkellä alueella ei ole näkyvissä taudin leviämiseen liittyvää vaaraa. Hän on nähnyt kyseisestä karjusta videoita ja riistakameran kuvia, eikä usko, että kyseinen sika olisi sairas.
Suupohjassa villisikaa on metsästetty jo vuosia
Suupohjaan on muodostunut vakiintunut villisikakanta, populaatio, jossa on Luken arvion mukaan 0,5–1,5 villisikaa tuhannella hehtaarilla. Populaation tarkkaa suuruutta ei pystytä laskemaan.
Isojoen, Karijoen, Kauhajoen ja Kristiinankaupungin alueella villisiat ehtivät pesiytyä ja lisääntyä ennen kuin niitä ryhdyttiin metsästämällä karsimaan vajaa kymmenen vuotta sitten.
– Vakiintuneen villisikapopulaation hävittäminen on lähes mahdotonta, sanoo Isojoen–Karijoen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jukka-Tapio Laine.
Laineen mukaan metsästys on ollut tehokasta. Saalismäärät ovat nousseet vuosittain. Viime vuonna kaatui 60, tänä vuonna on kaadettu jo 39 villisikaa – ja vuotta on vielä jäljellä.
Nämä villisiat kuvattiin Isojoella 9. lokakuuta 2024, arkistovideon kuvaaja: Mervi Piispanen.
Vaikka metsästyksen teho on kasvanut ja saalismäärät nousseet, ei kantaa ole pystytty juurikaan pienentämään. Sen kasvu on kuitenkin saatu estettyä, Jukka-Tapio Laine sanoo.
– Toisaalta tehostunut metsästys on saanut villisiat etsimään asuinsijaa entistä laajemmalta alueelta.
Suupohjassa villisikapopulaatio on tehnyt myös peltotuhoja. Villisikojen maataloudelle aiheuttamista tuhoista ei kuitenkaan makseta korvauksia, kuten suurpetojen eli ahman, ilveksen, karhun ja suden tuhoista voi saada. Tämän vuoksi niitä ei myöskään tilastoida.
Villisika piiloutuu puskaan
Luken mukaan metsästys on villisikakannan tehokkain säätelykeino. Ilman metsästystä suomalaisen villisikakannan vuosittaiseksi kasvupotentiaaliksi on arvioitu noin 40 prosenttia.
Villisikaa voi metsästää ympäri vuoden, mutta emakko, jota alle vuoden ikäiset jälkeläiset seuraavat, on rauhoitettu vuosittain 1.3.–31.7.
Suupohjassa on huomattu, että tehokkain tapa on kyttäysjahti, sillä koirien käyttö villisikajahdissa voi olla koirille vaarallista. Laine kertoo, että koira ei esimerkiksi syvässä lumessa pääsee tarpeeksi nopeasti villisikaa pakoon.
Metsästysseurat Suupohjassa ovat hankkineet yhteistyössä kuusi lämpötähtäintä tehostamaan villisianpyyntiä ja tarkoitus on hankkia vielä seitsemän lisää.
Laine muistuttaa, että villisika ei väistä metsässä samalla tavalla ihmistä kuin karhu tai susi. Se piilottelee puskassa viimeiseen asti ja lähtee sitten pakoon.
– Se voi olla pelottavaa, mutta villisika ei yleensä ole ihmiselle vaarallinen.
Laine muistuttaa, että loukkaantunut villisika saattaa kuitenkin myös hyökätä.
