Kaksi ratsastajaa jättäytyi olympialaisista pois kohujen vuoksi. Suomessa suurta valtion tukea nauttiva ala suhtautuu kritiikkiin voimakkaasti.
Kilpahevosten kohtelu nousi jälleen puheenaiheeksi, kun Pariisin olympialaisissa kahta ratsastajaa epäiltiin hevosten kaltoinkohtelusta.
Viime viikolla Jyväskylässä pidetyt perinteiset Kuninkuusravit nostivat puolestaan esille raviurheilun eettisyyden.
Tuolloin eläin- ja ympäristöetiikan tutkija, eläinfilosofi Elisa Aaltola nosti esiin huolensa ravihevosten hyvinvoinnista Keski-Suomalaisen haastattelussa ja sai sosiaalisessa mediassa ryöpyn vihaisia kommentteja.
Kouluratsastaja Ville Vaurio ja asiantuntijaeläinlääkäri Inka Tuominen suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestö Suomen Hippoksesta valottavat Yle Radio Suomen Päivän haastattelussa taustasyitä sille, miksi hevosurheilussa kritiikkiin suhtaudutaan usein voimakkaalla vastareaktiolla.
Hevosten kanssa toimiminen niin harrastus- kuin kilpatasolla on suurten tunteiden laji, ja hevosten eteen tehdään paljon töitä. Sen vuoksi jyrkkä kritiikki alaa kohtaan voi osalle tuntua pahalta ja nostaa esille voimakkaita tunteita, Tuominen kertoo.
– Se voi johtaa kärkevään some-kirjoitteluun tai vastaavan kaltaiseen kritiikin vastaanottoon.
Tuomisen mukaan keskusteluun osallistuvilla on kuitenkin sama tavoite terveestä ja hyvinvoivasta hevosesta.
– Totta kai rauhallinen keskustelu ja vuorovaikutus näistä eri näkemyksistä olisi varmasti hyvä tapa edetä, hän sanoo.
Menestymisen paine voi johtaa väärinkäytöksiin
Hevosurheilussa raha liikkuu moneen suuntaan. Kilpailuissa tavoitellaan rahapalkintoja ja vedonlyönti kuuluu hevosurheiluun olennaisesti.
Laji nauttii Suomessa myös suurta tukea valtiolta. Hevosurheilun saamaa kritiikkiä voidaan perustella siis myös kysymyksellä siitä, minkälaista toimintaa valtio tukee huomattavalla summalla.
– Varmasti raha, maine ja kilpailu saavat ihmiset tekemään asioita, joita ei pitäisi tehdä. Sama koskee esimerkiksi dopingia muissa urheilulajeissa, joissa se auttaa menestykseen. Silloin ollaan monesti valmiita keinoja kaihtamatta menestymään, Vaurio sanoo.
Raha voikin toimia kannustimena luotsia hevonen mahdollisimman hyviin suorituksiin jopa kärsimystä tuottavalla tavalla.
Esimerkiksi olympialaisista jättäytynyttä itävaltalaista esteratsastajaa Max Kühneriä syytetään tahallisen kivun aiheuttamisesta hevoselleen.
Kühner pyrki parantamaan hevosensa suoritusta esteillä siten, että esteen ylintä puomia nostettiin juuri, kun hevonen on hyppäämässä. Näin nostettu puomi kolahtaa hevosen sääreen aiheuttaen kipua.
Taktiikkaa kutsutaan sparraamiseksi ja sen tavoitteena on saada hevonen varomaan puomeja ja hyppäämään korkeammalle.
Tuomisen mukaan hevosurheilun tulisi kestää eettistä tarkastelua hevosten hyvinvoinnista.
– Raviurheilussa rahapalkinnot tekevät sen, että ravikilpailun säännöt ja hevosten hyvinvointi pitää todella tarkasti ottaa huomioon.
Uusi tieto haastaa vanhat käsitykset
Ville Vaurio kertoo, että myös hevosurheilun parissa eletään nyt murrosaikaa muun yhteiskunnan mukana sen suhteen, että laajasti mietitään, minkälainen toiminta on eettisesti hyväksyttyä.
– Tuntuu, että nyt olemme enemmän suurennuslasin alla hevosurheilussa, että mikä on tätä päivää ja mikä ei.
Sekä Tuomisen että Vaurion mielestä hevosurheiluun liittyvien epäkohtien nostaminen esille on tärkeää.
Hevosten kaltoinkohtelun takana voi olla myös tietämättömyyttä. Lajilla on pitkät historialliset juuret, ja kilpahevosten kouluttamiseen liittyvät vanhat ja vahingolliset tavat voivat istua sitkeässä.
Tuomisen mukaan hevosten kohteluun on viime aikoina kiinnitetty enenevässä määrin huomiota.
– Tieto ja tutkimus siitä, minkälainen eläin hevonen on ja miten se tuntee, näkee ja kokee, on lisääntynyt, Tuominen sanoo.
Samalla hänen mukaansa kasvaa myös ymmärrys siitä, miten hevosten hyvinvointi otetaan koulutuksessa paremmin huomioon.
Kuuntele koko keskustelu Radio Suomen Päivästä:
