Viime vuonna Suomessa syntyi vähiten vauvoja sitten vuoden 1836, ja väestön uusiutumista kuvaava hedelmällisyysluku painui ennätysalas, yhä lähemmäksi yhtä. Tilastot syntyvyydestä ulottuvat vuoteen 1776.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch pitää tilannetta yhteiskunnallisena kriisinä
– Näin alhaisessa syntyvyydessä ei ole enää mitään hyviä puolia.
Rotkirchin mukaan asialle ei ole toistaiseksi tehty juuri mitään.
Juhannuksen jälkeen sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) käynnisti väestöpoliittisen ohjelmatyön, jossa etsitään keinoja syntyvyyden kohentamiseksi. Rotkirch kirjoittaa työryhmälle selvitystä, joka valmistuu lähiviikkoina.
– Mitään yhtä poppaskonstia ei ole. Puhutaan isosta kulttuurisesta, asennoitumisen, arvojen muutoksesta.
Kysyimme keinoista myös kahdelta muulta työryhmän jäseneltä, THL:n tutkimusprofessori Mika Gissleriltä ja valtiovarainministeriön strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäiseltä.
He kaikki sanovat, että taloudelliset porkkanat, kuten vauvarahat ja lapsilisien nosto, eivät ratkaise vauvakatoa – eikä niihin tässä taloustilanteessa olisi varaakaan.
– Selvityksessä tulee olemaan paljon ehdotuksia, jotka eivät maksa juuri mitään, Rotkirch sanoo.
Tässä neuvot ovat.
1. Vauhtia lapsensaantiin
Suomalaisten pariutumiseen ja lapsenhankintaan pitäisi saada vauhtia. Vauvakadon ydinsyitä ovat parisuhteiden hauraus ja se, että lapsia ruvetaan hankkimaan biologisesti katsoen usein kovin myöhään.
Syntyvyyden laskusta kolme neljäsosaa koostuu siitä, että ensimmäistä lasta ei synny lainkaan. Yhä 85 prosenttia nuorista kertoo kuitenkin haluavansa lapsia.
– Tämä idea, että elämä ja ura valmiiksi ja sitten lapsia, on nykymaailman ruletti, joka kostautuu. Todella monet jäävät vaille toivomaansa perhettä ja lapsia, Anna Rotkirch sanoo.
Suomalaiset solmivat ensimmäisen liittonsa yhä keskimäärin 25-vuotiaina. Mutta avoliitot päättyvät nyt useammin eroon kuin lapseen tai avioliittoon Turun yliopiston tutkimuksen mukaan.
– Tämä on uusi käänne. Se näkyy nuoremmissa ikäryhmissä, Rotkirch sanoo.
Väestötutkijan mukaan yhtenä syynä on kännyköiden jatkuva selaaminen: mitä enemmän pariskunta käyttää aikaa ruuduilla, sen heikompi parisuhteen laatu.
Tutkimusprofessori Rotkirch puhuu perhepolitiikan rinnalla ”perheellistymispolitiikasta”.
Tulisi siis miettiä, miten nuoria tuetaan ihmissuhdetaidoissa ja elämänsuunnittelussa. Valtio ei voi määrätä ihmisiä pariutumaan ja hankkimaan lapsia tietyssä iässä. Edellytyksiä sille voidaan kuitenkin luoda.
– Miten saamme yhteiskunnan, jossa ihmiset voivat saada toivomansa määrän lapsia silloin, kun se on biologisesti sopivaa? Miten lastensaantia ja vanhemmuutta voi yhdistää opiskeluun ja työntekoon sujuvammin kuin nyt? Rotkirch kysyy.
2. Hedelmällisyysopetusta kouluun
Ennen sanottiin, että kyllä luonto ajaa tikanpojan puuhun. Nyt sekään ei näytä enää pätevän. Nuoret tarvitsevat lisää hedelmällisyysopetusta koulussa, tutkijat sanovat.
Etenkin nuorilla miehillä, myös yliopisto-opiskelijoilla, on tutkijoiden mukaan puutteita hedelmällisyystiedossa, kuten siinä, että erityisesti naisten hedelmällisyys alkaa laskea jo 30 ikävuoden jälkeen.
– Se johtuu varmasti osaksi myös siitä, että julkisuudessa suitsutetaan niitä, jotka saavat ensimmäisen lapsen lähempänä viittäkymmentä, tutkimusprofessori Mika Gissler pohtii.
Rotkirchin mukaan erityisesti niissä väestöryhmissä, joissa syntyvyys on laskenut eniten, on heikot tiedot perusasioista. Heihin kuuluvat vähiten koulutetut miehet ja naiset.
Ehkäisytiedon opetuksessa Suomi on maailman kultamitalitasoa, mutta hedelmällisyysopetus on jäänyt sen jalkoihin, Rotkirch sanoo.
– Seuraava askel on ymmärtää, miten saada ajoissa kaksi tai kolme lasta ilman, että joutuu turvautumaan kalliisiin ja rasittaviin hedelmöityshoitoihin, joiden lopputuloksesta ei voi olla koskaan varma.
3. Ei synnytystalkoita, mutta perhearvoja kyllä
SDP:n puheenjohtajana toimiessaan Antti Rinne kehotti suomalaisia ”synnytystalkoisiin”. Viestin vastaanotosta päätellen sanavalinta oli väärä.
Perhearvotkin voivat kalskahtaa joidenkin mielestä epäilyttävältä konservatiivisuudelta. Väestötutkijan mielestä asiaa ei pidä politisoida. Syntyvyys tulisi nähdä kansakunnan yhteisenä asiana, johon tuodaan erilaisia näkökulmia.
– Se ei ole minkään yhden poliittisen arvomaailman asia, Anna Rotkirch sanoo.
Lapset ja muut läheiset ihmiset ovat hyvinvointimme ydin. Rotkirchin mielestä tämä on ehkä vähän hukassa nykyisessä yhteiskuntapoliittisessa menossa.
Valtiovarainministeriön strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen sanoo, että valtion tehtävä ei ole opettaa ihmisille arvoja ja sopivaa lapsilukua. Syntyvyys on koko yhteiskunnan asia.
– Kuinka suhtaudumme lapsiperheisiin ja perheellistymiseen ja kuinka lapsiystävällinen yhteiskuntamme on?
Tutkimusprofessori Gisslerin mielestä lapsiystävällisessä yhteiskunnassa otettaisiin kaikissa päätöksissä huomioon, miten uudet lait ja etuisuudet vaikuttavat lapsen hankintaan ja lapsiperheisiin.
4. Koulutus ja työ ovat parasta hedelmällisyyttä
Pääministeripuolue kokoomuksen iskulauseita on, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Samassa hengessä voisi sanoa, että koulutus ja työ ovat parasta hedelmällisyyttä.
Valtiovarainministeriön Olli Kärkkäinen sanoo, että valtion on vaikea vaikuttaa siihen, missä iässä parisuhteita syntyy ja kuinka kauan ne kestävät. Esimerkiksi koulutusta ja työllisyysastetta voi kuitenkin edistää.
– Ne vaikuttavat taloudelliseen turvaan, joka voi helpottaa osittain myös syntyvyyttä.
Väestötieteilijä Rotkirch sanoo, että koulutuksen, työn ja perheellistyminen välillä on toisiaan ruokkiva kehä.
Olisiko nuorten miesten koulutukseen panostaminen avainasia syntyvyyden nostamiseksi?
– Se on avainasia joka tapauksessa. Se auttaa myös syntyvyyttä ihan tutkitusti, Anna Rotkirch sanoo.
5. Lisää lapsettomuushoitoja
Lapsia hankitaan nyt aiempaa vanhempina, ja yhä useampi joutuu turvautumaan lapsettomuushoitoihin. Valtion tulisi tukea niitä tutkijoiden mielestä entistä enemmän.
Vielä 1990-luvulla Suomessa annettiin väestöön suhteutettuna eniten hedelmöityshoitoja Pohjoismaissa, mutta nyt Suomi on peränpitäjä ja hoitojen Kela-korvaukset ovat vähentyneet koko ajan, tutkimusprofessori Mika Gissler sanoo.
– Lapsettomuushoidoissa on pitkät jonot. Yli 40-vuotiaana julkiselle sektorille ei enää pääse.
Nykyinen hallitus on aikonut palauttaa hedelmöityshoidot Kela-korvauksen piiriin.
Rotkirch huomauttaa, että vaikka hedelmöityshoitoja tarvitaan lisää, ne ovat myös osa ongelmaa.
– Toivottua lastensaantia siirretään niin myöhään, että se ei enää ole naisen lisääntymisbiologian kannalta optimaalista.
6. Vauvaporkkanat tuskin auttavat
Uusilla perhepoliittisilla toimilla tai taloudellisilla kannustimilla syntyvyyttä tuskin saadaan nousuun, väestöpoliittisen työryhmän jäsenet sanovat.
Suomessa on hyvä ja kattava perhepolitiikka, johon kuuluvat muun muassa perhevapaat ja lapsilisät. Siihen on asiantuntijoiden mukaan vaikea keksiä jotain uutta ja mullistavaa. Se on kuitenkin yhä tärkeä toisen ja useamman lapsen hankkimiseksi eikä sitä pidä ainakaan leikata, tutkimusprofessori Anna Rotkirch sanoo.
Viime vuosina esimerkiksi Unkarissa, Virossa ja Venäjällä valtio on pyrkinyt nostamaan syntyvyyttä isoilla verohelpotuksilla, lapsilisien nostolla ja asunnon hankintaa tukemalla.
Toimien vaikutukset syntyvyyteen eivät ole tutkijoiden mielestä kannustavia.
– Voidaan saada pieni vaikutus joksikin aikaa, mutta pitkäaikaista vaikutusta sillä ei ole. Näyttäisi siltä, että yksi tai kaksi lasta hankitaan taloudellisista etuuksista huolimatta, Mika Gissler sanoo.
Tutkimusten mukaan taloudellisilla kannustimilla on Pohjoismaiden kaltaisissa maissa melko vähäinen vaikutus.
– Bonuksilla voi olla vaikeaa kääntää syntyvyyttä nousuun, valtiovarainministeriön Olli Kärkkäinen sanoo.
