Paikalliset yrittäjät kertovat, miten Juvasta tuli luonnonmukaisen maatalouden suunnannäyttäjä.
Ryhmä lehmiä on jäänyt laitumen portille sumppuun. Bordercollie Nikke kirmaa innoissaan nautojen vierelle ja saa ne jolkottamaan kohti peltoa.
Paimenkoiran käyttö on kiinteä osa kolmen tilan yhteisnavetan Juvan Muumaan elämää. Koirasta on iso apu, sillä luomutilan lehmät viettävät paljon aikaa laitumella.
– Rodulla on luontainen paimennusvietti. Sitä hyödynnetään, kun koiraa koulutetaan tilan töihin, kertoo Muumaan osakas, Heikki Teittinen.
Luomutilojen määrä on viime vuosina vähentynyt. Ihmiset puhuvat luomusta paljon, mutta kaikkien tuottajien mielestä se ei käy kaupaksi. Myös elintarvikkeiden yleinen hintojen nousu on vaikuttanut tilanteeseen.
Eteläsavolainen Juvan kunta on silti edelleen luomun kirkkaimmista tähdistä – ja sen tuottajat uskovat alan tulevaisuuteen.
Kunnan kaikista pelloista 40 prosenttia ja neljännes eläintiloista on luomua. Se on paljon, sillä koko maassa luomupeltoja on vain noin 14 prosenttia ja eläintiloista 10 prosenttia tuottaa luonnonmukaisia tuotteita.
Yhteistyö menestystarinan taustalla
Juvan Muumaa syntyi 2000-luvun alussa, kun kolme tilaa yhdisti voimansa. Yhteisnavetan osakkaita ovat Heikki Teittisen lisäksi Heli Ahonen, Anssi Laamanen ja Kimmo Seppänen.
Yhteisnavetta perustettiin, sillä luomun vaatimukset olivat kasvaneet. Pienet parsinavetat eivät enää riittäneet.
– Ratkaisu oli taloudellisesti järkevä. Työmme sitoo aamuin ja illoin, joten se mahdollisti meille myös lisää vapaa-aikaa, Heli Ahonen kertoo.
Uutta luomunavettaa tuli katsomaan bussilasteittain ihmisiä. Tilan tehtävät jakautuivat osakkaiden välillä osaamisen ja kiinnostuksen mukaan.
Nykyisin tilalla työskentelee osakkaiden lisäksi kaksi työntekijää. Myös esimerkiksi toisten maidontuottajien ja rehuntuottajien kanssa tehdään yhteistyötä.
– Kontaktit luovat kotieläintuottajalle turvaa. Karjalle riittää aina rehua, ja yhteishankinnat ovat mahdollisia, Ahonen sanoo.
Tutkimus ja neuvonta helpottivat siirtymää
Muumaan yrittäjillä oli luomutaustaa jo ennen yhteisnavetan perustamista.
– Moni siirtyi luomuun, kun valtio alkoi tukea sitä 1990-luvun vaihteessa. Lisäksi Juvan kunta palkkasi luomuneuvojan auttamaan tuotannon muutoksissa, muistelee Heli Ahonen.
Juvalle oli perustettu luomututkimuskeskus Partala jo vuonna 1985. Myös sieltä viljelijät saivat apua.
Heikki Teittiselle luomu edusti tulevaisuuden tuotantoa, joka huomioi paitsi ekologisuuden myös eläinten hyvinvoinnin.
– Se oli vallankumouksellista, sillä silloin maataloudessa ei keskitytty ympäristöystävällisyyteen, toteaa Heikki Teittinen.
Nykyisin keskeinen toimija on myös paikallinen biokaasulaitos, joka tuottaa energiaa paikalliselle puutarhalle sekä kierrättää tilojen lantaa ja ravinteita.
Säädökset eivät ole vain rasitteita
EU säätelee tiukasti luomutuotantoa ja Ruokavirasto valvoo sitä. Byrokratia aiheuttaa harmaita hiuksia monelle luomutuottajalle. Myös Muumaassa pidetään tarkasti kirjaa esimerkiksi siitä, mitä lehmät syövät.
– Säädökset myös muuttuvat silloin tällöin. Me olemme olleet luomutuottajia niin kauan, että olemme jo tottuneet siihen, Ahonen naurahtaa.
Pitkän luomutuottajan taipaleen tehneet yrittäjät eivät osaa edes kaivata muunlaista tuotantoa. He noudattavat säädöksiä mielellään, sillä ne takaavat esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin.
Etelä-Savo luomupalkintofinalistina
Etelä-Savo valittiin EU:n luomupalkintokilpailun finalistiksi muutama viikko sitten. Heli Ahonen uskoo, että palkintoehdokkuuden taustalla on varhainen edelläkävijyys, jonka ansiosta luonnonmukainen tuotanto on kiinteä osa alueen maataloutta.
Ahonen ja Teittinen uskovat luomun tulevaisuuteen alan vaikeasta tilanteesta huolimatta.
– Luomun historiassa on ollut monenlaisia vaiheita. Uskon, että luomutuotanto pysyy vastaisuudessakin kaiken ympäristöystävällisen tuotannon veturina, Teittinen toteaa.