Kirjailija Kirsti Manninen törmäsi olympialaisten vähemmän tunnettuun puoleen selvitellessään Mäntsälässä sijaitsevan kartanon vaiheita.
Yle kertoi keskiviikkona julkaistussa uutisjutussa Pariisin olympiakisojen vaietusta puolesta.
Uutisen mukaan Pariisin kaupunki on siirtänyt suuren joukon asunnottomia ja paperittomia ihmisiä pois kaupungin katukuvasta olympiakisojen ajaksi.
Tällaisista operaatioista ei ole tapana juuri julkisuuteen puhua. Niinpä myös Helsingin olympialaisten alla 1952 tehty siirto-operaatio on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka kylmä tosiasia on, että myös Helsingin kaduilta ja siltojen alta siirrettiin asunnottomia ja alkoholisteja pois kisaturistien silmien edestä.
Kirjailija Kirsti Manninen tuntee yksityiskohtaisesti yhden paikan, johon tällainen siirto-operaatio tehtiin. Mannisen mukaan Helsingin kaupunki osti vuonna 1951 Mäntsälässä sijaitsevan Hirvihaaran kartanon, ja tarkoituksena oli nimenomaan hankkia paikka, jonne asunnottomia alkoholisteja voidaan siirtää pois Helsingin katukuvasta.
– Varmaan ne kaupungin muutkin vanhainkodit olivat siihen aikaan aika täynnä. Sotien jälkeen oli valtava määrä miehiä, jotka eivät päässeet enää kunnolla elämän syrjään kiinni. Hirvihaaran kartano oli yksi kohde, johon näitä katujen miehiä olympialaisten aikaan siirrettiin, Manninen sanoo.
Manninen selvitti kartanon vaiheita tietokirjaansa varten. Kirja nimeltä Hirvihaaran kartano – sata vuotta kylän ja kartanon vaiheita ilmestyi 2018.
Ei mikään tilapäissiivous
Hirvihaaran vanhainkoti oli Koskelan vanhainkodin ja ajoittain myös Roihuvuoren vanhainkodin alainen laitos. Yhteyksiä Helsinkiin hoidettiin puhelimen ja viikoittaisen pyykiauton avulla.
Aluksi Mäntsälään sijoitettiin noin 60 asunnotonta alkoholistia. 1960-luvulla asukkaiden määrä pudotettiin 50 mieheen, ja vielä 1980-luvun lopulla asukkaita oli jäljellä parikymmentä.
Helsingin Mäntsälä-operaatio ei siis ollut mikään lyhytaikainen tilapäissiivous, jolla saatiin ongelma hetkeksi pois silmistä. Pikemminkin päinvastoin: Mannisen mukaan valtaosa Mäntsälään kuljetetuista miehistä asui Hirvihaarassa elämänsä loppuun asti. Moni heistä ei ollut koskaan ennen saanut kokea yhtä hyvää huolenpitoa.
– Siellä sai hyvää ruokaa ja ympärillä oli ystävällinen henkilökunta, joka piti heistä huolta. Se ilmapiiri oli hieman jopa perhemäinen, Manninen sanoo.
Asukkaita kannustettiin työntekoon, vaikka jo 1960-luvun puolivälissä vanhainkoti luopui peltoviljelystä, sikalasta ja hevosenpidosta. Senkin jälkeen asukkaat osallistuivat muun muassa polttopuiden kantoon, postinhakuun, puutarhanhoitoon ja välillä keittiötöihinkin.
– Asukkaat osallistuivat töihin kykyjensä mukaan. Moni heistä oli maalaisoloista kotoisin ja tottunut pelto- ja karjanhoitotöihin, Manninen sanoo.
Asukkaiden liikkumista ei rajoitettu, mutta juovuksissa ei vanhainkotiin saanut tulla. Rangaistukseksi saattoi joutua varastorakennuksen putkaan selviämään.
Vanhainkodin toiminta jatkui kartanossa vuoteen 1989 saakka. Helsingin kaupunki myi Hirvihaaran kartanon huonokuntoiset rakennukset ja tilukset Mäntsälän kunnalle vuonna 1989, jolloin kartanon rakennukset jäivät tyhjilleen.
Mäntsälän kunta myi puolestaan kartanon tammikuussa 1992 yrittäjä Arto Hakalalle, joka remontoi kartanon perusteellisesti ja avasi sen hotelli- ja kokouskäyttöön heinäkuussa 1992.
