Italiassa on noussut kiista EU:n oikeusvaltioraportista, jonka mukaan italialaismedian riippumattomuus ja journalistien turvallisuus ovat heikkentyneet.
Pääministeri Giorgia Meloni on kirjeessään EU:lle tyrmännyt syytökset valeuutisina. Niiden lähteeksi hän väittää erityisesti vasemmistosuuntautuneita lehtiä. Meloni väittää, että ne ovat manipuloineet EU:n uskomaan, että Italian hallitus on kaventanut lehdistönvapautta, kertoo yhdysvaltalaislehti Politico.
Myös lehdistönvapautta tarkkailevat järjestöt ovat arvioineet lehdistönvapauden kaventuneen Italiassa.
Oikeusjuttuja, sensuurisyytöksiä
Laitaoikeistolaisen Melonin hallitusta on syytetty muun muassa tiedotusvälineiden painostamisesta, sensuurista ja pyrkimyksistä miehittää yleisradioyhtiö Rain keskeisiä paikkoja liittolaisilla.
Toukokuussa Rain toimittajat olivat vuorokauden lakossa protestina hallituksen ”tukahduttavalle kontrollille” yhtiössä sekä lehdistönvapauden kaventumiselle.
Huhtikuussa Rai perui kirjalija Antonio Scuratin kutsun ohjelmaansa. Hänen piti lukea fasismin noususta kertova essee. Siinä arvosteltiin Melonia siitä, että tämä pitää kiinni uusfasistisesta ideologisesta kulttuurista, kertoo Nieman Reports -nettisivusto.
Melonin Italian veljet -puolueen tausta on Italian sosiaalisessa liikkeessä, joka perustettiin sodanaikaisen johtajan Benito Mussolinin fasistisen liikkeen raunioille.
Italia on yksi niistä EU-maista, joissa toimittajia vastaan nostetaan paljon kunnianloukkauskanteita. Melonin hallituksen jäsenten väitetään olevan tässä herkkiä, kertoo muun muassa The Financial Times -lehti.
Mapping Media Freedom -sivuston mukaan toimittajiin liittyvät välikohtaukset ovat lisääntyneet merkittävästi Melonin pääministerikaudella. Oikeusjuttuja, sensurointiyrityksiä ja sanallisia hyökkäyksiä oli lokakuun 2022 ja kesäkuun 2024 välisenä aikana yhteensä 193, kun edellisenä kaksivuotisjaksona niitä oli 88.
Yksi sanallisista hyökkäyksistä oli tapaus, jossa Fanpage-sivuston toimittajat soluttautuivat Italian veljet -puolueen nuorisojärjestön kokoukseen ja paljastivat fasistisia, rasistisia ja antisemitistisiä puheita.
Meloni arvosteli Fanpagea ja väitti, etteivät toimittajat ole käyttäneet tällaista peitetoimintaa muita puolueita kohtaan. Hän pyysi presidenttiä puuttumaan asiaan. Myöhemmin Meloni tuomitsi myös fasismin nuorisojärjestössä.
Journalismin tutkija Matleena Ylikoski Tampereen yliopistosta suhtautuu epäillen Melonin väitteeseen, että arvio Italian lehdistönvapauden ongelmista voisi olla jonkun tahon ”EU:lle syöttämää”.
Hän on ollut kokoamassa Suomen mediaa koskevaa raporttia, jota EU:n oikeusvaltioraportissa on käytetty yhtenä lähteenä. Muita lähteitä on paljon.
– Pidän aika mahdottomana, että kukaan yksittäinen ihminen tai taho pystyisi syöttämään sinne puolueellista tietoa, Ylikoski sanoo Ylelle puhelimitse.
Italialaiskollegat ovat kertoneet Ylikoskelle, ettei EU:n kritiikkissä ole mitään dramaattista, vaan samansuuntaista huolta on ollut aiemminkin.
Italia ei ole yksin
EU:n oikeusasiain komissaari Věra Jourová on ollut huolissaan lehdistönvapauden tilasta unionissa pitkään. EU on viime vuosina hyväksynyt useita aloitteita lehdistönvapauden turvaamiseksi.
Jourová sanoi brittilehti The Guardianin haastattelussa, että vallalla on huolestuttavia trendejä.
Journalisteja vastaan hyökätään netissä ja fyysisesti, ja heitä on jopa surmattu. Joissakin maissa julkista mediaa painostetaan valtion tai puolueen äänitorveksi. Median moniarvoisuutta uhkaa keskittyminen.
Myös kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksin mukaan lehdistönvapaus on yhä laajemmin uhattuna sekä Euroopassa että muualla maailmassa. EU:ssa huolestuttavin tilanne on Itä- ja Etelä-Euroopassa.
Järjestön Suomen-puheenjohtaja Kaius Niemi kertoo Ylelle puhelimitse, että tuttu esimerkki on Unkari, mutta varoittavia esimerkkejä ovat myös Albania, Serbia ja Kreikka.
– Kreikassa on ollut salakuunteluskandaali, joka liittyy kansalliseen tiedustelupalveluun. Siellä oli toimittaja Giorgos Karaivazin vuoden 2021 murha, jota ei ole selvitetty, ja niin edelleen.
– Unkarissa valtapuolue Fidesz on systemaattisesti hyökännyt riippumatonta mediaa vastaan jo vuosia. Se on malliesimerkki siitä, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa, Niemi toteaa.
Pohjoismaat ovat lehdistönvapaudessa maailman kärkipäätä. Suomi on indeksissä viidentenä, kun esimerkiksi Italia on sijalla 46.
Niemi näkee lehdistönvapauden rapautumisen taustalla poliittisen polarisoitumisen ja digitalisoitumisen. Isot alustayhtiöt ovat vieneet tuloja perinteisiltä mediataloilta, mikä heikentää niiden mahdollisuuksia investoida syvempään journalismiin.
Polarisaatio puolestaan aiheuttaa asiantuntijuuden kriisin.
– Esimerkiksi tieteelliseen tietoon ei halutakaan luottaa siten kuin aikaisemmin, mielipiteet korvaavat tiedon, Niemi toteaa.
Polarisaatio tuo tullessaan myös poliittisia strategioita:
– Hyökkäykset riippumatonta mediaa vastaan voivat näyttää yksittäisiltä tempauksilta, mutta jos niitä katsoo laajemmassa perspektiivissä, ne voivat olla osa systemaattista pelikirjaa, jolla esimerkiksi yritetään heikentää luottamusta riippumattomiin tiedotusvälineisiin, hän sanoo.
Niemi huomauttaa, että kun median tehtävä on tarkkailla kriittisesti maailmaa, monille tahoille on hyödyllisempää, jos niillä on yleisölle suorat kanavat eikä kritiikki pääse väliin.
Autoritarismia ja moniarvoistumista
Matleena Ylikoski näkee, että ongelmien taustalla ovat monissa maissa lisääntyvät autoritaariset voimat ja toisaalta moniarvoistuminen. Jäljempi voi olla neutraali, hyvä tai huolestuttava asia, näkökulmasta ja arvostuksista riippuen.
– Jos elämän ja näkemysten moninaisuus ei näy mediassa tai ihmiset näkevät koko ajan enemmän sisältöä, joka on vastoin omaa katsantokantaa ja arvomaailmaa, se voi suututtaa.
Ylikosken mukaan etenkin tunne, ettei media kohtele omaa viiteryhmää tai näkemyksiä oikeudenmukaisesti, voi lisätä ajattelua, että media on vihollinen.
Suomessakin ongelmia
– Suomessa tilanne on melko hyvä verrattuna moniin muihin maihin. Esimerkiksi luottamus mediaan on korkea, Niemi toteaa.
Hän huomauttaa, että epäluottamus mediaa kohtaan antaa mahdollisuuden ei-faktapohjaisen tiedon välitykselle.
Yksi uhka Suomessa on toimittajiin kohdistuva häirintä. Se voi johtaa itsesensuuriin ja heikentää luottamusta journalismiin.
Ylikoski pitää huolestuttavana, että jopa ministeriötasolla kyseenalaistetaan valtamedian legitimiteetti.
Niemi ja Ylikoski kaipaavat laajaa keskustelua median tehtävistä.
Ylikoski huomauttaa, etteivät poliitikot tai muut tahot voi tehtävää määritellä.
– Jos keskustelisimme siitä enemmän, voisimme paremmin ymmärtää, miksi journalismia vastustetaan niin paljon.
