Superrikkaille on tehtävä oma vero, vaatii ranskalainen ekonomisti, professori Gabriel Zucman.
Hänen mukaansa pieni, kahden prosentin vero tuottaisi yhteensä yli 200 miljardia euroa. Se tasaisi kansainvälistä vääristymää, jossa tavallisen palkansaajan veroprosentti on selvästi korkeampi kuin kaikkein rikkaimpien.
Miksi?
Varallisuuden kasautuminen johtaa epävakauteen, jos yhteiskunta koetaan epäoikeudenmukaiseksi, sanoo Zucman.
Useissa maissa tehtyjen tutkimusten mukaan miljardöörejä eli ihmisiä, joiden omaisuuden arvo on yli miljardi dollaria, verotetaan selvästi kevyemmin kuin keskiluokkaa. Verotuksen järjesteleminen on vaikeampaa palkansaajille kuin pääomatuloilla eläville varakkaimmille henkilöille.
Keskiluokan varallisuus on kasvanut useissa länsimaissa tehtyjen tutkimusten mukaan vuodesta 1987 lähtien keskimäärin runsaan kolme prosenttia vuodessa. Sen sijaan kolmen tuhannen maailman rikkaimman ihmisen varallisuus on kasvanut samassa ajassa keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa.
– Se ei ole hyväksyttävää. Tämä aiheuttaa suurta verotulojen menettämistä ja ruokkii varallisuuserojen kasvua, Zucman sanoo Ylen haastattelussa.
Vasemmistolainen juoni?
Zucman muistuttaa, että varallisuuden kasautuminen ei ole vain sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymys. Se on riski myös politiikalle ja talouselämälle.
Miljardöörit ovat äänestäjinä pieni joukko, mutta heidän vaikutusvaltansa poliitikkoihin ylikorostuu. Liike-elämässä he voivat vääristää kilpailua ostamalla kilpailijoita pois markkinoilta. Yhteiskunnallinen riski on sekin, jos mediaomistus kasaantuu harvojen käsiin.
Superrikkaiden verossa ei ole Zucmanin mukaan kyse erityisesti vasemmiston ajamasta ideasta. Hän uskoo poliittisen ilmapiirin olevan idealle suopea.
– Mielipidetiedusteluissa kaikissa maissa 70–80 prosenttia äänestäjistä sanoo tukevansa tällaisia toimenpiteitä. Tämä ylittää puoluerajat, eikä ole vasemmisto tai oikeisto -kysymys, Zucman sanoo.
Hänen mukaansa vero ei myöskään haittaa talouskasvua, päinvastoin. Jos veron tuotolla voidaan kohentaa terveydenhuoltoa ja koulutusta, saattaa lopputuloksena olla entistä vauhdikkaampi kasvu.
Miljardööri vai verokarhu ketterämpi?
Jos yhden maan verotus kiristyy, miljardööri voi ottaa salkkunsa ja muuttaa kevyemmän verotuksen maahan. Tämä ei kuitenkaan Zucmanin mielestä vie pohjaa miljardööriveron idealta.
Hänen mukaansa ihanteellista olisi globaali sopimus, jossa kaikki maat sopisivat asettavansa superrikkaille vähimmäisveroprosentin.
Mutta vero toimii, vaikka se ei kattaisikaan kaikkia maailman maita.
– Tärkeintä on saada kriittinen massa maita sanomaan ensin, että aiomme verottaa kaikkia miljardöörejä. Ja toiseksi, että verotamme myös muiden maiden miljardöörejä, jos he maksavat liian vähän omassa maassaan.
Järjestelmä toimisi Zucmanin mukaan, jos se olisi ehto pääsylle kyseisen maan markkinoille.
EU:n pitäisi olla asiassa edelläkävijä.
– EU:n on päätettävä, että myös muiden maiden miljardöörien on maksettava vähintään kaksi prosenttia varallisuudestaan veroa, jos he haluavat edelleen päästä suurille markkinoillemme.
Tämä kannustaisi Zucmanin mukaan minimiveron käyttöönottamiseen kaikissa maissa, sillä muuten ”omilta miljardööreiltä” kertyvä verotuotto menisi veroa soveltavien maiden kirstuihin.
Mahtaako toteutua?
Superrikkaiden veroa on epäilty epärealistiseksi hankkeeksi, mutta Zucman muistuttaa, että epärealistisena pidettiin myös yrityksille määrättyä vähimmäisveroa.
Kuitenkin suuryritysten minimivero tuli voimaan Suomessa ja EU-maissa tämän vuoden alussa. Yli 140 OECD-maan tekemä verosopimus takaa, että suuret konsernit maksavat vähintään 15 prosenttia yhteisöveroa kaikkialla maailmassa. Uudistus on rakennettu niin, että jos yksi maa ei peri yritykseltä vähintään viidentoista prosentin minimiveroa, joku toinen maa tekee sen.
Jos siis suomalaisen suuryrityksen tytäryhtiö maksaa vain muutaman prosentin veroa veroparatiisissa, Suomen valtio voi periä yritykseltä erotuksen täydennysverona omaan kassaansa.
Perusajatus on sama miljardööriverossa. Sen hyväksymistä kuitenkin helpottaa se, että veron suuruus olisi vain kaksi prosenttia. Se ei kannusta ainakaan voimakkaasti pakoa veroparatiisiin.
Kuinka löytää miljardööri?
Forbes-lehden vuosittain tekemän listauksen mukaan maailman miljardöörien määrä on noussut uuteen ennätykseen, noin 2 800 henkilöön.
Suomessa on Forbesin mukaan seitsemän miljardööriä, joista neljän sukunimi on Herlin. Koneen omistajasuvun lisäksi listalla on ST1:n pääomistaja Mika Anttonen, Planmecan perustaja Heikki Kyöstilä ja monialayhtiö Wihurin Antti Aarnio-Wihuri.
Forbesin selvitys ei ole täydellinen, ja Zucman myöntää, että yksi suurimpia haasteita on miljardöörien tunnistaminen ja heidän varallisuutensa arvioiminen.
Toisaalta viime vuosina pankkien automaattinen tiedonvaihto on edistynyt.
Varallisuuden arvon määrittelyä helpottaa se, että yli puolet omaisuudesta on sijoituksia julkisissa yhtiöissä, joiden pörssiarvo määritellään joka hetki.
Toinen puoli miljardöörien varallisuudesta on yksityisissä yrityksissä. Niiden arvon määrittely on vaikeampaa kuin pörssiyhtiöiden, mutta ei mahdotonta.
– Tiedämme kyllä, kuinka arvo määritetään. Sitä tehdään koko ajan perintöverotuksenkin vuoksi.
Milloin se tulee?
Zucman sanoo olevansa ”varovaisen optimistinen” siitä, että idea miljardööriverosta tulee toteutumaan.
Ajatus sai merkittävää tukea heinäkuussa, jolloin laajan G20-maiden valtiovarainministerit antoivat julkilausuman, jossa he myönsivät, että superrikkaiden verotus on ongelma, jossa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Myös EU on G20-ryhmän jäsen.
Yritysten minimiverosta päätettiin kuuden vuoden valmistelun jälkeen.
– Toivon, että tällä kertaa asia etenee nopeammin. Tässä kestää ehkä 2–3 vuotta, koska voimme nyt rakentaa aiemman kokemuksen varaan, Gabriel Zucman ennustaa.