Eräänä iltana elokuun lopulla vuonna 1954 Pohjois-Norjan rannikolla troolari Telco ankkuroitui pieneen vuonoon lähelle Neuvostoliiton rajaa. Jäämeri oli tyyni ja vain loiva maininki keinutti alusta.
Troolarin kannella astelivat kahden sodan kaukopartiomiehet Arvo Juvonen ja Viljo Suikkanen Suomesta. He kiikaroivat ulapan takaa häämöttävää Venäjän Muurmannin rannikkoa.
Sissit eivät olleet pyytämässä Jäämeren kalaa, vaan lähdössä kuumailmapallolla vakoilumatkalle Venäjälle, silloiseen Neuvostoliittoon.
Käynnissä oli Norjan sotilastiedustelun E-tjenestin ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n operaatio Linda.
Juvonen ja Suikkanen olivat käyneet CIA:n kuumailmapallokurssit Coloradon autiomaassa Yhdysvalloissa.
Pallo veisi agentit vakoilemaan Murmanskin Vajengan lentokenttää ja Kuolavuonoa. Pallolla oli määrä myös palata takaisin Norjaan.
Itäkaakkoon vievää tuulta odoteltiin toista viikkoa. Välillä agentit siirtyivät odottamaan sopivaa tuulta tunturikämpälle, joka sijaitsi Tenovuonon lähellä Seidafjelletissä.
Lento Murmanskiin päätyi pakkolaskuun Petsamoon
Vihdoin sopiva tuuli virisi. Kuumailmapallo kohosi ilmaan Telcon kannelta illan pimetessä keskiviikkona, 8. syyskuuta 1954. Pienessä korissa pallon alla istuvat Juvonen ja Suikkanen olivat nyt tuulen vietävinä.
Pallo nousi parin–kolmen kilometrin korkeuteen ja päätyi lopulta Liinahamarin eteläpuolelle. Siellä tuuli tyyntyi aamun valjetessa. Pallo jäi killumaan piinaaviksi hetkiksi noin kahden kilometrin korkeuteen Petsamon sotilaslentokentän ylle.
Onnekseen agentteja ei ilmasta havaittu. Uuden tuulenvireen turvin he onnistuivat laskeutumaan maahan Liinahamarin lentokentän lähistölle. Murmanskiin aiottu matka typistyi.
Arvo Juvonen kertoi pallolennosta Norjan yleisradion NRK:n toimittajan Morten Jentoftin haastattelussa vuonna 1995.
Juvonen ja Suikkanen onnistuivat muutaman päivän ajan tarkkailemaan Liinahamarin lentokentän toimintaa kuvaten ja muistiinpanoja tehden. Kentällä oli kymmeniä suihkuhävittäjiä. Kyse oli todennäköisesti MiG-15 ja MiG-17 -koneista.
Suomalaisagenttien onni kääntyi, kun kentältä noussut hidas kaksitaso havaitsi risupuskaan kuivamaan laitetut Suikkasen jalkarätit. Kone kierteli matalalla ja miehet paljastuivat. Nyt tuli Juvoselle ja Suikkaselle hikiset oltavat.
Hermonsa säilyttäen agentit kiikaroivat, kun kentällä sotilaat koirineen ryhmittyivät takaa-ajoon.
Levitettyään maahan jälkikoirien aistit sekoittavaa myrkkyä miehet lähtivät vetäytymään kohti Norjaa. Edessä oli kuntoa vaativa yli 30 kilometrin paluujuoksu hankalassa tunturimaastossa. Siitä miehet selvisivät ehjin nahoin.
Agenttien tietosaalina olivat muun muassa näköhavainnot ja kuvat Petsamon Luostarin sotilaslentokentästä hävittäjineen, Murmanskin ja Nikkelin kaivoskaupungin välille valmistuneesta junaradasta sekä sähkölinjoista.
Juvonen ja Suikkanen olivat joutuneet tulitaisteluun Kuolassa jo aiemmilla retkillään
Kuumailmapallolla itärajan yli menneiden Juvosen ja Suikkasen pelottomuutta osoittaa, että molemmat olivat tulla tapetuiksi jo aiemmilla retkillään Kuolassa.
Morten Jentoft paljasti Døden på Kola -kirjassaan, että Suikkanen ampui venäläisen rajasotilaan lähellä Murmanskia syyskuussa 1952. Kyse oli sinä tai minä -tilanteesta.
Juvonen puolestaan kertoi Jentoftille ampuneensa Liinahamariin kesällä 1953 tekemällään retkellä yhtä venäläissotilasta ja tämän mahdollisesti kuolleen. Ampuminen tapahtui Juvosen paljastuttua venäläisille heti kahlattuaan Vuoremijoen yli Neuvostoliiton puolelle.
Venäläiset tulittivat Juvosen repun seulaksi. Repussa olleet sikanautapurkit kenties pelastivat Juvosen luodeilta.
Kokeneena sissinä ja ilmeisenä poikkeusyksilönä Juvonen piti hermonsa, eksytti takaa-ajajat, odotti tilanteen rauhoittumista ja jatkoi Liinahamariin. Sieltäkin Juvonen palasi Norjaan takaa-ajettuna.
Juvosen tiedot löytyivät CIA:n raportista
Juvosen agenttimatkoista Neuvostoliittoon kerrottiin ensimmäistä vuonna kertaa vuonna 1977 Esa Anttalan kirjassa Yli rautaesiripun. Seuraavana vuonna kirja julkaistiin Norjassa nimellä Agenter krysser grensen. Kirja perustuu Juvosen käsikirjoitukseen.
Anttalan kirjassa on yksityiskohtia, jotka vastaavat 23 vuotta aiemmin päivätyn CIA:n vakoiluraportin tietoja. Löysin raportin CIA:n arkistosta hakusanalla Petsamo. Henkilötiedusteluun perustuvasta raportista on peitetty havaintoja tehneen agentin peitenimi. Norjan tiedustelupalvelun Juvoselle antama nimi oli ”Bamse”, joka tarkoittaa nallekarhua.
Anttalan kirjassa Juvonen kiikaroi Liinahamarin seudulla sotilastukikohtaa ja näkee verryttelyasuissa lenkille lähteviä sotilaita, joilla on ”harmaan valkoiset paidat ja punaiset housut”. CIA:n raportissa agentti havaitsee joukon urheiluasuissa juoksevia sotilaita, joilla on ”punaiset paidat ja valkoiset housut”.
Juvosen vakoilumatkoihin kenties eniten perehtynyt Morten Jentoft pitää selvänä, että CIA:n raportti perustuu Juvosen Liinhamarin keikan tietoihin.
Myös vakoiluhistoriaa tutkinut emeritusprofessori Kimmo Rentola arvioi CIA:n raportin perustuvan Juvosen muistiinpanoihin Liinahamarista.
– Pitäisin tuota melko vastaansanomattomana. Vaikka värit ovat ehkä menneet väärin päin, niin puna-armeijan urheiluasuporukka on yksityiskohta, jota on vaikea keksiä. Kyllä sen täytyy olla samasta paikasta peräisin, arvioi Rentola.
Samoin katsoo tietokirjailija Mikko Porvali, joka on perehtynyt Suomen kaukopartioiden historiaan.
– Jos sen (CIA:n raportin) kääntäisi suomeksi, niin se olisi hyvin samantyyppinen raportointi, mitä esimerkiksi jatkosodan ajan kaukopartiopataljoonan suomalaiset partiot matkoiltaan tuottivat. Muoto on nyt periaatteessa aivan sama kuin tuossa jatkosodan ajan kaukopartioinnissa ja sen raportoinnissa, sanoo Porvali.
Kimmo Rentolan mukaan Suomen johto katsoi aluksi läpi sormien Norjan värväystoimintaa. Asiaan puututtiin vasta itänaapurin valitusten jälkeen.
– Venäläiset rupesivat valittamaan, että rajan yli juostiin pakoon niin, että perään ammuttiin. Tämän jälkeen suomalaiset esittivät norjalaisille toivomuksen toiminnan vähentämisestä tai jopa lopettamisesta, sanoo Rentola.
1950-luvun puolivälin jälkeen Yhdysvaltain vakoilukone U 2 ja satelliitit syrjäyttivät partiotiedustelun.
Kaukopartiohistoriaan perehtynyt tietokirjailija Mikko Porvali arvioi,että CIA:n suomalaisagenttien hankkimista tiedoista hyötyi myös Suomi. Porvalin mukaan kaukopartiomiesten henkilöpiirissä suhteet pysyivät tiiivinä.
– Tuntuu mahdottomalta, että kokemukset tai tiedot tehdyiltä matkoilta eivät olisi kulkeutuneet sodanaikaisten esimiesten tietoon. Esimiehistä monet olivat edelleen puolustusvoimien ja jopa tiedusteluala palveluksessa, sanoo Porvali.
– Toistaiseksi vielä on kiistatta näyttämättömänä, että Suomi on hyötynyt näistä tiedoista, mutta minun mielestä se on lähes varmaa.
Supo oli tietoinen Juvosen agenttitoiminnasta
Suojelupoliisin arkistossa olevasta Arvo Juvosen henkilömapista ilmenee, että Juvosen toiminta Norjan tiedustelupalvelun ja Yhdysvaltain CIA:n agenttina oli tiedossa jo toiminnan aikana.
Henkilömapissa mainitaan Juvosen agenttimatkat Neuvostoliittoon. Supo luettelee Juvosen keikat syksyllä 1952 Sortavalaan sakä kesinä 1953 ja 1954 Petsamoon.
Suojelupoliisin arkistosta ilmenee myös, että Yhdysvallat järjestivät Juvosen perheineen maanpakoon Yhdysvaltoihin vuonna 1954. Tietojen mukaan Juvonen opetti kaukopartiotaitoja amerikkalaisille.
Maanpako oli tarpeen, koska Juvosta uhkasi aikanaan rikostuomio vakoilusta vieraan valtion palveluksessa. Juvonen uskaltautui Suomeen vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
Juvosen veljen lapsenlapsen Jari Juvosen pro gradun mukaan Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton onnitteli ja kiitti kirjeellä Juvosta palveluksista tämän 80-vuotispäivänä vuonna 1996.
Jutun tiedot perustuvat oheisen listan lähteisiin. Niistä on saatu suuntaa-antava, mutta ei tarkkaa kuvaa erittäin salaisesta vakoilutoiminnasta. Lähteissä on myös ristiriitaisuuksia ja asiakirjat ovat puutteellisia eikä niitä välttämättä kaikesta ole edes tehty. Lisäksi Venäjä arkistotiedot tapahtumista ovat lähes tutkimatta.
Lähteet: Esa Anttala: Yli rautaesiripun (1977); Morten Jentoft: Døden på Kola (2008); Morten Jentoftin tekemä Arvo Juvosen haastattelu (1995); CIA:n tiedusteluraportti 25.1.1954; Suojelupoliisin henkilömappi 6616 Arvo Juvonen; Jari Juvonen: Arvo Juvonen, länsitiedustelu ja Supo (Pro gradu 2020); Geir Høiland ja Torstein Bjaaland: Stay behind. Forsvarets hemmelige avdeling 1946-1990 (2023); Morten Jentoftin, Kimmo Rentolan ja Mikko Porvalin haastattelut elokuussa 2024.