Hyvinvointialueiden työväki tekee varmasti parhaansa, mutta vaikeuksissa ollaan. Ongelmia ei saa silti piilottaa korulauseisiin ja koukeroiseen hallintokieleen, Järvi kirjoittaa.
Ulla Järvitiedetoimittaja, terveysviestinnän tutkija
Muistatteko kun meillä oli terveyskeskus, aluesairaala ja keskussairaala? Oli neuvoloita ja päivystyksiä.
Nyt meillä on tämä sote-kieli, joka hämärtää asiat, jotta emme ymmärtäisi esimerkiksi sitä, miten moni asia jälleen kerran huononee.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri tiedotti elokuussa, että ”Raaseporin ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon päivystys muuttuu laajan aukiolon akuuttivastaanotoksi”.
Nyt meillä on tämä sote-kieli, joka hämärtää asiat.
Äkkiseltään sitä ihmetteli, miten ympärivuorokautinen päivystys voisi olla vielä laajempaa. No, ei voikaan. Laaja aukiolo tarkoittaa, että öisin ollaan kiinni! Tulevaisuudessa siis kiireellistä hoitoa tarjotaan vain kello 8–20.
Terveyspalveluista on ilmeisesti tullut myös uskon asia. Palvelujohtaja totesi tiedotteessa: ”Uskomme, että Raaseporissa muutos vahvistaa perustason palveluja ja helpottaa palvelujen yhteensovittamista.”
Näin ”palvelun lakkauttamisesta” tehtiin kiemuraista terminologiaa käyttäen pelkkä ”muutos.”
Entä muistatteko ajan, kun meillä oli palvelutaloja ja vanhainkoteja? Nykyisin esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialue (Varha) kertoo tarjoavansa ikääntyneille asumispalveluja, joihin sisältyvät ”yhteisöllinen asuminen ja ympärivuorokautinen asuminen”. Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa Varhan asukasjulkaisu 2024 -oppaan mukaan asumispalvelua, johon asiakas saa kotihoidon palveluita ja muita tukipalveluita”.
Jos putositte kärryiltä, tervetuloa kerhoon.
Ympärivuorokautinen asuminen puolestaan voidaan järjestää joko ”ympärivuorokautisena palveluasumisena tai laitospalveluna”. Palveluasumisen kuluttaja tarvitsee niin runsaasti hoivaa ja tukea, ettei kotihoito enää riitä.
Jos putositte kärryiltä, tervetuloa kerhoon.
Olen terveysviestinnästä väitellyt tohtori, mutta vaikka luin kyseisen Varhan verkkojulkaisun useampaan kertaan – en ymmärtänyt, mikä ero palveluilla on.
Kaiken lisäksi jäin miettimään, kuinka toimiva apu ikääntyneelle ihmisille on ylipäätään tällainen asukasjulkaisun verkkopalvelu, jossa kerrotaan, että jos sairastut, etsiydy tähän samaan verkkopalveluun? On kuin hukkuvalle tarjottaisiin rannalta köyttä, johon ei ylety tarttumaan.
Itse en tee enää uutistoimittajan töitä. Mutta olen keskustellut monien entisten kollegojen kanssa, jotka rämpivät näissä sote-kielen hetteiköissä. Uutisten tekeminen on muuttunut entistä vaikeammaksi jo senkin vuoksi, että päättäjät ovat hyvinvointialueiden myötä karanneet keskushallinnon sfääreihin kauas paikallislehtien toimituksista.
Hyvinvointialueen mediayhteistyöohjeissa suorastaan varoitetaan: ”Muista, että toimittaja ei ole ystäväsi.”
Lisäksi joillakin hyvinvointialueilla mediatiedottamisesta vastaavien ja toimittajien välit ovat muuttuneet kauniisti sanoen haastaviksi. Päättäjät tuskastuvat toimittajiin, joiden kokevat vain etsivän vikoja ja epäonnistumisia.
Esimerkiksi Satakunnan hyvinvointialueen mediayhteistyöohjeissa varoitetaankin suorastaan näin: ”Muista, että toimittaja ei ole ystäväsi eikä samassa veneessä kanssasi”.
Oman ongelmansa sote-elämään luo se, että ylätason päättäjät eivät välttämättä tunne kovin hyvin koko hyvinvointialueensa palvelupisteitä ja työntekijöitä, asukkaiden elinoloista puhumattakaan. Aluevaltuustot ovat niin suuria, että etenkään pienempien kuntien edustajien ääni ei siellä kuulu. Pelkästään senkin vuoksi jo päätettyjä muutostoimia on jouduttu jälkikäteen perumaan, kun päätös osoittautuu käytännön elämässä kestämättömäksi.
Sumea puhetyyli ei ole vain hyvinvointialueiden synti, se koskee myös poliitikkoja.
Viime aikoina luottamuspula palkkajohtajien ja luottamushenkilöiden välillä on johtanut hyvinvointialueiden johtajien irtisanomisiin tai irtisanoutumisiin. Nyt myös yhden hyvinvointialueen hallitus on pyytänyt eroa.
Sumea ja tarkoitushakuinen puhetyyli ei ole toki vain hyvinvointialueiden helmasynti. Poliitikoille – ministereitä myöten – näyttää olevan mieluista syyttää kasvottomia hyvinvointialueita tuhlailevaisuudesta ja paisuvasta hallinnosta. Samat puolueet kuitenkin käyttävät valtaa niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin eduskunnassa.
Siksi oli niin virkistävää, kun Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen luottamushenkilöt äskettäin tykittivät ihan selkokielellä julki omat konkreettiset ongelmansa.
Pohjois-Pohjanmaalla pelkästään sote-kiinteistöjen vuokrat melkein tuplaantuivat yhdessä vuodessa. Pohde maksoi viime vuonna vuokria noin 100 miljoonaa euroa, kun entisten kuntien aikaan vuonna 2022 vuokrataso oli 70 miljoonaa euroa. Lisäksi koronapandemiasta ja työtaisteluista jäi hoitovelkaa, eikä hyvinvointialueindeksi ottanut huomioon julkisen sektorin korkeampaa palkkaratkaisua tai poikkeuksellista inflaatiota.
Vaikeaa on siis sote-päättäjilläkin. Mutta silti – sote-elämään pesiytynyttä modernia munkkilatinaa emme saa hyväksyä
Siitä ei ”Erkkikään” ota selvää.
Ulla Järvi
Kirjoittaja selätti toimittajanurallaan kapulakielitiedotteet kohtuullisen hyvin, mutta huomaa hyvinvointialueiden tiedotteita lukiessaan tippuvansa kelkasta.
