Suomalaisissa synnytyssairaaloissa kannustetaan voimakkaasti imetykseen.
Imettämisestä ja sen hyödyistä puhutaan jo raskausaikana. Pulloruokintaan ei juuri ohjeisteta, eikä korvikeruokinnasta hiiskuta.
Taustalla on WHO:n ja Unicefin vauvamyönteisyysohjelma, johon suomalainen vauva- ja perhemyönteisyysohjelma perustuu.
WHO:n ja Unicefin vauvamyönteisyyskriteerit muun muassa kieltävät äidinmaidonkorvikkeiden markkinoinnin, ohjeistavat tukemaan äitejä aloittamaan imetyksen mahdollisimman pian ja kieltävät tarjoamasta vauvoille muuta kuin rintamaitoa, elleivät lääketieteelliset syyt sitä edellytä. Myös jatkuvaa tilastointia edellytetään.
Jos terveydenhuollon yksikkö täyttää kriteerit, se voi hakea sertifikaattia, joka kertoo, että yksikkö tukee imetyksen onnistumista.
Lastenlääkärit huolissaan
Yle kysyi sosiaalisessa mediassa äideiltä, millaisia ongelmia he ovat kohdanneet synnytyssairaaloissa silloin, kun imetys ei ole lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla. Vastauksia tuli kymmeniä eri puolilta Suomea. Suurin osa äideistä on synnyttänyt viime tai tänä vuonna.
Selvisi, ettei hyvää tarkoittava ohjelma ole ongelmaton. Monen perheen vaaleanpunainen vauvakupla on sysimusta.
Äidit esiintyvät jutussa vain etunimillään asian arkaluontoisuuden vuoksi. Heidän henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.
Lastenlääkärinä pitkän uran tehnyt Suvi Mieskonen on jo kahdeksan vuoden ajan puhunut vauvamyönteisyysohjelman varjopuolista. Mieskonen sanoo, ettei ole huoliensa kanssa yksin.
– Vauvamyönteisyysohjelmaa toteuttavat käytännössä kätilöt ja lastenhoitajat synnytyssairaalan ylihoitajien ja osastonhoitajien ohjeiden mukaan. Lastenlääkärien vaikuttamismahdollisuudet Naistentautien- ja synnytysten toimialalla ovat rajalliset ja hitaat.
Mieskosen mukaan lapsivuodeosastoilla työskentelevien ammattilaisten suhtautumisessa vauvamyönteisyysohjelmaan on eroja. Osa uskoo ohjelmaan vahvasti.
Osa taas kokee, että heitä painostetaan hoitamaan vauvoja oman näkemyksensä vastaisesti ja he turvautuvat lastenlääkäriin halutessaan nälkäiselle vauvalle lisämaitoa.
– Nälkää ei pidetä lääketieteellisenä syynä lapsivuodeosastolla, Mieskonen huomauttaa. Lastentautien osastoilla lastenlääkärit päättävät hoitolinjoista.
Aluksi halusin imettää, mutta kotona imettäminen ei tuntunut enää hyvältä. Toisaalta imetyksen lopettaminen tuntui luovuttamiselta – siitä, että olisin huono äiti. Pelkäsin myös, että vaarantaisin lapseni terveyden, jos en imettäisi.
Kotiin tullut neuvolatyöntekijä sanoi, ettei minun ole mikään pakko imettää. Korvikkeellakin kasvaa ihan hyviä vauvoja. Ajattelin, että olisipa joku sanonut näin aiemmin.
Olen monta kertaa miettinyt, että minun pitäisi antaa kokemuksestani palautetta, mutta se on jäänyt. Minulla on tuttuja, joille on käynyt vielä huonommin. Kun he ovat laittaneet palautetta, ei sekään ole johtanut mihinkään. Minusta myös tuntuu, ettei palautteesta olisi mitään hyötyä, koska taustalla on valtakunnallinen vauvamyönteisyysohjelma.
Vajaasyöttö voi pahimmillaan johtaa pysyviin haittoihin
Mieskosen mukaan vajaasyötön aiheuttamat ongelmat työllistävät erikoissairaanhoitoa, aiheuttavat vauvalle tutkimuksia ja kontrollikäyntejä sekä vanhemmille huolta.
– Osa vajaasyötetyistä vauvoista imee pitkään, nukkuu pitkään ja herää huonosti. Jos tällöin poikkeava väsymys tulkitaan helppoudeksi ja tyytyväisyydeksi, voi vauva olla vaarassa. Paino voi laskea yli kymmenen prosenttia, Mieskonen sanoo.
Lapsivuodeosastolla joku ramppasi huoneeseen vaatien, että imetys pitää saada onnistumaan ainakin tunnin välein, jos ei useamminkin. Kerran yksi hoitaja tarttui lupaa kysymättä rinnastani kiinni. Olisin toivonut, että olisin rauhassa saanut toipua synnytyksestä ja tutustua vauvaani. Nyt koin olevani vain työväline, en äiti.
Lisämaitoa ei vauvalle pyynnöistäni huolimatta tuotu. Kotiinlähtötarkastuksessa todettiin, että vauvan paino on laskenut yli 10 prosenttia, eikä hän pääsisi vielä kotiin. Romahdin täysin.
Olin onnekas, kun imetys lähti kotona sujumaan, kun sain levättyä ja pääsin pois stressaavasta ilmapiiristä.
Vajaasyötön seurauksena vauvan verensokeri voi laskea, hän voi muuttua alilämpöiseksi ja happisaturaatio voi jäädä matalaksi. Vauva saattaa myös kellastua.
Vakavimmillaan vajaasyöttö voi johtaa kouristuksiin ja vammautumiseen, jopa kuolemaan.
– Vakavat ja hengenvaaralliset haitat ovat harvinaisia, mutta perheen kannalta äärettömän surullisia, Mieskonen sanoo.
Täysin turvallisia rajoja matalalle verensokerille ja painonlaskulle on vaikea asettaa.
– Isoissa kansainvälisissä seurantatutkimuksissa lievilläkin matalilla verensokereilla on havaittu yhteyttä matalampiin kognitiivisiin taitoihin leikki-ikäisillä lapsilla. Asia on nostettu usein esiin lastenlääkäreiden ja endokrinologien kokouksissa, Mieskonen kertoo.
”Imetyksen on oltava äidin oma valinta”
Lastenlääkäri Suvi Mieskonen muistuttaa, että äidit tarvitsevat luottamusta herättävän ja rauhallisen ilmapiirin sekä konkreettista ohjausta vauvan hoitoon ja oman kehon toipumiseen.
– Maidonerityksen hyvään käynnistymiseen vauvaa kannattaa nostaa imemään tiuhaan. Välillä tarvitaan myös taukoja, jotta äiti ja vauva saavat levätä, ja rinnanpäät eivät mene haavoille.
Korvikeruokintaan päätyvä äiti voi kohdata kummastelua ja vihamielisyyttäkin.
– Imetys on suositeltavaa, mutta sen on oltava äidin oma valinta. Tärkeä sitoutuminen vauvaan syntyy läheisyydestä, vaikka äiti ei haluaisi tai voisi imettää.
Halusin imettää enemmän kuin mitään muuta, mutta painostava ilmapiiri ei siihen kannustanut. Vauvaa käänneltiin sylissäni ihan ihmeellisiin asentoihin ja välillä tunsin itseni lehmäksi. Halusin kotiin.
Kun en keskellä yötä suostunut ottamaan imetysohjeita vastaan, oli minua aamulla odottamassa sosiaalityöntekijä. Syy oli se, että yöhoitaja oli kirjannut, että minun ja vauvani välisessä vuorovaikutuksessa on ongelmia.
Sairaalassa olisi pitänyt ennemminkin rauhoitella ja mennä lapsen ravinnonsaanti edellä. Nyt viesti oli se, että imetys on ainoa oikea tapa ruokkia lapsi. Jos annat korviketta, koska et pysty imettämään, olet epäonnistunut äitiydessä.
Asiantuntijat peräänkuuluttavat hyvinvointialueiden vastuuta
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen ei lähtökohtaisesti näe vauvamyönteisyysohjelmassa mitään lapsen edun vastaista. Hän muistuttaa, että syy siihen, että rintamaito on vastasyntyneen ensisijainen ravinto, ovat terveyteen ja etuun liittyvät perusteet.
Jos äidille jää tunne, että lisämaitoa pihdataan tarkoituksellisesti, tiedon antamisessa ei Pekkarisen mukaan ole onnistuttu.
– Jos äideillä on kokemus, että he ovat imetyskoneita tai jonkinlaisia esineellistettyjä vauvan jatkeita, he joutuvat olemaan huolissaan vauvan terveydestä ja korvikkeet ovat demonisoituja, niin silloin vauvamyönteisyysohjelmaa ei ole noudatettu, eikä ainakaan ymmärretty, minkälainen tuki sen pitäisi äidille ja lapselle olla.
Kohtelu muuttui heti esineellistävästi, kun synnytys oli ohi. Mieleeni on syöpynyt tilanne, kun pidin vauvaa rinnalla ja kaksi kätilöä seisoi vieressäni ja hoki, että pitää vain imettää, että kyllä maito sieltä nousee. Kun aloin itkeä ihan hulluna, ettei imetys onnistu ja lapsi huutaa nälkäänsä, kumpikaan ei sanonut yhtään mitään.
Lisämaitoa ei tullut, ennen kuin mieheni suuttui ja vaati sitä. Minun aneluillani ei ollut väliä.
Meni kolme vuotta ennen kuin aloimme yrittää toista lasta. Olin kohtelusta henkisesti niin rikki, että en yksinkertaisesti pystynyt aiemmin edes harkitsemaan asiaa.
Imetyksen tuki ry saa perheiltä 7 000 imetykseen liittyvää tukipyyntöä verkossa vuosittain. Niistä 40 prosentissa koetaan, että perheet eivät ole saaneet riittävää tukea imetykseen terveydenhuollossa.
– Hyvinvointialueilla on oltava koulutettua henkilökuntaa, joka osaa antaa imetysohjausta ja myös tunnistaa tilanteet, jolloin lisämaitoa tarvitaan, sanoo toiminnanjohtaja Heidi Kervinen.
Näyttää siltä, ettei tieto perheiden ikävistä kokemuksista ole kulkenut hyvinvointialueilta THL:lle, myöntää THL:n kehittämispäällikkö Sanna Nieminen.
– Tämä on todella valitettavaa. Yksittäisistä vastaanottotilanteista vastaa hyvinvointialue ja sen organisaatio. En halua mennä tämän asian taakse, mutta on tosiasia, että järjestämislaki velvoittaa hyvinvointialueita järjestämään nämä palvelut.
Niemisen mukaan THL:n kanta on, että toiminnan hyvinvointialueilla olisi oltava yhdenmukaista ja kaikille perheille järjestettäisiin heidän toivomansa ja tarvitsemansa tuki.
Hän kannustaa perheitä tuomaan esille kaikki huolenaiheet, mitä mielessä liikkuu.
Vauva pissasi yhden kerran vuorokauden aikana, ja se oli todella tummaa. Vauva alkoi myös kellastua. Hoitajat ihmettelivät sitä, mutta kenellekään ei tullut mieleenkään, ettei vauva saa ravintoa. Neuvolan kotikäynnillä huomautettiin, että vauva on liian väsynyt. Pelkäsin lapseni hengen puolesta.
Neuvolasta ohjeistettiin tehostamaan imetystä niin, että imettäisin kahden tunnin välein. Korvikkeen määrää neuvottiin vähentämään. Siinä ei ollut mitään järkeä.
Minä imetin kahden tunnin välein ja sitten olisi pitänyt vielä kymmenen kertaa päivässä pumpata, koska maitoa ei tullut tarpeeksi. Paine oli ihan järkyttävä.
Artikkelin tiedonhakuprosessia avattu 12.9.2024 klo 11.46.
