Suomen sienissä on tuhoisan ydinonnettomuuden jälkeen yhä radioaktiivista säteilyä. Sieniä on kuitenkin turvallista syödä, vakuutetaan Suomen säteilyturvakeskuksesta.
Anu Leena Hankaniemi,
Maria Salovaara
Suomen sienissä on yhä Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen tullutta radioaktiivista laskeumaa, vaikka onnettomuus tapahtui jo huhtikuussa 1986.
Tšernobylin laskeumasta peräisin olevan cesium-137:n määrässä on isoja vaihteluita alueellisesti. Vaihteluja on myös eri sienilajien kesken.
– Toiset sienilajit ottavat cesiumia paremmin kuin toiset, kertoo Säteilyturvakeskus STUKin ylitarkastaja Sinikka Virtanen.
Tuoretta tietoa STUKilta ei löydy, mutta vuodelta 2010 peräisin olevan tutkimuksen mukaan sienet on jaettu kolmeen ryhmään sen mukaan, kuinka paljon ne ovat mittauksissa sisältäneet cesiumia.
Cesium puoliintuu 30 vuodessa, joten radioaktiivinen säteily on vähentynyt viimeisimmistä mittauksista. Kaikkia näitä ruokasieniä on turvallista syödä. Joissakin kasvupaikoissa cesium on voinut jo huuhtoutua syvemmälle maaperään, eikä enää vaikuta sieniin.
Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että tarkkaan ei tunneta, mistä pitoisuuserot johtuvat.
– Valitettavasti meillä ei ole tutkittua tietoa siitä, mistä lajien väliset erot johtuvat. Mahdollisesti esimerkiksi sienirihmastojen laajuus ja sienten kasvuympäristö vaikuttavat, Sinikka Virtanen arvioi.
Alueelliset erot
Cesium-137-laskeumaa tuli Suomessa etenkin Pirkanmaalle, mutta joka kunta otti siitä enemmän tai vähemmän osumaa.
Säteilyturvakeskuksen listasta löytyy laskeuman määrä vuonna 1987 kunnittain. 30 vuoden puoliintumisajan takia radioaktiivisuus on nyt alle puolet kartassa esitetystä.
Viime vuonna STUKin tutkimissa sieninäytteissä oli suuria alueellisia eroja. Cesium-137:n aktiivisuuspitoisuudet vaihtelivat 9–940 becquereliä kiloa kohden. EU:n komission suosituksen mukainen raja-arvo on 600 becquereliä kiloa kohden.
Vain murto-osa eli kolme sieninäytettä 34 näytteestä ylitti suosituksen.
Pirkanmaalle tuli paljon laskeumaa, mutta tällä kertaa vain yksi suosituksen ylittävä näyte oli ostettu Tampereelta, muut Helsingistä.
Sinikka Virtasen mukaan cesium-suosituksen ylityksiä havaitaan enää harvoin.
Voiko sieniä syödä huoleti?
Runsaskaan metsäsienien kulutus ei STUKin mukaan nosta merkittävästi vuotuista säteilyannosta.
Sirkka Virtanen laskee, että kuusi kiloa vuodessa metsäsieniä syövälle aiheutuu alle 40 mikrosievertin annos sienien cesiumista.
Tämä on alle prosentti suomalaisen keskimääräisestä vuotuisesta säteilyannoksesta, joka on nykyisin 5,9 millisievertiä vuodessa.
– Eli sieniä voi ihan turvallisesti kerätä metsistä, Virtanen sanoo.
Myös sienten käsittelyllä voi poistaa cesiumia. Tuoreita, kuivattuja tai suolattuja sieniä liottamalla tai keittämällä vedessä ennen ruoaksi valmistamista saadaan cesiumista pois 80–90 prosenttia.
Sienien kuivaaminen ilman liotusta ei sen sijaan vähennä cesiumin määrää.
