Tilanne on hankala, jos laiva jää merelle pitkäksi aikaa ja sää huononee, sanoo asiantuntija.
Itämerta lähestyvän vaurioituneen rahtilaivan tilanne on poikkeuksellinen.
Åbo Akademin merioikeuden professorin Henrik Ringbomin mukaan vaarallisen laivan pääsy satamiin voidaan evätä.
– Laivoilla ei ole oikeutta päästä satamaan. Hätätilanteissakin rantavaltioiden velvollisuus päästää alus hätäsatamaan ulottuu ainoastaan ihmishenkien pelastamiseen, Ringbom toteaa.
Syynä on sen vaarallinen lasti.
MV Ruby -niminen alus kuljettaa 20 000 tonnin ammoniumnitraattilastia. 2 750 tonnia samaa lannoitetta aiheutti tuhoisan räjähdyksen Beirutin satamassa neljä vuotta sitten. Rubyn lasti on siis seitsenkertainen.
Ammoniumnitraatti on epäherkkä räjähdysaine, mikä tarkoittaa että räjähtääkseen siihen pitää sekoittaa jotain mukaan.
Laiva lähti matkaan elokuussa Venäjän Kantalahdesta Kuolan niemimaalta.
Laivan kulku Itämerelle voidaan myös estää
Marinetrafficin mukaan laiva kulki perjantai-iltana Norjan etelärannikolla kohti Tanskan ja Ruotsin välisiä salmia. Laivan määränpääksi on merkitty Klaipeda Liettuassa.
Laiva ei voi matkata Itämerelle Juutinrauman kautta, sillä aluksen kymmenen metrin syväys ylittää sallitun seitsemän metrin rajan, kerrotaan Ruotsin luotsilaitoksesta Expressen-lehdelle.
Vaihtoehtoinen reitti voisi kulkea Iso-Beltin salmen kautta, mutta Ringbomin mukaan on aivan eri asia onko Tanskalla velvollisuus päästä tällaista alusta kulkemaan salmesta läpi.
– Käsitykseni mukaan tällaisessa tapauksessa Tanska voisi turvallisuusriskin perusteella kieltää kulun. Mikäli näin tapahtuisi, siitä voisi syntyä aika suurikin oikeudellinen keskustelu, Ringbom sanoo.
Mikäli laiva ei tottelisi kieltoa, se voitaisiin Ringbomin mielestä viime kädessä pysäyttää vaikka väkisin. Ringbomin mukaan Tanska voi myös vaatia laivaa ankkuroitumaan johonkin turvalliseen paikkaan, kunnes asiat selvitetään.
Laiva voi jäädä merelle kiertämään
Liettuassa paikalliset viranomaiset ovat Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n mukaan kieltäneet alusta tulemasta maahan.
Mikäli mikään muukaan satama ei ota sitä vastaan, siitä voisi Ringbomin mukaan syntyä ikävä tilanne, jossa laiva joutuu kiertämään kauan ennen kuin se löytää paikan korjata vahingot ja siirtää lasti turvallisesti.
– Tilanne on hankala, jos laiva jää merelle pitkäksi aikaa ja sää huononee.
Rahtialus kulkee Maltan lipun alla ja lippuvaltio voi Ringbomin mukaan haastaa päätöksen, jos laivaa esimerkiksi pyydetään ankkuroitumaan jonnekin.
Lippuvaltiolla on velvollisuus, että kaikissa sen laivoissa noudatetaan kansainvälisiä normeja. Ringbomin mukaan kuitenkin tavallisempi lähtökohta on, että laivan isäntä, eli varustamo on vastuussa kaikesta, mikä liittyy laivan operointiin ja merenkulkuun.
Vahingonkorvausvastuuseen liittyy ongelma
Vahinkotilanteessa korvausten maksaminen on ensisijaisesti laivan isännän vastuulla.
Laivoilla on kuitenkin Ringbomin mukaan oikeus rajoittaa laivan isännän korvausvastuuta maltilliseen kokonaissummaan. Se tarkoittaa, että todella isossa vahingossa korvausvastuu ei riittäisi vahinkojen kattamiseen.
– Esimerkiksi öljytankkereilla on kehitetty erilainen järjestelmä korvaamaan vahinkoja, mutta sellaista ei ole tällaiseen kuljetukseen olemassa.
Ringbomin mukaan on kuitenkin tavallista, että tällaisia lannoitelasteja kulkee laivojen rahtina.
Poikkeukselliseksi tilanteen tekee Ringbomin mukaan laivan kunto ja maailmantilanne.
– Nyt on hyvin erikoinen tilanne Venäjän kaupan ja sanktioiden kanssa, missä kaikki liikenne Venäjän satamien ja muun maailman välillä on poikkeuksellista.
Ringbomin mukaan yksi suurimmista intresseistä tässä tilanteessa on myös lastin omistajalla, joka voi vaatia että hän saa lastinsa takaisin tai saa siirrettyä sen jonnekin muualle.
Ringbomin mukaan parasta olisi, jos jostain lähempää kuin lippuvaltiosta löytyisi turvallinen satama, jonne laiva pääsisi.
