Ensimmäinen erä vaellussiikoja sai alkuviikolla pienen lähettimen vatsaonteloonsa Reposaaren kalasatamassa Porissa. Luonnonvarakeskus merkitsi akustisin merkein 24 kalaa.
Uudentyyppinen tekniikka tuo tarkkaa tietoa siikojen liikkeistä Kokemäenjoella ja Porin edustan merialueella Satakunnassa.
Siikojen kulkureittien ja kutupaikkojen paikantamisesta uskotaan olevan jatkossa hyötyä entistä vahvemman siikakannan saamisessa Kokemäenjokeen.
Luonnonvarakeskus (Luke) merkitsi ensimmäisessä erässä 24 kalaa, jotka saivat vatsaansa pienen lähettimen.
– Akustinen merkki asennetaan kalan vatsaonteloon. Se on pieni ääntä lähettävä kapseli, esittelee tutkija Lari Veneranta.
Siika nostetaan nukutusainetta sisältävään muovilaatikkoon. Kun kala kellahtaa kyljelleen, on nukkumatti piipahtanut. Työpöydällä siika saa vatsaansa pienen viillon, josta lähetin ujutetaan vatsaonteloon.
– Siiassa on paljon kalvoja, joten työ on tarkkaa, Veneranta selvittää.
Unisen siian kylki ommellaan siistein pienin tikein kiinni. Kala pääsee tarkkailun jälkeen mereen.
Venerannalla on toivomus. Jos kalastaja saa saaliikseen tikit vatsassa olevan siian, se kannattaisi päästää takaisin veteen, jos kala on hyväkuntoinen. Jos kala on kuollut tai heikossa kunnossa, merkin voi palauttaa maksutta Luonnonvarakeskukseen.
Siiasta uutta tietoa
Luonnonvarakeskus merkitsee siikoja ensimmäistä kertaa.
– Olen aikaisemmin merkannut meriharjuksia. Muut tutkijat ovat merkanneet muun muassa taimenia ja lohia. Niistä tiedetään jo paljon, mutta nyt saamme tietoa siian käyttäymisestä, Lari Veneranta kertoo.
Karttuvaa tietoa siian kutupaikoista ja kalojen liikkeistä voidaan hyödyntää kalakantojen vaalimisessa.
– Jatkossa esimerkiksi joen kunnostuksia suunniteltaessa voimme ottaa huomioon, miten siika liikkuu.
Kokemäenjoen suistoalueelle ja Reposaaren edustalle on asennettu hydrofoneja, jotka kuulevat akustisen merkin lähettämää äänentaajuutta. Kun merkillä varustettu kala ohittaa hydrofonin, tieto tallentuu.
Pääosa Suomen jokien siikakannasta on istutettua. Tutkijoiden mukaan siika on kuitenkin pystynyt lisääntymään Kokemäenjoessa myös luontaisesti. Kehitystä halutaan vahvistaa.
Tutkijoille kalat toi kalastaja Heikki Salokangas, joka suhtautuu tutkimukseen kiinnostuneena.
– Siikakanta on hieman kohentunut viimeisen viiden vuoden aikana. Porilainen arvostaa siikaa, joten olisi hienoa, jos kanta elpyisi vielä lisää.
Osa joen velvoitehoitoa
Varsinais-Suomen ely-keskuksen kalastusbiologi Leena Rannikko kertoo, että siikamerkintä on osa Kokemäenjoen kalataloudellista velvoitehoitoa.
– Se maksetaan Kokemäenjoen voimalaitosten vuosittain maksamilla kalatalousmaksuilla. Niillä yritetään vähentää sitä vahinkoa, mitä patojen rakentaminen on kalataloudelle aiheuttanut.
Rahoituksella istutetaan kalaa, teetetään tutkimuksia ja kunnostetaan pieniä koskialueita.
Siikojen merkkaaminen jatkuu ensi viikolla Porin Reposaaressa.