Suomalaiset kertovat haaveilevansa maallemuutosta, mutta tosipaikan tullen löytyy aina syitä olla muuttamatta, kirjoittaa taloustoimittaja Heikki Valkama.
Heikki Valkamataloustoimittaja
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Ylen tuore alueellinen palkkakone kertoo, missä ammateissa muualla Suomessa saa parempaa palkkaa kuin pääkaupunkiseudulla.
Koneessa on kiinnostavia yksityiskohtia, kuten se, että vaikkapa opettajat, pelastajat ja vartijat ansaitsevat muualla Suomessa paremmin kuin Helsingissä ja sen lähialueilla.
Yritysjohtajat taas saavat parhaat palkat pääkaupunkiseudulla. Ihan siksi, että suurten yritysten pääkonttorit keskittyvät Helsinkiin ja Espooseen.
Iso kuva kuitenkin on se, että missä tahansa päin Suomea sitten asuukin, palkkaerot eivät ole valtavia. Satanen sinne, toinen tänne.
Suurin ero tulee siinä, kuinka paljon rahaa kuluu.
Eläminen vaikkapa Helsingissä on aika paljon kalliimpaa kuin pienillä paikkakunnilla. Jopa muissa kasvukeskuksissa, kuten Turku, Tampere tai Oulu, on satoja euroa halvempaa elää kuin pääkaupunkiseudulla.
Kuluttajatutkimuslaitos laskee kohtuullisen minimielintason kustannuksia erilaisille kotitalouksille, kuten yksinasuville tai vaikkapa eläkeläispariskunnalle. Tietoja on saatavilla myös alueittain.
Esimerkiksi pikkulapsiperheessä, jossa on kaksi- ja kuusivuotiaat lapset, vaatii koko perheen elämä Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen laskujen mukaan:
- Pääkaupunkiseudulla 3 784 euroa kuukaudessa.
- Isossa kasvukeskuksessa (yli satatuhatta asukasta) 3 526 euroa kuukaudessa.
- Muualla Suomessa 3 273 euroa kuukaudessa.
Pääkaupunkiseudulla ja muualla elämisen ero on rapiat 500 euroa. Helsingin hinnoilla päälle tulee vielä 100 euroa.
Jos ajatellaan puhtaan taloudellisesti, siis vain palkkaa ja menoja, tavallisen työntekijän ei välttämättä kannata asua Helsingissä, vaan jossain ihan muualla.
Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan lähes miljoona suomalaista haluaisi muuttaa maalle.
Kyselyn mukaan suurin este maallemuuttohaaveiden toteuttamiselle on työ. Se korostuu erityisesti Etelä-Suomessa asuvien kohdalla.
Jos saa suoraan sanoa, kuulostaa tekosyyltä.
Haastattelemamme rekrytoijat kertovat, että muualle kuin kasvukeskuksiin on todella vaikea rekrytoida hyviä työntekijöitä. Pienemmät paikkakunnat tarjoavat jopa muuttoapua ja palkanlisiä, jotta saisivat työntekijöitä.
Vaikka suomalaiset haaveilevat leppoisasta elämästä maalla, todellisuudessa suomalaiset eivät halua muuttaa työn perässä. Näin ainakin tutkimukset sanovat.
Kysely parin vuoden takaa kertoo, että suomalainen ei halua muuttaa työn takia.
Vain seitsemän prosenttia 25–64-vuotiaista olisi halukas muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Neljännes eli 25 prosenttia puolestaan ei muuttaisi, ellei sitten ole aivan pakko.
Muuttohaluttomuutta pidetään myös koko kansantaloutemme ongelmana ja jarruna.
Tietenkin iso osa töistä on kasvukeskuksissa, ja niitä varten pitäisi muuttaa toiseen suuntaan. Toisaalta työttömiä työnhakijoita on eniten Uudellamaalla.
Työn perässä muuttamista tutkinut Terhi Maczulskij nostaa esiin perhesuhteiden roolin muuttopäätöksissä. Monet ihmiset pitävät tärkeänä asua lähellä perhettään, vanhempia, isovanhempia ja muita sukulaisia. Kun oma sosiaalinen verkosto on kotipaikkakunnalla, se jarruttaa muuttoa voimakkaasti, vaikka uusi työpaikka odottaisi toisella paikkakunnalla.
Maczulskij muistuttaa, että muuttoliikkeeseen vaikuttavat muutkin seikat kuin pelkkä työpaikka, kuten palvelujen saatavuus, ympäristön ilmapiiri ja mahdollisuus löytää uusi kumppani. Näistä syistä pienten paikkakuntien työvoimapula ei ratkea pelkällä työpaikan tarjoamisella.
Oikeastaan Maczulskij sanoo, että välttämättä sellaista asiaa kuin kohtaanto-ongelma ei edes ole.
Jos työntekijää ei johonkin työhön löydy, on aina olemassa keino, jolla työntekijä saadaan liki varmasti:
Palkka.
Katso videolta, kuinka pääkaupunkiseudulta Muonioon muuttanut luokanopettaja Oili Annila kertoo, miksi Muoniossa rahaa säästyy enemmän:
