TUKHOLMA Lähihoitaja Fatima Boubkerilla on kädessään tomaatti, johon hänellä on varaa. Boubker on ostoksilla lähiössä, jonne hän matkustaa kerran viikossa halvempien vihannesten perässä.
– Jos ostaisin sieltä, missä asun, rahat eivät riittäisi koko kuukaudeksi, hän sanoo.
Luoteis-Tukholmassa sijaitsevan Skärholmenin torikojussa tomaatit maksavat kaksi ja puoli euroa kilolta, kun lähempänä keskustaa hinta on kaupassa yli neljä euroa. Kyse on esimerkistä, mutta se kuvaa hyvin kaupunkilaisten rahatilanteiden eroja.
– Eivät rikkaat tule tänne ostoksille. Ei heidän tarvitse katsoa hintoja, Boubker naurahtaa.
Monet mittarit osoittavat, että Ruotsissa kuilu rikkaiden ja vähävaraisten välillä syvenee.
– Viisi rikkainta ruotsalaista omistaa enemmän kuin viisi miljoonaa ruotsalaista eli puolet maan asukkaista, sanoo politiikkapäällikkö Rosaline Marbinah Ruotsin Oxfamilta.
Kansalaisjärjestö Oxfamin tuore raportti mittaa maiden kykyä torjua taloudellista epätasa-arvoa. Ruotsi on sen mukaan tässä taistelussa Pohjoismaiden huonoin, ja luisuu koko ajan kauemmas naapurimaistaan kuten Suomesta.
Grafiikka näyttää, miten maiden sijoitukset ovat muuttuneet neljässä vuodessa:
Suomen, Norjan ja Tanska sijoitukset ovat pysyneet kutakuinkin samalla tasolla, Ruotsin sijoitus on neljässä vuodessa romahtanut. Islannin sijoitus on 22.
Oxfamin raportin mukaan syynä on ennen kaikkea Ruotsin vuosikymmeniä jatkunut veropolitiikka, joka suosii hyvätuloisia. Samalla vähävaraisten on entistä vaikeampi selvitä arjesta, hän sanoo.
– Meillä on yhä enemmän lapsia, jotka elävät köyhyydessä ja eläkeläisiä, joilla ei ole rahaa ruokaan.
Raportti nostaa syiksi Ruotsin huonoon sijoitukseen myös leikkaukset hyvinvoinnista kuten kouluista ja terveydenhuollosta.
Marbinahin mukaan Ruotsissa hallitukset ovat tehneet päätöksiä, jotka syventävät elintasokuilua riippumatta siitä, onko vallassa ollut vasemmisto- vai oikeistopuolueita. Muissa Pohjoismaissa hallitusten linjat ovat vaihdelleet, hän sanoo.
Kansainvälisesti verrattuna Ruotsi on yhä hyvin tasa-arvoinen maa. Tilastossa näkyy kuitenkin, että varallisuus keskittyy verrokkimaita nopeammin.
Ruotsissa korostuu etenkin superrikkaiden määrä: maassa on väkilukuun suhteutettuna verrattain paljon dollarimiljardöörejä.
Ruotsalaismedia nosti esiin, että Ruotsin rikkain prosentti omistaa suhteellisesti enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa pois lukien Sveitsi ja Venäjä. Tiedot käyvät ilmi rahoituspalveluyhtiö UBS:n tekemästä tutkimuksesta.
”Ruotsi on huonompi maa kuin aiemmin”
Tukholmassa raha näkyy alueilla, missä asuminen on kallista. Östermalmin luksusputiikeissa ja ravintoloissa riittää asiakkaita.
Ruotsin talouspolitiikan neuvoston mukaan suurin syy taloudellisen epätasa-arvon kasvuun on pääomatulojen keskittyminen hyvätuloisille. Palkkaerot ovat Ruotsissa verrattain pienet.
Östermalmilla ohi kulkevat tukholmalaiset sanovat huomanneensa taloudellisen eriarvoisuuden kasvun.
– Siitä on tullut iso ongelma, sanoo Fabian Sellberg.
Arkkitehtina työskentelevä Sellberg kertoo kasvaneensa Tukholman lähellä taajamassa, missä epätasa-arvo näkyi. Hänen mielestään erot syvenevät koko ajan.
Samoilla linjoilla on it-konsultti Axel Seger.
– Kuilun syventyminen on ehdottomasti ongelma. Se lisää kahtiajakoa, kun ihmiset tuntevat olevansa kauempana toisistaan eivätkä koe, että heillä on yhteistä muiden kanssa, hän sanoo.
Seger kertoo itse tehneensä niin kutsutun luokkahypyn eli elävänsä nyt varakkaampaa elämää kuin lapsena. Hänen mielestään mahdollisuudet tähän pitää olla olemassa, eikä ihmisten rikastumista siksi pidä suoranaisesti estää.
Nuoret stressaavat rahasta aiempaa enemmän
Keväällä julkaistussa Ruotsin nuorisobarometrissa näkyy, että nuorten suhde rahaan on muuttumassa.
Barometrissa 15–24-vuotiailta ruotsalaisilta kysyttiin, mitkä viisi asiaa he nostavat tärkeimpien joukkoon. Toisessa kysymyksessä heidän piti kertoa, kuinka usein he ovat olleet huolissaan mainitusta asiasta.
Oxfamin Rosaline Marbinah pitää nuorten suhdetta rahaan huolestuttavana.
– Sosiaalisessa mediassa unelmaa rikastumisesta myydään nuorille ikään kuin se olisi mahdollista kaikille. Mutta se ei ole, hän sanoo.
Marbinah vieroksuu vallalla olevaa ajatusta siitä, että onnellisuus tarkoittaa rajattomasti rahaa.
– Meidän pitää muuttaa narratiivi, jonka mukaan hyvä elämä tarkoittaa, että rahaa pitää olla enemmän kuin sitä ehtii tuhlaamaan.
Professori: Kyseessä ei ole nollasummapeli
Toisenlaista näkökulmaa Ruotsin taloudelliseen eriarvoisuuteen on nostanut esiin muun muassa kansantaloustieteenprofessori Daniel Waldenström. Hänen mielestään taloutta ei pitäisi tarkastella nollasummapelinä, jossa yhden rikastuminen on pois toiselta.
Waldenströmin argumentti on, että menestyvät yritykset, joiden avulla rikkaat rikastuvat, auttavat koko maan taloutta ja siten myös heitä, joilla on vähemmän.
– Ne maksavat palkkoja ja vuokria toimitiloista, ja myyvät tuotteitaan ja palveluitaan tehden voittoa ja kasvattaen arvoa, Waldenström sanoo Ylelle videopuhelussa.
Waldenströmin mielestä liian suuret varallisuuserot voivat luoda säröjä ihmisten välille, mutta hän korostaa menestyvien yritysten merkitystä hyvinvoinnissa. Hän ei pidä siitä, että toisten vaurastuminen nähdään ongelmana.
– Ei ole väliä, mikä ongelma on. Rikkaita syytetään lähes aina. He ovat niitä, joita kadehditaan ja epäillään, hän sanoo.
Oxfamin Marbinahin mukaan ongelma ei lähtökohtaisesti ole se, että toisilla on paljon vaan siitä, että osalla ei ole tarpeeksi. Hän muistuttaa, että 1,4 miljoonaa ruotsalaista elää suhteellisessa köyhyydessä.
– Heidät meidän pitää nostaa. Poliitikot suojelevat heitä, joilla on jo niin paljon. Se ei toimi, jos tavoitteena on tasa-arvoinen yhteiskunta.
