Suomalaisuus on kuin vesi: se hakeutuu jatkuvasti uuteen uomaan. Jos se pysyisi paikallaan, se muuttuisi tunkkaiseksi ja lopulta kuivahtaisi pois, Enqvist pohtii.
Kari Enqvistkirjailija, emeritusprofessori
Keskustan ex-kansanedustaja Pekka Aittakumpu perusteli äskettäistä loikkaansa perussuomalaisiin mm. halullaan puolustaa suomalaista elämäntapaa.
Mutta mitä on suomalainen elämäntapa?
Usein sen kuvitellaan olevan jotakin ikiaikaista ja omalajista. Väitän, ettei se ole kumpaakaan.
Elämäntavat ovat jatkuvan muutoksen tilassa, eikä sille voi mitään.
Riikka Purran mukaan Euroopan kansallisvaltioiden rikkaus on se, että kussakin maassa on omat kielensä, kulttuurinsa, ja kansalliset piirteensä ja tapansa. Perussuomalaisessa katsannossa tämän rikkauden ei kuitenkaan toivota muuttavan suomalaista elämäntapaa – mitä se sitten onkaan.
Paradoksaalisesti tuntuu siltä, että monikulttuurisuuden puolestapuhujien ideaali on kuin perussuomalaisten Eurooppa siirrettynä Suomeen: että on hienoa, jos maamme rajojen sisällä elää sekoittumattomina erilaisia kieliä, kulttuureita ja tapoja. Että maahanmuuttajia pitää kannustaa pysymään omissa kulttuurikarsinoissaan.
Molemmat toiveet ovat mielestäni absurdeja. Elämäntavat ovat jatkuvan muutoksen tilassa, eikä sille voi mitään.
Suomalaisuus onkin kuin vesi: se hakeutuu jatkuvasti uuteen uomaan. Jos se pysyisi paikallaan, se muuttuisi tunkkaiseksi ja lopulta kuivahtaisi pois.
Ruoka on yksinkertainen esimerkki. Suosikkejamme eivät enää ole räätikkäloota tai rönttöset vaan pizza, kebab ja sushi.
Modernin pizzan synty ajoitetaan vuoteen 1889 ja Napoliin, ja siellä se pysytteli aina toiseen maailmansotaan saakka. Sen jälkeen amerikkalaissotilaat veivät pizzan Yhdysvaltoihin. Sieltä se lähti valloittamaan maailmaa 1960-luvulla, jolloin Suomeenkin avattiin ensimmäinen pizzeria.
Kebab ja sushi puolestaan saapuivat meille 80-luvulla. Vain muutamassa vuosikymmenessä ne ja pizza ovat tulleet osaksi suomalaisuutta. Ne ovat rikastaneet ruokakulttuuriamme mutta samalla syrjäyttäneet vanhaa.
Vastaavasti muutamassa vuosikymmenessä maahanmuuttajat ovat muodostuneet yhtä luontevaksi osaksi suomalaisuutta kuin kirkonkylän pizzeria. Tietenkään he eivät muutu räätikkälootaa rakastaviksi ugreiksi vaikka ajan mittaan kadottavatkin omaa kulttuuriperintöään. Heistä tulee uudenlaisia suomalaisia, ja he antavat käsitteelle uuden sisällön.
He muovaavat perinteistä suomalaista elämänmuotoa kuten pizza perinteistä ruokakulttuuria.
Onko presidentti-instituutiossa tapahtunut väestönvaihdos, kun Mäntyniemeä emännöi nyt EU:n ulkopuolelta tullut Suzanne Innes-Stubb?
Tätä pelokkaat kutsuvat joskus väestönvaihdoksi. On vaikea ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Onko presidentti-instituutiossa tapahtunut väestönvaihdos, kun Mäntyniemeä emännöi nyt EU:n ulkopuolelta tullut Suzanne Innes-Stubb? Ei tietenkään: tämä on nykypäivän suomalaisuutta.
Emme tiedä, millä tasolla maahanmuutto tulee jatkumaan, mutta selvää on, että ilman sitä Suomen talouden pohja romahtaisi. Tämä käy ilmi Tilastokeskuksen hiljattaisista laskelmista, jotka ekstrapoloivat nykytilaa tulevaisuuteen.
Maahanmuuttoa voi toki kritisoida monilla järkisyillä, mutta pelkkä rasismi ei kuulu niihin.
Suomalaista elämäntapaa ei myöskään puolusteta kuten Haapajärvellä, jossa saattoväki jätettiin tihkusateeseen pitopalveluyrittäjän homoseksuaalisuuden vuoksi.
Suomalaista elämäntapaa puolustetaan sallimalla sen muutos. Suomalaisuus säilyy kehittymällä. Tämä pätee jopa suomen kieleen, josta moni kantaa huolta.
On kuin suomalaisuudessa ei olisi mitään kovaa ydintä. Korkeintaan se on maantieteen luomus, kun kollektiivinen kokemuksemme vuodenajoista ja erityisesti talvesta on muokannut meidät epäluuloisiksi ja sulkeutuneiksi.
Kaikki muu on pintakuohua. Uskon, että ennen pitkää jopa ulkohuussi, keihäänheitto ja lenkkimakkara menettävät ikoniset statuksensa ja korvautuvat jollakin uudella, joka sekin aikanaan tuntuu täysin suomalaiselta.
Jos haluaa arvailla, millaiselta suomalaisuus näyttää viidenkymmenen vuoden kuluttua, kannattaa katsoa television ruokaohjelmaa. Australian Master Chefin kaikilla kilpailijoilla on omat etniset taustansa, mutta samalla he kaikki ovat selvästi ylpeitä ausseja edustaessaan sitä, mitä australialaisuus nykyisin tarkoittaa.
Australian tie on meidänkin tiemme.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja kirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.
