Tryffelinmetsästäjät yllättyivät iloisesti, kun maailman kalleinta ruokasientä alkoi löytyä pohjoisinta Lappia myöten.
Federica Crisante on kokenut monia riemukkaita hetkiä Lapin metsissä koiransa Audreyn kanssa. Crisante on asunut Lapissa vuoden, ja jo ensimmäisillä yhteisillä kävelyretkillä Audrey toi emännälleen tryffeleitä.
– Oli mahtava yllätys, että saan täällä Lapissakin jatkaa rakasta harrastusta eli tryffelin metsästystä.
Tänä syksynä on tehty uusia havaintoja tryffeleiden esiintymisestä Lapissa. Suomen tryffeliharrastajat ry:n jäsen Kirsi Saloniemi halusi selvittää tryffeleiden levinneisyyttä ja yhdessä Martta-koiransa kanssa he tekivätkin yllättäviä löytöjä.
– Jo vuonna 2023 löysin tryffeleitä Rovaniemeltä ja Sodankylästä. Tänä syksynä tein retken Ivaloon, Inariin, Utsjoelle ja Nuorgamiin. Tryffeleitä löytyi yleisesti ja erityisesti ilahduin, kun Martta kaivoi sieniä Suomen ja myös EU:n pohjoisimmasta pisteestä, Nuorgamista.
Saloniemi arvelee, että kyseessä voi olla maailman pohjoisin löytö, mutta siitä ei ole varmuutta. Se on varmaa, että tryffeleitä on paljon.
– Sieniä esiintyy Lapissakin ihan yleisesti lehtipuiden juuristoissa. Koirani löysi tryffeleitä parissa minuutissa.
Tryffeleiden historia Suomessa on aika nuorta. Ensimmäiset tryffelit on löydetty Suomesta vasta vuonna 2006. Havaintoja tehtiin Etelä ja Keski-Suomesta, mutta löydöt Pohjois-Lapista on tehty parina viime vuotena.
Saloniemen mukaan kiinnostus tryffeleitä kohtaan on kasvussa.
– Tryffelikoirakursseille on kova kysyntä joka puolella. Usein kaikki halukkaat eivät edes mahdu kursseille. Lagotton suosio on kasvanut suomessa, mutta myös monet muut rodut sopivat tryffelien etsimiseen.
Herkkänenäinen rotu sopii sienimetsälle
Italia tunnetaan hienoista tryffeleistään ja Federica Crisantella on laaja tietämys aiheesta.
Italiassa hän kasvatti tryffelikoiria ja koulutti niitä sienten löytämiseen. Koirarotu Lagotto Romagnolo omaa erittäin herkän hajuaistin ja se kaivaa maanalaisia sieniä intohimoisesti.
– Lagotton hajuaisti on kuin supervoima, se pystyy haistamaan tryffelin erittäin tarkasti.
Crisanten mielestä tryffelien etsimiseen tarvitaan rakkautta ja intohimoa, mutta myös tietoa ja koulutusta.
– On myös tärkeää, että koira nauttii etsimisestä. Molemmilla pitää olla hauskaa, sekä koiralla että omistajalla.
Crisante toivoo, että tiedeyhteisö kiinnostuisi suomen tryffeleistä enemmän.
– Olisi hienoa, jos tryffeleitä tutkittaisiin enemmän, jotta tiedettäisiin mitä lajeja Lapin metsistä löytyy. Niille voitaisiin antaa omat nimet.
Suomessa tunnetaan tällä hetkellä ainakin neljä tryffelilajia, mutta luultavasti niitä on enemmän.
Sieniasiantuntija, dosentti Seppo Huhtinen Turun yliopiston kasvimuseosta on uusista löydöistä innoissaan. Lähetimme hänelle kuvan Crisanten ja Audreyn löytämistä sienistä halkaistuna ja hän vahvisti ne aidoiksi tryffeleiksi.
– Näyttää pohjantryffeliltä. Ruskea väri, muhkurainen pinta ja sileä, marmorinen halkaisupinta viittaavat siihen. Toinen kuvan tryffeleistä on vaaleampi, kutsuisin sitä kalvastryffeliksi.
Suomalainen tryffeli on aromikas
Keski- ja Etelä-Euroopan tryffelit ovat hienostuneen miedon makuisia, mutta suomalaisissa tryffeleissä on jytyä. Seppo Huhtisen mukaan maku jakaa ihmiset.
– Suomalainen tryffeli on aromikas ja aika voimakas. Itse olen sitä mieltä, että se on aivan etelän tryffeleiden veroinen. Maku sopii suomalaisille kuin rusina pullaan. Syödäänhän me rouskujakin.
Italialainen tryffeli on kulinaristien herkkua, josta voidaan maksaa jopa 5000 euroa kilolta. Suomalaisen tryffelin hinta voi olla jopa kolme euroa grammalta. Suomalainen tryffeli on pienempi kuin Keski- ja Etelä-Euroopan sienet. Sieniä myydään yleensä ravintoloille. Kirsi Saloniemen mukaan hinnalle on perusteita.
– Koiran hankinta ja koulutus on kallista. Lisäksi on kova työ olla metsässä tuntikausia koiran kanssa. Tryffeleitä ei myydä kiloja kerrallaan, vaan joitain grammoja.
Tryffeleiden kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen pitää olla maanomistajan lupa.