Turun yliopistossa valmistetut hackmaniittilevyt laukaistiin aamuyöllä avaruuteen mittaamaan uv-säteilyä. Nyt tutkijat odottavat jännittyneinä niiden paluuta maan pinnalle.
Soila Ojanen,
Ari Welling
Tiistai on älykkäiden materiaalien kehittelylle suomalaisittain historiallinen päivä.
Turun yliopiston kemian laitoksella valmistetut hackmaniittinäytteet laukaistiin SpaceX-yhtiön miehittämättömän raketin matkassa kohti kansainvälistä ISS-avaruusasemaa kello 4.29 aamuyöllä Suomen aikaa. Raketti telakoituu avaruusasemaan tiistaina iltapäivänä.
Älykkäiden materiaalien kemian professori ja tutkimusryhmän johtaja Mika Lastusaari Turun yliopistosta on asiasta mielissään. Alunperin hackmaniitin avaruusmatkan piti alkaa jo viime vuonna.
– Otamme todella kiitollisena vastaan tilaisuuden, jossa voimme nyt testata kehittämäämme materiaalia avaruusoloissa, hän kertoo.
Säteilymittausta vain avaruudessa
Hackmaniittia on kehitetty Turussa jo vuodesta 2014. Se on materiaali, jota löytyy myös luonnosta, mutta turkulaiset tutkijat ovat valmistaneet sitä synteettisesti eri materiaaleista. Mineraali vaihtaa väriä, kun ultraviolettisäteily osuu siihen.
Euroopan avaruusjärjestö ESAn rahoittamassa uudessa materiaalitutkimusprojektissa selvitetään, soveltuuko hackmaniitti mittaamaan uvc-säteilyä, jolle erilaiset materiaalit avaruuslennoilla altistuvat.
– Tällaista uv-säteilyä ei ole maassa, joten aineesta on hyötyä säteilymittauksessa avaruudessa, Mika Lastusaari sanoo.
Tohtori Sami Vuoren mukaan hackmaniitti kestää hyvin avaruuden ääriolosuhteita ja sillä voidaan mitata säteilyä helposti ilman sähköä ja ilman hankalia laitteita. Materiaali on ominaisuuksiltaan kuin tehty avaruuskäyttöön. Sillä voidaan jatkossa jopa korvata nykyiset säteilymittarit, jotka ovat käytössä avaruudessa tehtävässä materiaalitutkimuksessa.
Innovaatioita yhä tulossa
Turun yliopiston kemian laitoksella tehdään jatkuvasti työtä, että hackmaniitille löydetään uusia käyttötarkoituksia. Parhaillaan tutkitaan, miten mineraalia voisi hyödyntää röntgenkuvantamisessa ja valaistuksessa.
Kun hackmaniitti on päässyt perille ISS-avaruusasemalle, kaksi hackmaniittilevyä asennetaan avaruusaseman ulkopuolella olevalle materiaalitutkimusalustalle mittaamaan säteilymääriä.
Levyt ovat paikoillaan puolisen vuotta, jonka jälkeen ne irroitetaan ja astronautit pääsevät mittaamaan niistä arvoja. Lopulta hackmaniitit palaavat Hollannin kautta Turkuun.
Lastusaari ei ole aiemmin pidellyt käsissään mitään, mikä olisi käynyt avaruudessa.
– En osaa yhtään valmistautua siihen tunteeseen ja luultavasti se on jotain aivan uudenlaista. Saan sen levyn todellakin käsiini ja siihen uskaltaa koskea vaikka paljain käsinkin. Hackmaniitti on ihan vaaratonta ja kierrätettävääkin materiaalia.
