Avaruusteollisuudessa työskentelevät mikromekaanikot valmistavat osia satelliitteihin. Alan ammattitutkinto aiotaan aloittaa 2026.
Loimaalainen 24-vuotias Jere Järvinen on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt paljon. Taskussa on kellosepän tutkinto, ja nyt hyvässä vauhdissa ovat mikromekaniikan opinnot.
Mikromekaanikot valmistavat prototyyppejä ja pieniä mekaanisia laitteita vaikkapa Puolustusvoimille ja avaruusteollisuuteen.
Lisäksi erilaisia antureita tehdään lääketieteeseen ja muuhun teollisuuteen, kuten supertietokoneiden jäähdytykseen.
Alan työnäkymät ovat erinomaiset. Mikromekaanikkoja tarvittaisiin moninkertainen määrä siihen verrattuna, mitä pystytään kouluttamaan. Heitä valmistuu Suomessa ainoastaan Espoon Kelloseppäkoulusta.
Teknologiateollisuus esitti raportissaan keväällä, että elektroniikka-alan koulutusmäärät tulisi Suomessa kolminkertaistaa. Samaa mieltä on Kelloseppäkoulun rehtori Hanna Harilainen.
– Meiltä valmistuu vuosittain noin 15 oppilasta. Kaikki revitään töihin. Vaikka heitä valmistuisi vuodessa 50, töitä riittäisi aivan varmasti.
Mikromekaniikan opettaja Vesa Kulkki arvioi, että tarve tarkan mekaniikan taitajille tulee lähivuosina kasvamaan huomattavasti. Taustalla on huoltovarmuus: puolijohdeosaamiskykyä halutaan siirtää takaisin Suomeen ja Eurooppaan.
– Meillä mikromekaanikko saa käytännön osaamista myös elektroniikasta, osaa juottaa materiaaleja toisiinsa ja ymmärtää sähkötermejä. Esimerkiksi avaruuteen lähettävien puolijohteiden pitää olla todella häiriöherkkiä ja puhtaasti liitettynä toisiinsa.
Opetushallituksen suunnitelmissa on aloittaa Kelloseppäkoulussa uusi kello- ja mikromekaniikan osaamisalan ammattitutkinto vuonna 2026. Nykyiset tutkinnot ovat taideteollisuusalan perustutkintoja.
Mikromekaanikon tarkka silmä on korvaamaton
Mikromekaniikan opettaja Vesa Kulkki sanoo, että yksi tärkeimmistä mikromekaanikoille kehittyvistä taidoista on virheherkkä silmä, jolla näkee eroavaisuuksia ja laatupoikkeamia.
– Vaikka prosessi olisi täysin automatisoitu, on mikromekaanikon tarkka silmä korvaamaton. Tai ainakin sen korvaavat kuvantamislaitteet ovat äärettömän kalliita.
Samaa mieltä on toimitusjohtaja Perttu Yli-Opas satelliittien osia valmistavasta Aurora Propulsion Technologies -yrityksestä.
– Kun laitteissa on pieniä osia, ovat mikromekaanikot todellisia ammattilaisia. Jos pienten osien kanssa ei ole tottunut työskentelemään, voi se olla todella hankalaa. Osa tehtävistä on toki täytettävissä muullakin koulutuksella, mutta usein mikromekaanikko on hommissamme paras.
Yritys rakentaa ratkaisuja avaruusalusten ohjaamiseen ja kiertoradalta poistamiseen. Mikromekaanikkojen valmistamat satelliittien osat ovat tulitikkurasiaakin pienempiä.
– Kansankielellä sanottuna rakennamme rakettimoottoreita muiden valmistamiin satelliitteihin. Mekaaniset osat valmistetaan toimistollamme Espoossa. Todella paljon osia tehdään käsin. Mikromekaanikot sorvaavat osia metallisorvilla melkein päivittäin.
Espoossa toimii useita avaruusalan yrityksiä, joissa Yli-Oppaan mukaan tehdään samankaltaista kokoonpano- ja testaustyötä kuin Aurorassa.
Avaruusteknologia kiinnostaa myös mikromekaanikoksi valmistuvaa Jere Järvistä.
– Olisihan se siistiä sanoa, että valmistamani tuote on lähetetty avaruuteen. Loimaalta on sinne aika pitkä matka, joten tyytyväinen itseensä saisi olla.
