Ismo Kumpulainen katosi vuonna 2000. Kaikki muut rikosnimikkeet, paitsi murha, ovat vanhentuneet.
Ismo Kumpulaisen katoamistapauksessa on tapahtunut poikkeuksellisia käänteitä, sanovat rikosoikeuden professorit.
Kumpulainen katosi kesken saunareissun Riihimäellä helmikuussa 2000. Viime viikolla Hämeen poliisi kertoi, että nyt se tutkii yli 20 vuotta vanhaa katoamista henkirikoksena.
Eilen torstaina tapahtui käänne, kun poliisi vaati tapauksen avaintodistajaa vangittavaksi Kumpulaisen murhasta epäiltynä. Kanta-Hämeen käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen ja päästi 47-vuotiaan riihimäkeläismiehen vapaaksi.
Murha on ainoa rikosnimike, jolla epäilty voidaan vielä saada syytteeseen. Tapon syyteoikeus vanhenee 20 vuodessa mutta murhan ei koskaan.
– On kovin harvinaista, että vaaditaan vangitsemista tilanteessa, jossa syyteoikeus taposta on jo vanhentunut. Edes vuosittain ei jouduta tällaiseen tilanteeseen, rikosoikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen sanoo.
Käräjäoikeuden mukaan vangitsemiselle ei ollut perusteita, koska poliisilla ei ollut murhasta riittävää näyttöä. Tapauksen tutkinnanjohtaja Marko Mäkinen ei halunnut kommentoida tutkintaa tai käräjäoikeuden päätöstä.
Poliisi vaati vangitsemista matalimmalla kynnyksellä
Poliisi vaati vangitsemista syytä epäillä -perusteella, joka on matalin kynnys vangita epäilty. Tämä seikka oikeuden päätöksessä pisti Tatu Hyttisen silmään. Hän on oikeustieteen apulaisprofessori Turun yliopistossa.
– Syytä epäillä -kynnys kertoo poliisilla olevan alustava käsitys, että epäilty voisi olla tekijä, mutta ei kovin vahvaa näyttöä sen tueksi.
On tavallisempaa, että vangitsemista vaaditaan, kun epäilty on todennäköisin syin syyllinen.
Syytä epäillä -perusteisen vangitsemisen lisäedellytys on, että tutkinnassa oletetaan saatavan selville jotain oleellista vangitsemisen ansiosta, Hyttinen selittää.
Videolla epäilty saapuu Kanta-Hämeen käräjäoikeuteen vangitsemiskäsittelyyn torstaina.
Jotta ihmistä voidaan syyttää tapon sijaan murhasta, täytyy epäillyn rikoksen täyttää ankaroittamisperusteita. Näitä ovat murhaa epäiltäessä muun muassa teon tekeminen vakaasti harkiten tai erityisen raa’alla tai julmalla tavalla.
Oikeuden päätöksen mukaan tutkinnanjohtaja ei edes väittänyt, että on syytä epäillä minkään ankaroittamisperusteen toteutuneen.
– Silloin herää kysymys, miten voidaan näyttää, että nimenomaan murhan kriteerit täyttyisivät. Se on edellytys vangitsemiselle, koska tappo on jo vanhentunut, Hyttinen sanoo.
Vangitsemisen hylkäys ei merkitse syyttömyyttä
Vangitsemispäätöksestä ei voi tehdä päätelmiä syyllisyydestä tai syyttömyydestä, ja esitutkinta voi jatkua normaalisti.
Tatu Hyttisestä on todennäköistä, että poliisi jatkaa esitutkintaa, jos sillä on syytä epäillä rikosta. Poliisilla on myös velvollisuus tutkia epäiltyä rikosta.
– Poliisilla on yhtä lailla mahdollisuus kuulla henkilöä ja jatkaa esitutkintaa.
Lopulta tutkinta joko lakkautetaan tai viedään eteenpäin syyttäjälle, joka päättää syytteiden nostosta. Lopulta tuomioistuin ratkaisee syyllisyyskysymyksen.
Hallitus on esittänyt lakimuutosta, ettei myös tapporikos vanhenisi koskaan. Jos laki hyväksytään, se astuu voimaan ensi vuoden alussa. Se tarkoittaisi sitä, että tammikuussa 2025 ja sen jälkeen tehdyt tapporikokset eivät vanhenisi.
– Silloin ei tarvitse näyttää toteen murhan kriteereitä, vaan riittäisi näyttö, että tässä on tapahtunut henkirikos. Sekään välttämättä ole helppoa, jos ei ole tietoa epäillystä ruumiista, Hyttinen sanoo.
