KIOVA Yksi Ukrainan lukuisista sankareista on viiden lapsen äiti Lesja Lytvynova, 49. Hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Ukrainan armeijaan heti Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä helmikuussa 2022.
Sodan alku oli perheelle järkyttävä.
– Emme uskoneet Venäjän hyökkäävän Kiovaan. Jätimme mieheni kanssa lapset kotiimme Kiovan lähelle ja lähdimme työpaikalleni kaupunkiin. Se oli kohtalokas virhe.
Alkoi hyökkäys, ja Kiovaan julistettiin ulkonaliikkumiskielto. Vanhemmat eivät päässeet enää lastensa luo.
Aamulla odottivat järkyttävät uutiset: sillat oli räjäytetty ja venäläiset olivat miehittäneet alueen, jossa Lytvynovien koti oli. Nuorin lapsista oli tuolloin vasta puolitoistavuotias.
Helpotus koitti vasta kolmen viikon kuluttua. Lapset olivat tarttuneet epäviralliseen evakuointimahdollisuuteen. Perheen silloin 13-vuotias poika oli ottanut päävastuun sisaruksistaan ja toiminut heille äitinä ja isänä.
Lapset jäivät ilman tukea tärkeimmällä hetkellä, Lytvynova sanoo itku kurkussa nyt, tuhat päivää tapahtumien jälkeen.
– Tiedän, että he eivät ole antaneet sitä minulle anteeksi, hän huokaa.
Lytvynova kertoo videolla lastensa vapautumisesta:
Venäjän täysimittaista hyökkäystä on kestänyt tänään tiistaina tuhat päivää. Lesja Lytvynovan ja hänen perheensä elämän hyökkäys syöksi raiteiltaan täysin.
Sodan pelottavien ensimmäisten kolmen viikon aikana perhe vältti pahimman. Venäläiset eivät olleet perheen kodin alueella yhtä raakoja kuin Butšassa, jossa ihmisiä tapettiin ja raiskattiin summittaisesti.
Lytvynovaan lasten kohtalo jätti kuitenkin lähtemättömän jäljen. Hän oli aikonut jatkaa töissä avustusjärjestössä, mutta päätti toisin.
– Kun ensimmäinen henkilö tuli aamulla toimistoon, jätimme mieheni kanssa avaimet hänelle ja suuntasimme lähimpään värväyspisteeseen. Siellä saimme aseet.
Valinta oli vaikea: joko odottaa lapsia miehitysalueelta tai lähteä rintamalle miehen kanssa.
Kun lapset pääsivät turvaan kolmen viikon jälkeen, olivat asiat edenneet peruuttamattomasti.
– Se oli lapsilleni toinen vaikea hetki. Sain luvan nähdä heitä päivän verran Kiovassa ennen kuin lähetimme heidät turvaan Länsi-Ukrainaan.
Lytvynova päätyi rintamalle yhdessä miehensä kanssa kahdeksi vuodeksi. Pariskunta toimi pioneereina.
Lapset yrittivät saada äitinsä palaamaan kotiin jatkuvasti, mutta Lytvynova sanoo, ettei hän voinut tehdä sitä.
– Olimme hyvin vaikeissa paikoissa. Yksikin ihminen on siellä kultaa arvokkaampi. En voinut sanoa, että lähden, koska minulla on lapsia. Kaikilla oli lapsia kotona odottamassa.
Näin Lytvynovan nyt 25-vuotias Polina tytär ajatteli äitinsä liittymisestä sotaan:
Lähtö oli lähellä
Komentajat epäröivät Lytvynovan ja hänen miehensä päätöstä taistella yhdessä. Riski siihen, että viiden lapsen vanhemmat kuolisivat yhdessä, oli suuri. Lytvynova ei kadu päätöstä.
– Oli tärkeää tuntea toisemme ja ottaa seuraava askel tietäen, että takana oleva henkilö tietää, mitä teet, Lytvynova sanoo.
Kerran kuolema kävi lähellä.
– Ammus räjähti yläpuolellamme. Kumpikin loukkaantui, ja meidät evakuoitiin. Tilanne oli niin järkyttävä, että on ihme, että jäimme henkiin, Lytvynova kertoo.
Lytvynova on nyt palannut Kiovaan pyörittämään avustusjärjestöä, jossa hänen vanhin tyttärensäkin työskentelee nykyisin. Järjestö toimii lääkinnällisen avun parissa.
Kritiikkiä nykyjohdolle
Ukrainan isoin ongelma on parhaillaan pula sotilaista. Lytvynova syyttää siitä maan johtoa.
– Hallintomme ei kerro rehellisesti, kuinka paha tilanne on.
Ukrainan tv:ssä ympäri vuorokauden pyörivä sotalähetys antaa hänen mukaansa sodasta vääristyneen kuvan.
– Pitäisi sanoa suoraan, että ”ilman teitä kuolemme. Jokaisen on astuttava esiin ja kannettava kortensa kekoon”.
Hallinto yrittää Lytvynovan mielestä miellyttää kaikkia ja varoo suututtamasta äänestäjiä.
Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 88 prosenttia ukrainalaisista uskoo edelleen voittoon. Samaan aikaan toinen kyselytutkimus kertoo, että yhä suurempi osa hyväksyisi alueluovutuksia, jos niillä saataisiin aikaan kestävä rauha.
Ukrainassa ymmärretään hyvin, että jäätynyt konflikti tarkoittaisi vain taukoa ennen Venäjän seuraavaa hyökkäystä, Lytvynova sanoo.
– Seuraavasta hyökkäyksestä tulee hirveä, enkä ole varma, käytämmekö me ja maailma sen ajan valmistautumiseen.
Heille, jotka seuraavat sotaa tv:stä, asia on yksinkertainen: sen kun laittavat tv:n kiinni, eikä sotaa ole, Lytvynova sanoo. Hänen mukaansa se on ansa, johon Eurooppa ja Yhdysvallat luultavasti astuvat.
– Ei vieläkään ymmärretä, että tässä ei sodita alueista. Tässä soditaan maailmankatsomuksesta ja maailman turvallisuusarkkitehtuurista.
Henkinen tila rintamalla on Lytvynovan mukaan hankala väsymyksen takia. Hän tähdentää, että kyse ei ole hitaasta luovuttamisesta.
– Monet tarvitsisivat hengähdystauon. Siellä kaadutaan fyysisesti ja henkisesti. Ja koetaan epäoikeudenmukaisuutta siitä, että Kiovassa kapakat ovat täynnä nuoria, mutta rintamalta ei päästä tauolle.
Lytvynova uskoo, että sota voi kääntyä edelleen Ukrainan eduksi.
– Jos en uskoisi, en olisi enää Ukrainassa. Mutta minähän olen täällä edelleen.