BIRMINGHAM/LONTOO/PARIISI
Britannian konservatiivipuolue kärsi kesän parlamenttivaaleissa rökäletappion. Puolue menetti puolet äänestäjistä verrattuna edellisiin parlamenttivaaleihin. Iso osa kannattajista karkasi populistisen Reform-puolueen joukkoihin.
Nigel Faragen perustama Reform syntyi brexitin jälkimainingeissa. Se tarjoaa populistisen, menneisyyttä ihannoivan ja selvästi konservatiiveja oikeistolaisemman vaihtoehdon.
Yle haastatteli syys-lokakuun vaihteessa nuoria konservatiiveja Birminghamissa, jossa konservatiivit kokoontuivat puoluekokoukseensa.
Nuorten viesti oli selvä. Heidän mielestään konservatiivisuutta ei pidä lähteä Reformin pelossa linjaamaan oikeistolaisemmaksi eikä etenkään äärioikeistolaiseksi.
Holly Moscrop Glascow’sta arvelee, ettei monellakaan Reformia äänestäneellä ole äärioikeistolaisia näkemyksiä.
– He äänestivät Reformia, koska se tuntuu perinteisen vallan vastaiselta. Ihmiset ovat kyllästyneet suuriin perinteisiin puolueisiin. Ymmärrän sen, Holly Moscrop sanoo.
Hänen mielestään konservatiivien ei kannata matkia äärioikeistoa: se ei ratkaise poliittisia ongelmia.
Birminghamiläinen Hugo Rosenberg on samalla linjalla. Hän arvelee, että ideat nousevat parhaiten poliittisesta keskustasta. Rosenbergin mielestä poliitikon kannattaa keskittyä konkreettisiin asioihin.
– On tärkeää, mitä todella tarjoat ihmisille. Jos se ei kiinnosta, kannattaa mennä muihin töihin, Rosenberg sanoo.
Skandaalit olivat konservatiivien tuho
Konservatiivien vaalitappio johti puheenjohtaja Rishi Sunakin eroon. Konservatiivit ehtivät olla vallassa 15 vuotta.
– Konservatiivit olivat väsyneitä. Ideat olivat loppu. Johdossa kaikki vihasivat toisiaan.
Näin puolueen tilaa luonnehtii Ylen haastattelema Cambridgen yliopiston politiikan tutkimuksen emeritusprofessori David Runciman.
Hänen mielestään kaksi keskeistä tapahtumaa sinetöivät konservatiivien romahduksen.
Korona-ajan bilekohu pääministeri Boris Johnsonin virka-asunnolla tuhosi puolueen maineen. Kansaa patistettiin koronaeristykseen, kun samaan aikaan eliitti juhli ja viina virtasi Downing Street kympissä.
Puolue kompuroi taas, kun se nimitti Liz Trussin pääministeriksi ja hommautui hänestä eroon kuudessa viikossa. Truss on Britannian historian lyhytaikaisin pääministeri.
– Nämä virheet olivat poliittisia itsemurhia, Runciman arvioi.
Konservatiivisen Center for Policy Studies -ajatushautomon asiantuntija Joseph Dinnage myöntää skandaalien vieneen puolueen uskottavuuden. Hänen mielestään äänestäjät myös arvioivat, ettei puolue tarttunut EU-eron antamiin mahdollisuuksiin.
– Ja vaikka luvattiin alentaa veroja, niin ne ovat nousseet historiallisen korkealle – korkeimmalle sitten toisen maailmansodan, Dinnage sanoo.
Uusi johtaja vie puoluetta oikealle
Konservatiivit menettivät 251 parlamenttipaikkaa. Sillä on nyt 121 paikkaa. Pahimmissa kauhukuvissa ennen vaaleja arveltiin, että puolue voi kutistua 50 kansanedustajan puolueeksi.
David Runcimanin mukaan puolueessa on syytä kysyä, menivätkö vaalit sittenkin yllättävän hyvin. Puolue ei tuhoutunut, mutta niinkin voi vielä käydä.
– Jos puolue luulee, että uuden puheenjohtajan myötä kaikki on nyt hyvin ja äänestäjät tulevat pikkuhiljaa takaisin, se huijaa itseään, David Runciman arvioi.
Konservatiivit valitsivat syksyllä puheenjohtajakseen 44-vuotiaan nigerialaistaustaisen Kemi Badenochin. Hän on selkeästi oikean laidan konservatiivi.
Konservatiivien jäsenistön keski-ikä on 63 vuotta. Heihin Kemi Badenochin viesti puri.
Hän on puhunut erityisen ärhäkästi kulttuurisodista ja siitä, kuinka niin kutsuttu woke syrjäyttää brittiläiset arvot ja kuinka vasemmistolaiset ideologiat ovat kyllästäneet brittiläiset instituutiot. Amerikkalainen keskustelu vaikuttaa Britanniassakin.
Tutkija Dinnage ei ole vakuuttunut Kemi Badenochin painotuksista.
– Konservatiivien ei pidä panna niin paljon painoa kulttuurisotiin. Se estää näkemästä oikeita poliittisia ongelmia ja asioita, joilla voi muuttaa ihmisten elämää.
Maahanmuutto tärkein teema
Konservatiivien käännös oikealle johtuu nimenomaan Reform-puolueen pelosta. Brexit synnytti Reformin. Puolueesta on tullut kanava myös muutoin konservatiivisille ihmisille.
David Runcimanin mukaan konservatiivipuolueessa on harhaluuloa, että he voivat haalia Reformia äänestäneet konservatiiveihin.
– Se ei ole niin helppoa. Monet äänestävät Reformia joka tapauksessa. He ovat saaneet konservatiiveista tarpeekseen, David Runciman sanoo.
Reform on Britanniassa sitä, mitä oikeistopopulistiset ja äärioikeistolaiset puolueet edustavat manner-Euroopassa. Maahanmuuton vastustaminen on teemoista keskeisin.
Joseph Dinnage sanoo, että maltillisen keskusta-oikeiston ja keskusta-vasemmiston on syytä ottaa keskustelu maahanmuutosta haltuun.
– Jos tahdot järkevän ja käytännönläheisen tavan hallita rajoja, niin et voi antaa äärioikeiston kaapata koko keskustelua maahanmuutosta ja siirtolaisuudesta, Joseph Dinnage pohtii.
Hän sanoo, ettei populistisella politiikalla voi hallita ja johtaa hallitusta kestävästi.
– Miksi muuttua populistiksi? Miksi tarttua siihen humpuukiin ja väittää, että kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin löytyy yksinkertainen vastaus?
Barnier on äärioikeiston vanki
Maltillinen oikeisto on identiteettikriisissä myös Englannin kanaalin toisella puolella Ranskassa.
Kesän parlamenttivaaleissa Tasavaltalaiset-puolue kutistui 47 edustajan ryhmäksi. Puolue on repeillyt, ja sen riveistä livennyt joukkio on liimautunut äärioikeistolaisen Kansallisen liittouman kylkeen.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron nosti kaikesta huolimatta Tasavaltalaiset-puolueen konkaripoliitikon Michel Barnierin pääministeriksi. Barnierin vähemmistöhallitus nojaa Macronin keskusta-oikeistoon ja Tasavaltalaiset-puolueeseen.
Vähemmistöhallituksen hartiat ovat kapeat, ja se tarvitsee parlamentissa äärioikeistolaisen Kansallisen liittouman tuen.
Ylen haastattelema julkivasemmistolainen sosiologian professori Eric Fassin arvioi, että Barnier on vallassa juuri niin kauan kuin Kansallinen liittouma suo.
– Hallitus on Kansallisen liittouman vanki. Kansallisen liittouman ei tarvitse olla hallituksessa hallitakseen, Fassin sanoo.
Hänen mukaansa hallitusratkaisussa pyyhittiin demokratialla pöytää, kun pääministeri otettiin puolueesta, jonka suosio laahaa. Vaaleissa vasemmiston yhteinen liittouma tuli suurimmaksi ryhmäksi, mutta Macron ei halunnut sitä hallitukseen.
– Näytettiin, ettei vaaleilla ole suurta merkitystä.
Fassin muistuttaa, että tasavaltalaisuus on aiemmin merkinnyt sitä, että tasavaltalaisiin arvoihin sitoutuneet puolueet pyrkivät yhteistoimin estämään äärioikeiston nousun valtaan.
Hänen mukaansa presidentti Emmanuel Macronin lähtökohta on nyt se, että hallitukseen kelpaa mikä tahansa muu kuin vasemmisto.
– Pääministeri Barnierin ei haluta missään tapauksessa hallitsevan ilman Kansallista liittoumaa.
Fassinin mielestä Macronin keskusta-oikeistolainen Ensemble -liittouma on lipunut huomattavasti kohti oikeaa laitaa.
– En tiedä, onko Ranskassa enää maltillista oikeistoa. On vain henkilöitä, jotka edustavat sitä ajattelua.
Sosiologi Eric Fassin piruilee erityisesti pääministeri Michel Barnierin asemalle maltillisen oikeiston keulakuvana.
– Maltillisuus ei ole sitä, että puhuu hellästi.
