Näin marraskuun lopulla kalkkunaa syödään kiitospäivän juhlissa. Joulupöydissä kalkkunaa tarjoillaan kinkun rinnalla tai sen korvaajana.
Yhdeksäsluokkalaisten kotitalousryhmä tutustuu kalkkunaan ruoanvalmistuksessa Jaakko Ilkan koulussa Ilmajoella.
Tuottajilta lahjoituksena saadut kalkkunat tuodaan luokkaan kokonaisina. Paloittelu ei ole luontaista hommaa ainakaan luokan tytöille.
– Taidan jäädä sivusta katsomaan. En ole ikinä maistanut kalkkunaa, mutta broileria syön melkein joka viikko, Siiri Saunamäki kertoo.
Muutama poika ryhtyy opettajien opastuksella paloittelemaan kalkkunaa.
– Otin siivet irti. Se oli vaikeaa, kun oli luita, mutta kyllä ne siitä sitten irtosivat, Lauri Ala-Renko selvittää.
Tuotanto keskittyy Länsi-Suomeen
Kalkkunanlihan kysyntä kasvaa hiljalleen Suomessa.
Kotimainen tuotanto ei pysty kokonaan vastaamaan kysyntään, joten Suomi turvautuu myös tuontilihaan.
– Tuotamme vuodessa noin 8,5 miljoonaa kiloa kalkkunanlihaa, mutta kokonaiskulutus menee reilusti yli kymmenen miljoonan kilon, kertoo Suomen siipikarjaliiton hallituksessa kalkkunantuottajia edustava Annastiina Valli Ilmajoelta.
Suomessa on noin 40 kalkkunatilaa. Tiloista puolet sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla, toiset puolet Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
Annastiina Vallin mukaan kalkkunatilojen tuotanto on kasvanut etenkin pohjalaismaakunnissa.
– Vanhoista navetoista muokatuista tuotantotiloista on luovuttu jo kauan sitten ja rakennettu lintujen kasvatukseen sopivat hallit.
Annastiina ja Antti Valli ovat kalkkunanlihan tuottajia jo toisessa polvessa. Antin kotitilalle valmistui kalkkunahalli vuonna 1998, ja sitä laajennettiin 2000-luvun alussa.
– Melko hyvin pystymme Suomessa vastaamaan kysyntään, mutta tasaisin väliajoin meiltä tuottajilta kysytään laajennushalukkuudesta. Uusiakin tulijoita ehkä olisi, mutta pääasiassa tuotanto halutaan pitää ketjun sisällä, Antti Valli toteaa.
Kalkkunatuotanto on Suomessa sopimustuotantoa. Vallin kalkkunatilalla kasvaa kerrallaan 12 000 lintua. Kalkkunaemoja kasvatetaan tilalla kolme ja kalkkunakukkoja neljä kuukautta.
Kalkkuna kruunaa kiitospäivän illallisen
Joulun alla kalkkunan kysyntä kasvaa. Joulupöydissä sitä syödään kinkun rinnalla tai sen korvikkeena.
Kalkkunan sesonki on myös tällä viikolla, kun marraskuun neljäntenä torstaina vietetään amerikkalaiseen malliin kiitospäivää. Thanksgiving Day -tapahtuman huipennus on perheen tai ystävien kanssa nautittu illallinen, jonka kruunaa kalkkuna.
Suomi–Amerikka-yhdistysten liiton SAM:n toiminnanjohtaja, amerikansuomalainen Lena Grenat hankki alkuviikosta oman perheensä kiitospöytään kuusikiloisen kalkkunan.
SAM:n jäsenyhdistykset eri puolilla Suomea järjestävät omia kiitospäivällisiään. Mihinkään suureen lentoon kiitospäivän vietto ei ole Suomessa kuitenkaan yltänyt.
– Siitä puuttuu kaupallisuus. Kaupan ei ole oikeastaan muuta kuin juuri kalkkuna.
Grenatin mukaan kiitospäivän vietto on Yhdysvalloissa jo jouluakin suurempi perhejuhla, koska juhla ei ole sidoksissa uskontoihin.
Broileriakin terveellisempää rasvaa
Kiitospäivälliselle kalkkuna paistetaan kokonaisena. Täytevaihtoehtoja on useita.
– Kalkkunan voi täyttää vaikka hedelmillä, mutta tärkeintä on ylimääräinen rasva. Kalkkuna on niin vähärasvainen, että sen sisälle kannattaa laittaa pekonia tai muuta possua, muistuttaa kotitalousopettaja Suvi Kangas Jaakko Ilkan koulusta.
Tuottaja Annastiina Valli arvioi, että kalkkunan rasva on heti kalan jälkeen parasta laadultaan. Kotitalousopettaja on samaa mieltä.
– Kalkkunassa on vielä broileriakin vähemmän kovaa rasvaa. Kalkkuna on hyvä proteiinin lähde niin kuin muutkin lihat. Siitä löytyy esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineista sinkkiä ja seleeniä.
