”En ole kuullut, että kenellekään olisi sattunut noin”, totesi kokenut kollega, kun Ylen uutisankkuri ja nykyinen Linnan juhlien selostaja teki elämänsä mokan.
Elämäni moka -juttusarjassa julkisuudesta tuttu ihminen kertoo nolosta virheestään. Tällä kertaa mokansa paljastaa Yle Uutisten ankkuri ja Linnan juhlien selostaja Jussi-Pekka Rantanen.
”Tein opiskeluaikana 1990-luvulla sijaisuuksia radiouutisissa, usein yövuoroja. Eräänä yönä mokasin niin, että luulin toimittajanurani loppuvan. Maailmani romahti.
Oli ihan normaali yövuoro, rauhallinen yö. Luin uutissähkeitä Radio Suomessa tunnin välein. Tasan viideltä taisi olla viimeiset uutiset, jotka yötoimittaja lukee. Olin jo suunnitellut kaikki uutisaiheet ja printannut paperit hyvissä ajoin valmiiksi. Sitten siihen tuli ensimmäinen aamuvuoron toimittaja.
Juttelimme niitä näitä, miten yö on mennyt ja aamu sujunut. Valvotun yön jälkeen oli sellainen mukavan autereinen olo. Kunnes jutustelun ohessa vilkaisin aamutoimittajan takana olevaa kelloa ja huomasin, että se oli kaksi minuuttia yli tasan.
Sanoin, että ’hei, mä unohdin uutiset’.
Minua kokeneempi vakituinen toimittaja vastasi siihen, että ’mä en ole ikinä kuullut, että kenellekään olisi sattunut noin’.
Se ei helpottanut tuskaani. Kylmä valahdus kävi läpi koko kehoni, sellainen totaalinen lamaannus. Totta kai lähdin nopeasti toimimaan, kun oli pakko, mutta se oli ihan hirveä fiilis fyysisesti.
Nappasin paperit pöydältä ja juoksin kymmenen metrin päässä olevaan studioon. Radio Suomen yötoimittaja oli jo laittanut uutistunnuksen pyörimään. Kun minua ei ollut kuulunut, hän oli sanonut kuuntelijoille, että ’uutiset varmaan tulevat tässä ihan hetken kuluttua’. Hän oli sitten laittanut jonkin kappaleen soimaan siksi aikaa.
Olin hirveän hengästynyt ja syke oli tolkuttoman korkealla. Luin uutiset, mutta sen jälkeen minulla oli hirveä olo. Ajelin vuoroni päätteeksi Helsingistä opiskelijakämppääni Tampereelle ja ajattelin, ettei minua enää ikinä kutsuta radioon töihin.
En todellakaan nostanut asiaa oma-aloitteisesti esiin, yritin vain vaieta sen kuoliaaksi. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, eikä se ehkä edes päätynyt esihenkilöni korviin. Mutta nuorena toimittajana se tuntui maailman isoimmalta asialta.
Nyt, lähes 30 vuotta myöhemmin, tälle voi jo nauraa, mutta silloin ei todellakaan naurattanut.
Nykyään pidän hyvää huolta siitä, että olen todella ajoissa ennen uutislähetystä, vaikka kyseessä on eri väline. Minulla on aika tiukat rutiinit tv-uutisissa, ja olen uutisstudiossa viisi minuuttia ennen lähetyksen alkua. Se saattaa kuulostaa vähältä esiintymistilanteessa, mutta tiedän kollegoja, jotka menevät studioon viime tingassa.
Olen sellainen varman päälle -ihminen, varsinkin työtilanteissa. Varmaan se nuorena tehty moka alitajuisesti vaikuttaa.”
