Anton Savolaisen piti saada tietää hänen biologinen isänsä, kun hän täyttäisi 18 vuotta.
Näin oli kirjattu hoitosopimukseen hedelmöityshoidoista, joiden avulla Savolainen syntyi vuonna 2000.
Hänen äitinsä Ritja Savolainen ja Katerina Andreeva olivat valinneet Väestöliiton lapsettomuusklinikan sen vuoksi, että siellä myös naisparit pääsivät lapsettomuushoitoihin jo ennen hedelmöityshoitolakia.
Lisäksi Väestöliitossa potilaiden oli mahdollista valita rekisteröity luovuttaja, jonka tiedot tuleva lapsi voisi kysyä tultuaan täysi-ikäiseksi. Rekisteröidyn luovuttajan käyttämistä myös suositeltiin potilaille.
Seuraavana vuonna Anton-pojan syntymästä heille selvisi, että kaikki tiedot spermanluovuttajista oli yllättäen lyöty silppuriin.
– Meidän lapsi joutui oikeusmurhan uhriksi, mutta minkäs teet, Ritja Savolainen kertoo nyt.
Ylen tutkiva toimitus MOT on selvittänyt tuoreessa ohjelmassa MOT: Viisikymmentä sisarusta mitä hedelmöityshoidoissa Suomessa tapahtui ennen kuin hoidoista säädettiin laki. MOT löysi jo kadonneiksi luultuja tietoja.
Pariskunnat kantelivat lääninhallitukseen
Kun spermanluovuttajien tietojen tuhoaminen paljastui, kolme pariskuntaa teki asiasta kantelun lääninhallitukseen.
Savolainen ja Andreeva olivat yksi pariskunnista.
– Käytännössä meille oli valehdeltu. Vastoin kaikkia lupauksia ja sopimuksia Väestöliitto vain laittoi tiedot silppuriin. Se oli niin lopullinen ratkaisu, Katerina Andreeva muistelee.
Andreevan mukaan oli absurdia, että pienet viattomat lapset nähtiin tilanteessa niin suurena uhkana.
– Nämä lapset olivat silloin ihan pikkuisia, ja siinä vaiheessa kuviteltiin, että he voisivat olla haitallisia tai vaarallisia näille biologisille isille.
Savolaisen mukaan kohtalotovereita oli kymmeniä, mutta kaikki eivät halunneet lähteä hakemaan oikeutta.
Väestöliitto pyytää anteeksi
Nykypäivänä Väestöliitossa ei tiedetä, kuinka suuri määrä tietoja silputtiin. Rekisteröityjen luovuttajien osuus tuhotuista tiedoista uskotaan olevan korkeintaan kymmeniä.
Tuohon aikaan hedelmöityshoidoista ei ollut olemassa lakia ja jokainen klinikka laati omat toimintaperiaatteensa.
Syy tietojen hävittämiseen oli se, että Väestöliitossa pelättiin, että tulossa ollut hedelmöityshoitolaki asettaisi luovuttajat oikeudelliseen vastuuseen lapsista. Lain myötä luovutetuilla sukusoluilla syntyneet lapset saivat oikeuden tietää luovuttajien tiedot.
Väestöliiton mukaan 1990-luvun loppupuolella alkoi näyttää mahdolliselta, että myös ennen lakia luovuttaneet spermanluovuttajat voitaisiin vahvistaa lasten isiksi, jolloin heillä olisi esimerkiksi elatusvelvollisuus ja lapsilla perintöoikeus.
– Tämä saattoi Väestöliiton tuolloiset toimijat hankalaan tilanteeseen, jossa heillä oli oikeastaan vain huonoja vaihtoehtoja valittavanaan, toimitusjohtaja Eija Koivuranta perustelee nyt.
Tietojen hävittäminen tapahtui huhtikuussa 2001, eli yli kuusi vuotta ennen kuin hedelmöityshoitolaki lopulta tuli voimaan.
Lääninhallitus katsoi päätöksessään, että potilastietojen hävittäminen oli ollut hätiköiden tehty virhe.
Kantelun mukaan Väestöliitto ei ollut tuolloin halukas pahoittelemaan tietojen hävittämistä pariskunnille.
Tänä päivänä järjestö myöntää, että spermanluovuttajille tehty lupaus painoi vaakakupissa enemmän kuin lapsille ja vanhemmille tehdyt lupaukset.
– Erityisen pahoillani olen siitä, ettei lapsen oikeutta saada tietoa alkuperästään voitu silloin asettaa ensisijalle. Ja Väestöliitto nyt haluaa pyytää anteeksi näiltä ihmisiltä, Koivuranta sanoo.
Väestöliiton lisäksi myös Turun spermapankki kertoo MOT:lle hävittäneensä siittiöluovuttajien tiedot ja jäljelle jääneet siittiöt hedelmöityshoitolain vuoksi vuonna 2010. Turussa luovuttajat olivat olleet käytännössä lähes kaikki anonyymejä.
Lapsi pitää asiaa vääryytenä
Anton Savolaiselle, 24, kerrottiin pienestä pitäen hänen saaneen alkunsa lahjoitetuilla sukusoluilla. Hän kertoo tienneensä myös jo pitkään, että tiedot biologisesti isästä silputtiin klinikalla.
Hän uskoo, että kasvaminen tiedon kanssa on auttanut hyväksymään asian.
– Mutta olen myös sitä mieltä, että hirveä vääryys tässä on tapahtunut. Minulla pitäisi olla oikeus saada tietää, kuka luovuttaja on ollut, kun näin on luvattu, Anton Savolainen toteaa.
Hän ei osaa sanoa, olisiko hän käyttänyt oikeuttaan tietää, mikäli se olisi ollut mahdollista.
Toistaiseksi hän ei ole tehnyt DNA-testiä, sillä ainakaan tällä hetkellä tiedot luovuttajasta eivät häntä kiinnosta.
– Minulla on kaksi rakastavaa vanhempaa, niin ei ole sellaista tarvetta kolmannelle siihen.
Äiti Ritja Savolainen kertoo, että kantelun tarkoituksena oli myös selvittää, olisiko tietoja jotakin kautta mahdollista vielä saada. Kävi ilmi, ettei silputusta kortistosta ollut olemassa muita kopioita.
Väestöliiton saama huomautus tuntui vanhemmista pettymykseltä. He eivät kuitenkaan halunneet lähteä viemään asiaa oikeuteen, sillä tapahtunutta ei voinut enää muuttaa.
Pettymyksestä huolimatta elämä jatkui.
– Vääryys on tapahtunut, mutta toki siis ihana lapsihan meillä on ja iso aikuinen mies nykyään, Ritja Savolainen toteaa.
Katso MOT: Viisikymmentä sisarusta Yle Areenassa.
