Kalliolaisen kahvilan pöytään istahtaa rennon oloinen laulaja-musiikintekijä Selma Savolainen.
Savolaisella on takanaan kiireinen vuosi. Esikoissooloalbumi Horror Vacui palkittiin helmikuussa Jazz-Emmalla.
Menestyksen myötä kalenteri on täyttynyt keikkailusta oman yhtyeen kanssa. Lisäksi sävellystilaukset ja muusikonkeikat muun muassa Australiassa asti ovat pitäneet Savolaisen työn touhussa.
Joulukuussa saa vihdoin levähtää.
– Tuntuu aika ihmeelliseltä, että voi rentoutua ja olla tekemättä mitään!
Joulu ei ole pelkkää suloista idylliä
Joulu herättää Selma Savolaisessa ristiriitaisia tunteita. Omiin lapsuuden jouluihin on liittynyt esimerkiksi pettymyksiä ja surullisia tunteita.
Perhejoulut olivat nuorena myrskyisiä, ja myöhemmin läsnä on ollut menetys. Isä menehtyi Savolaisen ollessa 15-vuotias.
– Joulu ei ole pelkästään suloinen, ihana ja idyllinen. Nykyään jouluisin saattaa tulla erilaisia muistoja mieleen, eikä oikein voi ennakoida miltä ne muistot tuntuvat.
Tunteet pehmenevät ajan kuluessa ja monia asioita Savolainen voi nyt muistella lämmöllä. Aikuisena hän on silti huomannut ottavansa paineita ja suorittavansa joulun tunnelmaa.
Elämä ei kuitenkaan ole täydellistä: myös jouluun kuuluvat pettymysten kohtaaminen ja puuttuvien läheisten kaipuu.
Joulu on monelle kaikkea muuta kuin riemua ja autuutta. Kiire, suorituspaineet, ristiriidat läheisten kanssa ja muut murheet ovat helposti läsnä.
Savolainen uskoo, että joulupaineet liittyvät hankaliin tunteisiin ja vaikeuksiin sietää pettymyksen mahdollisuutta.
Omaan joulunviettoonsa hän on yrittänyt luoda keveyttä ja ajatella, että aina ei tarvitse onnistua ja että myös haikeus kuuluu jouluun.
– Toivoisin, että siinä joulun tuoksinassa muistaisi myös pysähtyä omien ajatusten ja tunteiden äärelle kuuntelemaan, mitä itselle kuuluu.
Savolainen pitää tärkeänä, että saa viettää joulua juuri niin kuin itsestä oikealta tuntuu. Välillä perinteiset asiat tuntuvat raskailta ja toisinaan taas on ihanaa valmistaa kaikki mahdolliset laatikot ja leipoa pipareita.
Suosikkijouluperinteinä pysyvät Frank Sinatran joululevy, amaryllikset ja kuppi glögiä.
Huoli kulttuurin puolesta
Musiikin ammattilaisena ja marginaalisen taidemuodon edustajana Selma Savolainen pitää kulttuurielämään kohdistuvia leikkauksia huolestuttavina.
Hän kohtaa usein kommentteja, että jos taide ei kerää riittävästi yleisöä markkinatalouden ehdoilla, sitä ei ole järkevää rahoittaa.
Savolaisen mielestä samalla voisi kysyä, miksi yhteiskunta ylipäätään rahoittaa mitään.
– Millä perusteella nämä valinnat tehdään, että mikä on tekemisen arvoista ja mikä sitten ei olisi?
Monipuolinen taidekenttä on Savolaisesta myös hyvä esimerkki toimivasta demokratiasta. Kullakin on mahdollisuus valita, minkälaisia taidekokemuksia haluaa kokea.
Päättäjiltä hän toivoo ymmärrystä siitä, miten tärkeästä asiasta on kyse.
– Olemme nuorena valtiona käännekohdassa: haluammeko, että taidetta arvostetaan keskeisenä osana kulttuuriamme, vai jääkö se harrastelun tasolle tai joksikin, mitä ei käsitetä tai arvosteta. Jos näivetämme kulttuurielämän, meiltä katoaa värit.
Avaruus aukeaa ja aika pysähtyy
Osa Selma Savolaisen työntäyteistä vuotta on ollut Ylen tämän vuoden jouluntoivotus eli uusi sovitus Armas Maasalon säveltämästä Joulun kellot -laulusta. Alkuperäisen sanoituksen on tehnyt Helmi Auvinen.
Huhtikuisena päivänä keskellä lumista takatalvea alkanut sovitusprosessi lähti liikkeelle pelkästä laulun nimestä. Savolainen sai täysin vapaat kädet luoda jotain uutta ja henkilökohtaista.
Useiden kokeilujen ja väärältä tuntuneiden versioiden jälkeen syntyi viimein oivallus pysähtymisestä, lyhyestä hetkestä muistojen äärellä.
– Koko avaruus aukeaa pään ympärillä ja aika pysähtyy.
Savolainen toivoo, että kappale tarjoaisi lempeän hetken, missä voisi rohkeasti tutkia omia fiiliksiä vaikka ne olisivat ristiriitaisia tai tuntuisivat hankalilta.
Sovituksen herkkä ja omaperäinen sointimaailma oli Savolaisella mielessä jo alusta lähtien, ja muusikot projektiin löytyivät Horror Vacui -levyn kokoonpanosta.
Toomas Keski-Säntin soittaman Wurlitzer-pianon lähes lelumainen ääni yhdistyy Max Zengerin tulkitseman bassoklarinetin matalaan ja lämpimään sointiin muodostaen oudon mutta kiehtovan äänimaailman. Laulusta vastaa Savolainen itse.
Kuvauspäivät Ylen studioilla jäivät Savolaiselle mieleen.
– Se oli tosi jännää ja hauskaa, vierastakin. Eihän meillä ole aavistustakaan, miltä se näyttää kun me ollaan siellä kameran edessä. On pakko vaan luottaa työryhmään ja niihin ammattilaisiin, jotka siellä on töissä.
Lähetä Ylen jouluntoivotus läheisillesi!
Mitä ajatuksia musiikkivideo sinussa herätti?
Muokattu 15.12. klo 13.44: lisätty tieto alkuperäisen laulun sanoittajasta.
