– Nyt kyllä ostan sitä Fairya, kun olen siitä niin kauan haaveillut, toteaa kahden lapsen äiti Mari joulukuisena iltana Prismassa Tampereella.
Usein Fairy on jäänyt ostamatta. Pesuaineita kun saa halvemmallakin.
Tämänkertainen kauppareissu kuitenkin eroaa monista muista. Nyt perheellä on käytettävissään ylimääräiset 200 euroa. Normaaliin kauppabudjettiin verrattuna se on iso raha.
Rahoista on kiittäminen tamperelaista Laura Lehtistä os. Vesaa. Hän toimii välikätenä apua tarvitseville ja niille, jotka haluavat auttaa.
Mari otti yhteyttä Lehtiseen, koska perheen rahat eivät riittäneet jouluksi. Perheen toimeentuloon ovat vaikuttaneet muun muassa keväällä voimaan tulleet sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset.
Sama tilanne on yhä useammalla: avuntarvitsijoiden määrät ovat kasvaneet rajusti niin jouluavussa kuin ruokajonoissa.
Pelastusarmeijasta ja seurakunnista kerrotaan, että määrät ovat kasvaneet selvästi hallituksen leikkausten jälkeen.
Mari ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska haluaa suojella lastensa henkilöllisyyttä.
Ilman apua, Mari ja hänen 8- ja 12-vuotiaat lapsensa olisivat jääneet ilman jouluruokia.
– Kyllä tämä on helpotus, Mari sanoo.
Ruokakassi tai lahjakortti kauppaan ei korjaa hädässä olevien ihmisten tilannetta. Se kuitenkin tuo pienen hengähdystauon.
– Moni auttamani ihminen on sanonut, että ruokalahjakortti on tuonut hetken helpotuksen. Sitä moni kaipaa varsinkin joulun aikaan, Laura Lehtinen sanoo.
Siitä Lehtisellä on omakohtaista kokemusta. Tasan kymmenen vuotta sitten hän oli itse se, joka tarvitsi kipeästi apua.
Elettiin marraskuun loppua vuonna 2014, kun Lehtinen löysi aviomiehensä kuolleena heidän yhteisestä kodistaan.
Laura Lehtinen kertoo videolla, miten traaginen tapahtuma hänen omassa elämässään sysäsi auttamaan muita.
Edessä oli joulu kolmen pienen lapsen yksinhuoltajana. Vanhin lapsista oli tuolloin vasta 3-vuotias.
Varaa lahjoihin tai jouluruokaan ei ollut, koska viimeiset rahat olivat menneet vuokraan.
Lehtisen ystävä kirjoitti perheen ahdingosta Facebookin Äitylit-ryhmään. Moni halusi auttaa, ja lopulta Lehtinen sai ruokalahjakortteja 500 euron edestä sekä monta pussillista lahjoja lapsille.
– Muistan edelleen, miltä tuntui, kun tuntemattomat ihmiset auttoivat minua ja lapsiani. Päätin, että jos tästä selviän, alan tekemään hyvää.
Vuodesta 2015 saakka Lehtinen on auttanut ja ilahduttanut ihmisiä monin eri tavoin.
Kun hyväntekeväisyysyhdistys We4you pyysi häntä mukaan esiintymään sairaalaan vakavasti sairaille lapsille, tilasi Lehtinen netistä jättimäisen yksisarvisasun.
– Sairaalaan oli tulossa kanssani prinsessa ja Spiderman. Ajattelin, että en minä voi sinne pelkkänä Laurana mennä.
Lehtinen nimesi asunsa maagiseksi yksisarviseksi. Siitä muodostui eräänlainen maskotti sekä virallinen nimi hänen omalle hyväntekeväisyysyhdistykselleen.
Hyväntekeväisyys on aikaa vievää, mutta Lehtiselle se on mahdollista, koska hän ei ole työelämässä.
Hän opiskelee sairaanhoitajaksi, ja toimeentulo koostuu opintotuesta sekä leskeneläkkeestä.
– Ehkä puolisoni kuolemalla oli se merkitys, että nyt minulla on mahdollisuus auttaa muita.
”Tilanne on ollut aika surullinen”
Apua tarvitsevia on paljon.
Laura Lehtisen sähköposti pullistelee ihmisten lähettämistä avunpyynnöistä. Yhteydenottoja tulee ympäri vuoden, mutta joulun alla erityisen paljon.
Tampereella Pelastusarmeijan jouluapua on hakenut tänä vuonna jo 1 200 ihmistä, kun viime vuonna heitä oli 800. Apua on tarjota vain 400 kotitaloudelle.
Ihmisten ahdinko näkyy myös seurakuntien diakonia-avussa sekä ruoanjakelupisteissä, kertoo Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun johtaja Ville Aalo.
– Valtakunnallisesti tarkasteltuna seurakunnat olivat jo kesään mennessä auttaneet ihmisiä taloudellisesti kolmanneksen enemmän kuin edellisvuonna.
Koska avuntarvitsijoita on niin paljon, yhä useampi jää ilman apua. Tämä näkyy konkreettisesti ruokajakelussa.
– Tilanne on ollut aika surullinen. Menee ihon alle, kun ruokajonoon lastensa kanssa tulevat ihmiset jäävät ilman ruoka-apua eikä ole enää mistä antaa, Marja Palkonen Tampereen seurakuntien Ruokapankista kertoo.
”Paljonko rahaa on vielä jäljellä?”
Marin ja lasten kauppareissu on lopuillaan.
Perheen 8-vuotias poika kysyy jokaisen ostoskärryyn lisätyn tuotteen jälkeen, paljonko rahaa on vielä jäljellä. Häntä huolettaa, riittävätkö ne joulusuklaisiin.
Toinen huolenaihe on se, osaako sisko ostaa hänelle mieluisan joululahjan. Lapset saavat ostaa lahjakortin rahoilla toisilleen enintään 20 euroa maksavat lahjat.
Äiti näyttää siskolle puhelimestaan Lego-pakettia, jota veli on toivonut. Juuri tätä ei kaupan hyllystä löydy, eikä sitä parilla kympillä olisi saanutkaan.
Sisko ei lannistu, vaikka ensin näyttää siltä, etteivät rahat riitä mihinkään. Lopulta hän löytää jotain, josta epäilee veljensä pitävän.
Hymy huulillaan hän piilottaa lahjan muovikassiin.
Lehtinen ostaa vielä omilla rahoillaan perheen äidille kukkakimpun. Siitä on tullut tapa.
Kun ostokset on maksettu, perheen äiti halaa Lehtistä ja kiittää.
– Tästä on meille todella suuri apu.
