Jouluaattoaamuna vuonna 1970 kahdeksanvuotias Mika Akkanen oli siskonsa kanssa lumileikeissä pihalla. Oli kaunis talviaamu Raisiossa.
– Virtaa oli ollut liikaa, ja äiti komensi meidät ulos melskaamaan. Vähän ennen puoltapäivää äiti huusi, että nyt saa tulla sisään, koska kohta kuullaan joulurauha.
Television päällä oli radio, ja siitä Turun joulurauha kuunneltiin suorana lähetyksenä.
On selvää, miksei sitä katsottu televisiosta. Säännölliset tv-lähetykset tilaisuudesta alkoivat vasta vuonna 1983, vaikka koeluonteisia lähetyksiä tehtiin jo 1960-luvulla.
Joulurauhan julistus on kuulunut Akkasen jouluun aina. Paikalla Vanhalla Suurtorilla hän on kuitenkin ollut vain niinä 11 vuotena, kun hän on itse seissyt Brinkkalan parvekkeella.
Akkasen mielessä joulu alkaa joulurauhan julistuksesta. Arjen tohina loppuu ja mielen valtaa jouluinen tunne.
– Lapsena joulurauhanjulistaja oli vanha mies tummassa puvussa lukemassa jotain käsittämätöntä. Olen usein miettinyt, että minä, ikinuori, olen nyt nykylapsille se vanha mies siellä parvekkeella puhumassa jotain, jota ei ymmärrä.
Akkaselle tulvahtaa joulusta mieleen ainoastaan hyviä muistoja.
Ensimmäinen niistä syntyi vuonna 1965. Joulupukin vasta kolmevuotiaalle Mikalle antamasta paketista paljastui pehmokoira.
– Joulupukki kysyi koiran nimeä, ja minä vastasin, että ”Jörri”. Se on edelleen tallessa, vaikka silmät ovat jo tippuneet.
Akkasten perheen jouluaatto on perinteinen. Syödään jouluruokia, ja sen jälkeen tupaan tulee joulupukki. Viime vuosina pukki on muistuttanut kovasti perheen päätä, mutta aiemmin joku lapsista veti vuorollaan punaisen nutun ylleen.
Tänä jouluna Akkaselle tulee täyteen tusina joulurauhan julistuksia. Jos hän ei seisoisi Brinkkalan parvekkeella, söisi hän muun perheen kanssa puolilta päivin joulupuuroa televisiota katsellen.
– Minä onnellinen pääsen pakenemaan töihin, kun muu perhe jää valmistelemaan joulua. Viime vuosina vaimo on laittanut minulle joulupuuron jo aamiaiseksi. Kymmenen aikaan lähden Brinkkalaa kohti, ja kun palaan kahdelta iltapäivällä, on kotona joulu valmiina.
Energia virtaa yleisöstä
Akkanen ei juuri usko asioihin, jotka koetaan yliluonnollisiksi. Silti joulurauhan julistaja on kokenut energiavirran, jonka tuntee vain parvekkeella tuhansien ihmisten tuijottaessa. Korona-aikana yleisöä ei torille päästetty, ja se oli julistajalle vaikea paikka.
– Katson yleisöä sekunnin pari ennen kuin aloitan lukemisen.
Saan aivan uskomattoman me-tunteen: olemme tässä, he odottavat minulta sitä. Aistin, että he ovat puolellani, ja meidän on hyvä olla tekemässä joulua yhdessä.
Parvekkeelta ei ole kiire pois.
Joka vuosi katsotuimpien televisio-ohjelmien listan kärkipäässä on kaksi ikisuosikkia: Linnan juhlat ja joulurauhan julistus. Molemmat noudattavat vuosi toisensa jälkeen lähes identtistä kaavaa.
– Vaikka maailmalla kuohuu, on ympärillä asioita, jotka pysyvät. Itsenäisyyspäivän presidentin vastaanotto ja Turun joulurauha toistuvat yllätyksettöminä. Ne osoittavat, että elämä Suomessa jatkuu rauhallisena ja voimme säilyttää perusluottamuksemme tulevaisuuteen.
Ura päättynee Turun juhlavuoteen
Akkasen mukaan vuodet vierivät uskomattomalla vauhdilla. Hänen edeltäjänsä Jouko K. Lehmusto julisti kymmenen kertaa, ja pitkään se tuntui rajapyykiltä, joka on mahdotonta saavuttaa.
Näillä näkymin Mika Akkanen nähdään vain joulurauhan julistajan käyttöön varatulla parvekkeella viimeistä kertaa vuonna 2029, kun Turku täyttää 800 vuotta. Eläkkeelle hän toki voisi halutessaan jäädä jo pari vuotta aiemmin.
17 julistuskerrallaan hän jäisi vain yhdellä Paavo Heinosesta, joka on todistetusti lukenut eniten julistuksia. Yrjö Iso-Puontin julistusmäärästä ei voida olla varmoja.
– Ei harmita yhtään, etten yllä Heinosen lukuun, en ole ennätyksiä rikkomassa. Vaikka olisin päässyt vuosisataiseen ketjuun mukaan vain vuodeksi, olisi se suuri rikkaus ja kunnia.
Mika Akkanen aloitti joulurauhanjulistajana vuonna 2013. Hän harjoitteli lukemista parvekkeella tiedotustilaisuudessa, jossa uusi tehtävä julkistettiin.
Pilke silmäkulmassaan Turun protokollapäällikkö muistuttaa, että kaupungin pormestari voi laittaa miehen vaihtoon käden käänteessä, ellei hän ole suoritukseen tyytyväinen.
Se ei liene todennäköistä, sillä Akkanen osaa tekstin ulkoa vaikka unissaan sekä suomeksi että ruotsiksi.
Hän ei ole seonnut sanoissaan vielä kertaakaan – eikä aio.
