Vihan tunne voi olla ”mukava fiilis”, kertoo aivotutkija Katri Saarikivi. Vihapuheesta saa usein palkinnoksi myös samanmielisten tykkäykset.
Viha ruokkii vihaa, kertoo aivotutkija Katri Saarikivi.
Sosiaalisessa mediassa vihaisten viestien kirjoittaja usein soimaa jotain toista ryhmää johon itse ei kuulu, ja saa omalta ryhmältään kannustusta, kiitosta ja tykkäyksiä.
– Onhan siinä varmaan sellaista oman porukan sisäistäkin pientä valtapeliä, että kuka meistä on jotenkin kovin kriitikko netissä ja kuka toruu hienoimmin sanakääntein noita väärin ajattelevia, Saarikivi pohtii.
Viha on kuitenkin luonnollinen tunne, jota ihminen kokee jo varhain lapsuudessa.
– Vihan tunne on koettuna aika miellyttävä verrattuna muihin negatiivisiin tunteisiin kuten suruun tai pettymykseen, jotka ovat lamauttavia tunteita. Viha taas on motivoiva. Se pistää liikkeelle, ja siihen liittyy sitä myötä mukava fiilis aivoissa, Saarikivi kertoo.
Viha voi aktivoida ihmisen esimerkiksi kirjoittamaan sosiaaliseen mediaan.
– Siihen vihaan varmaan voi jäädä koukkuun, koska se motivoi niin paljon, ja sitten dopamiinijärjestelmät tulevat mukaan. Voi jäädä semmoinen tapa, että käy ottamassa semmoiset vihaharkat, Saarikivi sanoo.
Hän kumoaa käsityksen, jonka mukaan vihan purkaminen esimerkiksi vihakirjoitukseen tai muuhun aggressiiviseen toimintaan vähentäisi vihaisuutta.
Vihan määrä ei vähene sillä, että sitä ilmaisee. Sen sijaan viha ikään kuin ruokkii itseään, sanoo aivotutkija.
Viholliskuvat sammuttavat empatian
Viholliskuvien luominen tekee vihan ilmaisemisesta helpompaa.
– Viholliskuvat epäinhimillistävät. Silloin empatia ikään kuin sammuu, jolloin viha ja aggressiivinen käyttäytyminen helpompaa, Saarikivi toteaa.
Sosiaalisen median algoritmit myös usein nostavat kärjekkäitä kommentteja. Postauksista tykätään ja niitä jaetaan todennäköisemmin, jos niissä haukutaan muita, Saarikivi kertoo.
Empatiaa voi kuitenkin myös pyrkiä lisäämään.
– Kaikenlainen mielen avartaminen kuten kaunokirjallisuuden lukeminen parantaa empatiakykyä.
Jotkut ovat alttiimpia jakamaan vihaansa
Aivotutkija pitää ihan selvänä, että ihminen ei tee ainakaan pitkäjänteisesti asioita, joita ei koe palkitsevina. Kuitenkin joillain yksilöillä voi olla kiihkeämpi tarve sosiaalisesta mediasta saatavalle hyväksynnälle. Kaikkihan eivät lähde vihakirjoitteluun mukaan, vaikka tietävät, että tykkäyksiä olisi jaossa.
– Jos ihmisellä on heikko itsehillintä, syntyy helpommin monia huonoja tapoja. Pahoinvointi, yksinäisyys ja kova stressi voivat saada itsehillinnän pettämään.
Somen algoritmeja voi muuttaa
Vihapuheen yleistymistä vastaan voidaan Saarikiven mielestä taistella.
– Voitaisiin vaikka ryhmässä sopia, että puhutaan ja kirjoitetaan rakentavaan tyyliin. Siitä voisi tulla jonkinlainen trendi, että ihmiset ajattelisivat hyvän käytöksen olevan ihailtavaa ja tavoiteltavaa.
Sosiaalisen median algoritmeja voisi pyrkiä muuttamaan, jos ihmisten tapa reagoida somessa, Saarikivi arvioi.
– Ihmisethän loppujen lopuksi niitä tykkäyksiä antaa ja jakoja tekee, joten me voimme ihan itse osoittaa, että meidän mielestä on kiinnostavaa hyvä käytös ja hyvä keskustelu.
Jokainen voi myös itse valita millaisiin keskusteluporukoihin haluaa kuulua.
– Onko hyvä kuulua sellaiseen porukkaan, jossa alatyylistä ilmaisua arvostetaan?
Saarikivi arvioi, että ihmiset saattavat jatkossa käydä keskustelua yhä enemmän pienemmissä ryhmissä, eikä hän näe sitä huonona asiana.
– Miksi pitäisi olla niin paljon ja niin laajasti vuorovaikutuksessa kaikkien kanssa, mitä hyötyä siitä loppujen lopuksi on?
