Maisemien piti olla koko matkan upeimmat, mutta sen sijaan ne olivat kuin kauhukuva.
Purjevene lipui keskellä Pohjoista jäämerta kohdassa, joka vielä joitain vuosia sitten oli pysyvän merijään peittämä.
Savua oli joka puolella, sillä Kanadan rannikolla roihusi metsäpalo. Se oli syttynyt poikkeuksellisen kuuman kesän seurauksena.
Sohvi Kangasluoma ja Juho Karhu potivat päänsärkyä samalla, kun he yrittivät navigoida läpi savuverhon.
Kangasluoma ja Karhu purjehtivat Alaskasta Grönlantiin viime kesänä.
He valitsivat Luoteisväylän, joka on vähän käytetty, arktinen merireitti.
Väylä luikertelee Alaskan ja Kanadan pohjoispuolella. Sitä ovat viime vuosikymmeninä matkanneet lähinnä harvalukuiset jäänmurtajat ja rahtilaivat.
Viime vuosisadalla ensimmäiset Luoteisväylän purjehtijat katosivat jäljettömiin.
Tavallisten huviveneilijöiden lisääntymiseen väylällä on karu syy: merijää on sulanut ilmaston lämpenemisen seurauksena.
Tässä jutussa kerrotaan, kuinka Kangasluoma ja Karhu todistivat purjeveneestään ilmaston lämpenemisen merkkejä herkällä, arktisella alueella. Juttu sisältää Karhun kuvaamaa, ainutlaatuista kuvamateriaalia reitiltä.
Jäljettömiin kadonneet tutkimusmatkailijat
Karhu ja Kangasluoma päätyivät Luoteisväylälle samasta syystä, josta se on kiehtonut merenkulkijoita vuosisatoja.
Reitti lyhentää tuhansilla kilometreillä matkaa Aasiasta ja Tyyneltämereltä Eurooppaan ja Atlantille.
Vaihtoehto on kiertää koko Amerikan manner sen eteläisimmän kärjen, Kap Hornin kautta. Mereltä toiselle pääsee myös Panaman läpi kulkevan kanavan kautta.
Karhu ja Kangasluoma ostivat purjeveneen Kaliforniasta Yhdysvaltojen länsirannikolta. He halusivat päästä Grönlantiin.
Karu arktinen alue vetää harvoja veneilijöitä puoleensa, mutta Karhu ja Kangasluoma päätyivät alun perinkin purjehtimaan lumen ja jään vuoksi. Niin pariskunta nimesi uuden veneensäkin: s/v Lumi.
Karhu harrastaa vapaalaskua. Hän osti ensimmäisen purjeveneensä päästäkseen laskemaan Norjaan sellaisille vuonoille, joille pääsi vain merireittiä.
Kangasluoma taas on tohtoritutkija Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Hän tutkii Arktista aluetta työkseen.
Arktisia merireittejä on Pohjoisella jäämerellä yhteensä kolme.
Liikennettä on tähän saakka ollut eniten Venäjän rannikkoa myötäilevällä Koillisväylällä. Väylä on muita avoimempi luonnollisista syistä: lämpimät merivirtaukset sulattavat sitä.
Koillisväylän ja Luoteisväylän välissä, läpi pohjoisnavan kulkee transpolaarinen merireitti. Se on yhä umpijäässä ja läpi pääsee vain korkean luokituksen jäänmurtajalla.
Luoteisväylä on arktisista merireiteistä se, jolla ilmaston lämpeneminen on alkanut viime vuosina vaikuttaa.
Väylää on yritetty navigoida 1800-luvulta saakka.
Vene jäi jumiin jäihin, ja miehistön uskotaan kuolleen, kun se vaelsi jalkaisin kohti etelää. Läpipurjehduksessa onnistui vasta norjalainen Roald Amundsen vuosina 1903–1906.
Ensimmäisen rahtialuksen matkaan kului kuitenkin vielä vuosisata. Tanskalaisalus Nordic Orion matkasi Luoteisväylää Alaskasta Suomeen Poriin vuonna 2013. Sen jälkeen väylän on läpäissyt muun muassa risteilyalus.
Liikenne Luoteisväylällä on kuitenkin yhä kaukana vilkkaasta.
Karhu ja Kangasluoma ovat vasta 410. venekunta, joka on selvinnyt sen päästä päähän. Tutkimusinstituutin ylläpitämä tilasto sisältää kaikki jäänmurtajista kauppalaivoihin 1800-luvulta saakka.
Marraskuuhun 2024 mennessä väylän oli matkannut yhteensä 430 laivaa tai purjevenettä. S/v Lumi oli kolmas suomalainen purjevene.
Arktiset merireitit ovat olleet suurvaltojen kiinnostuksen kohteena jo pitkään. Niiden sulamista ovat kärkkyneet vuorollaan niin Venäjä, Kiina kuin Yhdysvallatkin.
Kun merijää kutistuu, avautuu kauppareittejä. Samalla aukeaa myös pääsy kiistellyille, arktisille öljy- ja kaasukentille.
Suurvaltojen arktisten valloitusyritysten viimeisin luku on vasta avattu.
Yhtenä syistä Donald Trumpin tuoreeseen vaatimukseen liittää Grönlanti Yhdysvaltoihin on pidetty Luoteisväylää eli nykyistä nopeampaa reittiä Euroopan ja Aasian markkinoille.
”Sama kuin kivien seassa purjehtisi”
Suomalaisia valtameripurjehtijoita on viime vuosina nähty julkisuudessa. He ovat ohittaneet Kap Hornin auringon laskiessa horisonttiin tai ylittäneet Atlanttia lämpimissä pasaatituulissa.
Karhun ja Kangasluoman purjehdus oli erilainen. Oli jäälauttoja, jäävuoria ja lumisadetta.
Yhdestä ja samasta suunnasta puhaltavien pasaatituulien sijaan tuuli vaihteli rajusti sokkeloisella reitillä.
Joka aamu Karhu ja Kangasluoma avasivat Kanadan valtion jääkartan. Siitä näkee, missä kohdassa väylää on jäätä niin paljon, ettei purjeveneellä ole sinne asiaa.
Kun Karhu ja Kangasluoma saapuivat Alaskan Nomesta Luoteisväylän alkuun heinäkuun lopulla, kartta näytti punaista. Se tarkoitti muutaman viikon odottelua, että jää sulaisi.
Luoteisväylä on ollut tähän saakka kyllin sula purjehtimiseen vain joinain vuosina.
Viime kesänä reitti oli huviveneille auki heinäkuun lopusta syyskuuhun. Aika riittää juuri ja juuri koko matkan eli lähes viiden tuhannen merimailin taittamiseen.
Jos vauhti syystä tai toisesta hidastuu tai siihen tulee keskeytyksiä, meri alkaa jäätyä uudelleen.
Silloin on odotettava seuraavaa kesää väylän varrella.
Sulamisen toivominen oli silti ristiriitaista, Karhu ja Kangasluoma kertovat. Talven rakastajat eivät halua, että tilanne Arktiksella muuttuisi yhtään enempää.
– Kyllä siitä tuli vähän syyllinen olo. Päivittäin julkaistaan jääkartat ja sitä me sitten päivitimme ja toivoimme, että jää olisi meidän reitiltä pienentynyt, Kangasluoma sanoo.
Tänä vuonna Luoteisväylä oli paikoin jopa poikkeuksellisen jäätön. Tilastoissa näkyy, että jäättömyydessä rikottiin päivätason ennätyksiä.
– Se, että meillä oli kuitenkin haasteita jään kanssa, oli tietyllä tavalla helpotus, Karhu sanoo.
Jäälauttojen välissä puikkelehtiminen kysyy todellista purjehdustaitoa.
Jäähän törmääminen on sama kuin törmäisi kiveen.
Merijää ei ole kiinteä, reunoistaan mantereessa kiinni oleva laatta. Se on lauttoina ja palasina siellä täällä. Palaset vaihtavat paikkaa ja aalloissa niitä ei aina näe.
Purjehtijalle se tarkoittaa herkeämätöntä, ympärivuorokautista tähystämistä. Eteenpäin mentiin paljon myös moottorin avulla.
– Se on sama kuin kivien seassa purjehtisi. Jos ajaa jäihin, se on sama kuin ajaisi veneen karikolle, Karhu sanoo.
Vaarana on myös, että ajautuu paikkaan, jossa jäätä on niin paljon, ettei pääse etenemään.
Pahimmissa paikoissa suomalaispariskunta teki yhteistyötä ranskalaisen venekunnan kanssa.
Isompi vene meni edellä jäiden seassa ja avasi reittiä Karhulle ja Kangasluomalle.
Kun matka kävi vaaralliseksi
Vaarallisimmat hetket pariskunta koko Baffininlahdella aivan lähellä määränpäätä eli Grönlantia.
Avoimella lahdella on valtavia jäävuoria, jotka eivät näy kartalla toisin kuin merijää.
Pariskunta saapui lahdelle syyskuussa, jolloin merijään määrä on Arktiksella pienimillään koko vuonna. Yöt ovat kuitenkin jo pimeitä ja myrskyt mahdollisia.
Kangasluoma ja Karhu pysäyttivät veneen keskelle aalloissa vellovaa, laajaa merialuetta yöksi. He eivät halunneet törmätä jäävuoreen pimeässä.
Kun purjevene pysähtyy sellaisissa olosuhteissa, se heiluu ja vatkaa kuin pullonkorkki. Karhu ja Kangasluoma tulivat merisairaiksi.
– Oltiin niin lähellä Grönlantia, ei haluttu mokata. Mutta se oli hetki, jolloin saatoin kyllä pohtia, miksi tuli lähdettyä, Karhu sanoo.
Kun maa romahti ja muita merkkejä lämpenemisestä
Kangasluoma ja Karhu eivät voi verrata näkemäänsä aiempaan, mutta ilmaston lämpenemisen seurauksia ei tarvinnut erikseen etsiä.
Maastopalot kertoivat heti reitin alussa poikkeuksellisen kuumasta kesästä. Yksi pysäyttävimmistä näyistä oli maa, joka vyöryi mereen Herschelin saarella.
Syy oli ikirouta, joka oli alkanut sulaa.
Sää myös vaihteli rajusti. Välillä riisuttiin toppatakit ja pipot, ja Karhu surffasi purjelaudalla märkäpuvussa ja t-paidassa.
Jääkarhut olivat tavallinen näky sulalla mantereella. Ne uivat ruokailemaan, kun merijään reuna ajautuu lähemmäs mannerta.
Kangasluoma haastatteli Arktiksen paikallisia asukkaita uutta tutkimustaan varten.
Jäästä on tullut hauraampaa ja arvaamatonta, he kertoivat. Sitä ei enää voi lukea samalla tavoin kuin ennen.
Ruokaa eli esimerkiksi valaita on vaikeampi pyytää. Metsästysretkillä jäällä oli alkanut sattua onnettomuuksia.
– Se ei ole vain jää, mikä katoaa, vaan koko kulttuuri, metsästys, ruoka. Koko elämää mullistuu, Kangasluoma sanoo.
”Tää ei ole mikään matka, tää on meidän elämä”
Meriseikkailu Luoteisväylällä päättyi syyskuussa, kun pariskunta pääsi perille Grönlantiin.
Se oli ollut heidän unelmansa pitkään.
Talven ja koko kevään he viettävät grönlantilaisella lahdella, jonne vene jäätyy kiinni.
Lähimpään kylään on moottorikelkalla tuntien matka. Lumi-vene on lastattu muun muassa moottorin varaosilla, lääkkeillä ja ruualla. Venettä lämmittää pieni diesel-kamina.
Kangasluoma ja Karhu kaivavat esiin sukset ja siirtyvät ulos veneestä toisen rakkaan harrastuksensa pariin. He odottavat myös rauhaa ja ympäröivän luonnon ja vuodenaikojen tarkkailua.
Miehistöön on liittynyt myös uusi jäsen, grönlanninkoira Nova, jonka tehtävä on varoittaa lähestyvistä jääkarhuista haukkumalla.
Pariskunta kertoo, että tuttavat tapaavat kysyä, milloin he päättävät matkansa ja palaavat tavalliseen elämään.
Kangasluoma ihmettelee kysymystä. Purjevene on heidän pysyvä kotinsa.
Kangasluoma tekee siellä töitä tutkijana. Karhu taas ansaitsee tällä hetkellä elantonsa kuvaamillaan videoilla arktiselta alueelta. Niitä hän julkaisee suositulla sosiaalisen median kanavallaan.
– Tää ei ole mikään matka, tää on meidän elämä, Kangasluoma sanoo.
Kaikki jutun valokuvat ja videot ovat Juho Karhun kuvaamia.
Juttua varten on haastateltu myös tutkija Jaakko Seppästä Ilmatieteen laitokselta.
