Kuntavaalien nuorin ehdokas on 17, vanhin 91 vuotta – kysyimme ikähaitarin molemmista päistä, mikä merkitys iällä on

Kuntavaaleissa on ehdolla yhä vähemmän 18-vuotiaita ja yhä enemmän yli kahdeksan­kymppisiä. Emma Kannisto täyttää 18, ja Veikko Ervasti, 83, hakee jo yhdennelle­toista kaudelleen.

Nuorten päättäjien on vaikea saada äänensä kuuluviin kunnallisessa päätöksenteossa. Näin ajattelevat sekä yksi tulevien kuntavaalien junioreista, vielä 17-vuotias Emma Kannisto (vihr.), että 83-vuotias Veikko Ervasti (vas., sit.).

Kannisto on yksi kuntavaalien 210 ehdokkaasta, jotka ovat vaalipäivänä 18-vuotiaita, sillä hän tulee täysi-ikäiseksi viisi päivää ennen vaaleja.

Vähintään 80-vuotiaita ehdokkaita sen sijaan on 224. Yli 90-vuotiaita on kaksi, he ovat molemmat 91-vuotiaita. Viime vaaleissa vanhin ehdokas oli 94-vuotias Aira Suvio-Samulin.

Yli 80-vuotiaiden ehdokkaiden lukumäärä on viime vuosina ollut nousussa ja 18-vuotiaiden laskussa.

Äänestäjä haluaa kaltaisensa ehdokkaan

Kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus oli viimeksi yli 50 prosenttia, aluevaaleissa alle sen. Yleisen valtio-opin apulaisprofessori Hanna Wass Helsingin yliopistosta huomauttaa, että yksi syy heikkoon äänestysaktiiviisuuteen on hankaluus löytää itseään edustava ehdokas.

– Voi olla vaikeaa löytää ehdokas, johon kykenee samaistumaan ja johon löytyy jokin henkilökohtainen sidos, hän sanoo.

Wassin mukaan peilikuvamallissa ajatellaan, että edustajan ja edustettavan täytyisi vastata toisiaan ulkoisilta ominaisuuksiltaan.

– Peilikuvamallin keskeinen oletus on se, että edustajan sosiaalinen tausta heijastelee hänen arvojaan ja mielipiteitään. Kun meillä on tietystä joukosta lähtöisin oleva edustaja, osaa hän silloin ajaa tämän ryhmän asioita, Wass sanoo.

Kokenut edustaja tuntee askelmerkit

Vuodesta 1984 asti Oulun valtuustossa istunut Veikko Ervasti ajattelee, että kokeneilla poliitikoilla monia käytännön etuja nuoriin verrattuna.

– Meillä on hiljaista tietoa. Me aika hyvin tiedämme, miten erilaisissa tilanteissa pitää olla ja kenen kanssa neuvotella tai keneen olla yhteydessä, Ervasti sanoo.

Hänen mielestään nuorten edustajien pitää heti alusta alkaen oppia olemaan itsenäisiä: perehtymään hyvin asioihin ja luomaan verkosto, joka ulottuu muidenkin puolueiden sisälle.

Samoin oululainen Emma Kannisto kokee, että hänellä on taitoa keskustella asioista ja pystyy rakentamaan yhteistyötä. Erityisesti häntä kiinnostavat tasa-arvoon liittyvät asiat.

Ervasti on istunut kahdeksan kautta varsinaisena valtuutettuna ja kaksi kautta varavaltuutettuna. Lukuisista valtuustokausista huolimatta häntä kiinnostaa yhteisten asioiden hoitaminen.

– Ensin meinasin, että en lähde mukaan, mutta moni tuttava sanoi, että ketä ihmettä sitten äänestäisi, jos minä jään pois, hän sanoo.

Pitempi tähtäin kuin yksi vaalikausi

Emma Kannisto ajattelee, että nuorten pitäisi olla selvästi enemmän kiinnostuneita yhteisten asioiden hoitamisesta.

– Nuoret kuitenkin ovat niitä, jotka elävät pisimpään nyt tehtävien päätösten kanssa, hän sanoo.

Hanna Wass tunnistaa, että on olemassa niinkin raadollisia ajatuksia, kuin että senioriedustajien poliittisen toiminnan motiivi liittyy vain esimerkiksi eläkkeisiin tai vanhuspalveluihin tai että nuoret edustajat keskittyisivät vain lapsiperheisiin tai koulutuskysymyksiin.

Näin ei asia kuitenkaan isossa kuvassa ole.

– Etenkin kuntapolitiikassa joutuu tekemään kompromisseja eikä se onnistu kapeasti yhden ryhmän etuja edistämällä. Jos politiikkaan hakeutuu, niin yleensä on visio tulevaisuudesta ja yhteisestä hyvästä, ei vain seuraavasta vaalikaudesta, Wass sanoo.

Lisää juttuja alue- ja kuntavaaleista löydät Ylen vaalisivulta.