Jo viime vuonna Venäjän luonnonvaraministeriö ja poliisi kertoivat useista tapauksista, joissa karhut olivat kaivaneet hautoja auki Murmanskin alueella.
Venäjällä Murmanskin alueella karhut ovat alkaneet hakeutua hautausmaille.
Viranomaisten mukaan karhuja houkuttelee haudoille jätetyn ruuan haju.
Venäläiset viettävät uskonnollisia juhlapäiviä myös hautausmaalla. Siellä grillataan lihaa ja syödään eväitä. Kuolleille omaisille jätetään usein haudalle ruokaa.
Heinäkuussa Murmanskin alueella Apatiitissa kaupunginhallinto kehotti asukkaita olemaan jättämättä ruokaa hautausmaalle sen jälkeen, kun karhuja oli nähty siellä.
Murmanskin kaupunginhallinto pyysi heinäkuussa asukkaita olemaan käymättä Kuolan ja Murmašin välisellä hautausmaalla yöllä, jotta he eivät vaarantaisi itseään tai työntekijöitä.
Jo viime vuonna Venäjän luonnonvaraministeriö ja poliisi kertoivat useista tapauksista, joissa karhut olivat kaivaneet hautoja auki Murmanskin alueella.
Karhukanta on Venäjän luonnonvaraministeriön virallisten lukujen mukaan noussut Kuolan niemimaalla 25 prosenttia kahdessa vuodessa ja hirvikanta taas taantunut vajaat 17 prosenttia.
Suomen historiasta tunnetaan sama ilmiö
Suurpetotutkija Ilpo Kojolan mukaan Venäjällä ilmiön yleisyyttä lisäävät metsien keskellä sijaitsevat hautausmaat ja suuret karhukannat.
– Suomen karhukanta ei nykyisellään aiheuta vastaavaa riskiä. Kirjallisuudesta ei löydy viitteitä siitä, että karhut kaivelisivat hautoja tai vierailisivat hautausmailla laajamittaisesti Suomessa, Kojola sanoo.
Emeritusprofessori Jouko Vahtola kuitenkin kirjoittaa Pudasjärven seurakunnan historia -teoksessa, että Pudasjärvellä vuonna 1731 toimitetussa rovastintarkastuksessa metsän eläinten todettiin pääsevän kesäisin mellastamaan hautausmaalla ja kaivelemaan haudattujen luita.
Sen ympärille rakennettiin tuolloin vankka hirsiaita. Myöhemmin kirkon viereen perustettiin uusi hautausmaa, joka vuonna 1809 ympäröitiin pedot ulkopuolella pitävällä aidalla.
Suurpetotutkijan mielestä karhuja tulisi metsästää
Emeritusprofessori Ilpo Kojola painottaa, että karhut ovat kaikkiruokaisia ja erityisesti haaskansyöjiä.
Karhut eivät Kojolan mukaan kuitenkaan aktiivisesti etsi vainajia, vaan ruumiiden syönti liittyy ensisijaisesti ravinnon puutteeseen. Heikot marja- ja sienisadot, varsinkin mustikan puuttuminen, vaikuttavat voimakkaasti karhujen käyttäytymiseen.
Kun luonnonravinto vähenee, karhut voivat turvautua epätavanomaisiin ravinnonlähteisiin. Karhu hyödyntää tilaisuuden, jos helppo energian lähde on tarjolla.
– Karhulla on erinomainen hajuaisti, joten se voi haistaa ruumiin kaukaakin. Lisäksi jos haudat on peitetty liian matalalle, voivat hajut nousta helpommin pintaan ja houkutella pedon paikalle, Kojola kertoo.
Myös karhujen tiheys on Venäjällä suurempi kuin Suomessa. Pelkästään Karjalan tasavallan karhukanta on noin 4 000 yksilöä. Tiheys on lähes nelinkertainen Suomeen verrattuna.
Suomen karhukanta on ollut voimakkaassa kasvussa. Luonnonvarakeskus arvioi Suomessa olleen noin 2 400 karhua keväällä 2025. Kasvu johtuu vähentyneestä metsästyksestä vuosina 2022 ja 2023 verrattuna aiempiin vuosiin.
Kojolan mukaan karhuja olisi hyvä metsästää, jotta uteliaimmat ja helposti ihmisen läheisyyteen tottuvat yksilöt saataisiin pois joukosta.
Kun karhuja ei metsästetä, ihmisiin tottuneimmat ja asutuksen lähellä liikkuvat yksilöt eivät poistu kannasta vaan jäävät eloon ja yleistyvät.
Valikoiva, erityisesti nuoriin uroksiin kohdistuva metsästys lisää arkuutta, sillä arimmat yksilöt jäävät henkiin ja välttelevät ihmistä tehokkaammin.
Pohjois-Norjassa on noin 150 karhua. Kojolan mukaan sielläkin on ollut ongelmia liian tuttavalliseksi käyneiden karhujen kanssa.
