Inarilainen Jari Kangasniemi kävelee syksyisessä metsässä ja pysähtyy välillä kiikaroimaan. Yhtäkään riekkoa ei osu kokeneen pyyntimiehen silmään. Ja jos sellaisen onnistuisi näkemään, antaisi Kangasniemi sen mennä menojaan.
Kangasniemen kokemuksen mukaan Ylä-Lapin riekkokanta on viimeisen 20 vuoden aikana heikentynyt kovasti muun muassa epäonnistuneiden pesintöjen ja tehokkaan metsästyksen vuoksi.
– Kyllä se surettaa. Nyt pitäisi riekko rauhoittaa ainakin viideksi vuodeksi, että kanta elpyisi ja kestäisi metsästyksen, sanoo Kangasniemi.
50 vuotta riekkometsällä kulkenut Kangasniemi ei usko, että paikallisen sanalla on kuitenkaan suurta painoarvoa.
– Herrakansa haluaa, että heidän pitää päästä tänne pohjoiseen riekon pyyntiin. Riekko on tavallaan poliittinen lintu, ja sen takia sitä ei haluta rauhoittaa, uskoo Kangasniemi.
Metsähallitus: Ekologinen kestävyys ei vaarannu
Luonnonvarakeskuksen mukaan Ylä-Lapin riekkokanta on keskimääräisellä tasolla. Muualla Suomessa riekkokannat ovat sen sijaan taantuneet niin voimakkaasti, että Metsähallitus myönsi pyyntilupia tälle pyyntikaudelle vain Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kuntiin.
Lupavuorokausia on myyty Ylä-Lappiin noin 15 000, joka on melkein saman verran kuin viime vuonna.
Metsähallituksen erätalouspäällikön viransijainen Mikko Rautiainen sanoo, että riekkokanta ja keskimääräinen saaliskertymä mahdollistavat määrätyn lupamäärän myymisen tälle pyyntikaudelle.
– Syntyvä saalis ei vaaranna metsästyksen ekologista kestävyyttä, sanoo Rautiainen.
Yhden vuorokauden luvalla saa metsästää kolme riekkoa. Rautiaisen mukaan saalistilastot osoittavat, että vuorokausikohtainen saalis on yleensä vain 0,5 linnun tuntumassa metsästäjää kohden.
Riekkoluvat myydään loppuun sekunneissa
Ylä-Lapin riekkoluvat ovat erityisen suosittuja, ja tuhannet pyytäjät kilpailevat niistä joka syksy. Tavallisesti lupapyynnin auetessa luvat myydään sekunneissa loppuun.
Kuopiolainen Antti Pehkonen käy pohjoisessa riekkojahdissa sekä syksyllä että keväällä aina, kun on onnistunut lupia saamaan, niin myös tänä syksynä.
– Varmaan se yksi riekko riittää ihan hyvin päivälle. Koiraahan tässä treenataan aika paljon, ja totta kai on mukavaa saalistakin saada, sanoo Pehkonen.
Hän ei usko, että metsästyksellä riekot saataisiin loppumaan.
– Yksi mies kävelee päivässä aika pienen alueen täällä, eikä täällä ihan hirveästi muita tällä hetkelläkään ole. En usko välttämättä totaaliseen rauhoittamiseen, sanoo Antti Pehkonen.
Luonnonolosuhteet ovat vaikuttaneet riekkokantoihin
Viime vuosien ennätys lupamyynnissä tehtiin vuonna 2023. Tuolloin Inariin, Enontekiölle ja Utsjoelle myytiin lähes 27 500 vuorokausilupaa. Tuolloin myös riekkokanta oli paremmalla tolalla.
Ylä-Lapin tunturialueiden riekkokannat lasketaan vuosittain linjalaskennoin Metsähallituksen toimesta. Laskentojen pohjalta Luonnonvarakeskus antaa oman kanta-arvionsa.
Luonnonvarakeskuksen mukaan riekon heikkoa poikastilannetta selittää muiden muassa se, että hyönteisravintoa ei ollut tarpeeksi saatavilla silloin kun poikaset olisivat sitä eniten tarvinneet. Myös myyrien vähäisyys on johtanut siihen, että pedot ovat syöneet myyrien sijaan maassa pesivien lintujen munia ja poikasia.
Metsähallituksen mukaan metsästäjien määrä ei vaikuta saaliin määrään kovinkaan paljon.
– Tietenkin me puhumme nyt isoista numeroista, mutta samalla puhumme myös isoista pinta-aloista, kun on kyse Ylä-Lapista. Metsästyspaine jakaantuu verrattain isolle alueelle kokonaisuutena, sanoo Mikko Rautiainen.
Vaikka nykyiseen riekkokantaan vaikuttavatkin monet tekijät, ei Jari Kangasniemi kuitenkaan luota riekkolaskentojen tuloksiin.
– Enemmän uskon suuren luontokirjan lukemiseen, se ei valehtele. Viidenkymmenen vuoden kokemuksella ja samoilla alueilla kulkeneena minä näen, miten kanta on kehittynyt. Koko ajan se on ollut laskussa, sanoo Jari Kangasniemi.
Riistanhoitoyhdistys rajoittaisi kevätpyyntiä
Inarin riistanhoitoyhdistys neuvottelee vuosittain Metsähallituksen kanssa lupamääristä. Yhdistyksen toiminnanohjaaja Pertti Vikeväkorva kertoo, että tähän asti he ovat päässeet yhteisymmärrykseen, mutta yhdistyksellä on toiveita pyynnin rajoittamiseksi.
– Maaliskuun pyynnin voisi lopettaa kokonaan. Tuolloin on kyse tuottavista yksilöistä. Jos maaliskuussa ammutaan naarasriekko, se saattaa viedä noin kymmenen tulevan riekon elämän, toteaa Vikeväkorva.
Inarin, Enontekiön ja Utsjoen kuntalaiset eivät suoranaisesti kilpaile ulkopaikkakuntalaisten kanssa Metsähallituksen riekkoluvista, sillä paikkakuntalaiset saavat ampua riekkoja valtion mailla omassa kotikunnassaan. Sen lisäksi paikallisilla on oikeus harjoittaa riekon ansapyyntiä talvella.
Monet ylälappilaiset tuntevat silti ärtymystä, kun Metsähallitus myy tuhansia lupia ulkopaikkakuntalaisille. Metsähallituksen mukaan paikallisten riekonpyynti otetaan huomioon, kun myytävistä luvista päätetään.
– Meillä on olemassa arvio paikkakuntalaisten metsästysmäärästä. Se lasketaan pois siitä luvusta jo ennen kuin me rupeamme arvioimaan, kuinka monta lupaa voidaan myydä ulkopaikkakuntalaisille, painottaa Mikko Rautiainen.
Metsästäjä: Riekko on pohjoisen ihmiselle elämän lintu
Riekon ansapyynti on osa saamelaista kulttuuria, ja se on ollut tärkeä toimeentulolähde Ylä-Lapin ihmisille. Ansapyynnin harjoittajia on enää harvassa, mutta riekon ansapyynti talvella antaa kuitenkin muutamalle perheelle Utsjoella, Inarissa ja Enontekiöllä osan toimeentulosta, kun riekkoja on runsaasti.
Kangasniemi huomauttaa, että riekko on paikkalintu.
– Kun tietyillä alueilla viikkotolkulla metsästetään ja sieltä pyydetään ne kaikki linnut pois, niin kyllä sillä on mielestäni merkitystä.
Kokenut metsästäjä säästääkin nyt jokaisen yksilön, jotta riekkokanta vahvistuisi.
– Riekko on pohjoisen ihmiselle ollut elämän lintu, sanoo Jari Kangasniemi.
