Hallitus haluaa lääkkeet ruokakauppoihin ja viinat kotiportaille. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja – niin myös viina- ja lääkekaupan mediapelissä, Järvi pohtii.
Hallitus jätti syyskuun lopulla eduskunnalle esityksensä apteekkitalouden kokonaisuudistuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa todetaan, että esityksellä vahvistetaan apteekkien roolia osana terveydenhuoltoa ja laajennetaan itsehoitolääkkeiden myyntikanavaa.
Tiedotteet, kannanotot, uutiskirjeet ja blogikirjoitukset ovatkin viime aikoina lennelleet kiivaasti, kun sekä kaupan että apteekkialan etujärjestöt ovat kuvailleet lakiuudistusten vaikutuksia. Mielipidekyselyillä on pohjustettu maaperää uudistuksille.
Etenkin apteekkialan järjestöt ovat syksyn aikana yrittäneet käydä kovaa viivytystaistelua julkisuudessa. Alalla koetaan, että reseptilääkkeiden lääketaksan leikkaus, apteekkiveron kiristys ja itsehoitolääkkeiden myynnin salliminen ruokakaupoissa rapauttavat suomalaisen apteekkiverkoston.
Tiedotteita ja kannanottoja on viime aikoina lennellyt kiivaasti.
Ensimmäisenä kuluttajille näkyvä muutos toisi itsehoitolääkkeitä ruokakauppojen hyllyille.
Jälleen ministeriöllä on vakuuttavia perusteluita. Niissä sanotaan, että lääkelaissa ja -asetuksessa määriteltäisiin rajattu itsehoitolääkevalikoima, joka muodostuisi sellaisista lääkeryhmistä, joihin liittyvät riskit ovat vähäisiä ja joilla lääkehoito voidaan toteuttaa turvallisesti ilman lääkeneuvontaa.
Tuo ministeriön mainitsema ”rajattu valikoima” sisältäisi muun muassa närästyksen, ummetuksen ja silmien kuivuuden hoitoon käytettäviä itsehoitolääkkeitä. Päivittäistavarakauppahan olisi halunnut hyllyilleen myös reseptivapaat kipulääkkeet, mutta kun lääketurvallisuusviranomaiset vastustivat, ministeriö luopui aikeista. Kipulääkkeitä kun ei voi rajattomasti käyttää ilman, että esimerkiksi riski sisäisiin verenvuotoihin lisääntyisi.
Olisiko ruokamarketin kassalla osattu epäillä, että kivuissa kärvistelevällä ihmisellä voikin olla sydän- eikä närästyskohtaus?
Mutta – farmaseuttista osaamista tarvitaan kyllä monen muunkin lääkkeen kohdalla kuin vain kipulääkehyllyjen luona. Mehän muistamme uutiset kesältä 2021, kun Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo meni apteekkiin ostamaan vahvempia närästyslääkkeitä rinnassa tuntuvan kivun vuoksi. Farmaseutti selvitti muutamalla kysymyksellä, ettei närästyslääkkeistä nyt ole apua, vaan kyseessä lienee sydänkohtaus ja kehotti Orpoa välittömästi hakeutumaan sairaalahoitoon.
Meilahden sairaalassa Orpon sydänkohtaus hoidettiin. Tapahtuneen opetus on, että varsin arkisetkin, haitoiltaan vaarattomaksi koetut lääkkeet voivat peittää vakavia sairauksia liian pitkään. Tuskinpa ruokamarketin kassalla olisi osattu epäillä, että kivuissa kärvistelevällä ihmisellä voikin olla sydän- eikä närästyskohtaus.
Vakavilla asioilla ei saa vitsailla, mutta sanansäilät kyllä viuhuvat, kun kaupan järjestöjohtajat puolustelevat, miksi niin lääkkeet kuin viinatkin vallan hyvin sopisivat ruokakauppoihin. Erityisen trendikästä on kuvata Suomea Euroopan takapajulaksi.
Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen kirjoitti kesällä blogissaan, että EU:ssa noin 450 miljoonaa ihmistä ostaa viininsä ruokakaupoista – vain suomalaiset ja ruotsalaiset jonottavat niitä yhä valtion monopolista.
No – itse en kyllä muista koskaan jonottaneeni Alkossa ollenkaan niin pitkään kuin ruokakaupan ruuhkaisissa kassajonoissa. Mutta ehkä Loikkanen ei käy maaseudun marketeissa, joissa kassojen vierellä aulassa on ihan näppärä ”monopolikauppa”.
En muista koskaan jonottaneeni Alkossa niin pitkään kuin ruokakaupan ruuhkaisissa kassajonossa.
Alkoholipolitiikan vapauttaminen monopolista ja mainonnan sääntelystä on ollut vuosikymmenten ajan poliitikkojen ja lobbarien todellinen lempilapsi. Viime vuosina on tilattu tutkimuksina julkistettuja mielipidekyselyitä sekä etsitty mielipide- ja somevaikuttajia hämärtämään tiedon ja mutu-väitteiden rajaa. Myös politiikan osaajien ja ministerien avustajien kierrättäminen alkoholibisneksen etujärjestöjen johtohommissa on ollut suosittu keino muodostaa tukijoukkoja. Pyöröovi-ilmiön toimivuudesta on ollut näyttöäkin.
Kaikkia näitä keinoja on nähty myös alkoholin myynnin vapauttamisen tuoreimmassa valtataistelussa eli tavoitteessa tuoda viinat kotiportaille. Jälleen vedotaan ihmisten omaan vastuuseen ja painotetaan, miten haitat kohdentuvat vain pieneen riskikäyttäjien joukkoon valtaosan meistä ollessa vastuullisia. Ja kukapa ei haluaisi olla juuri sellainen: fiksu ja vastuullinen?
Ulla Järvi
Kirjoittaja pitää ”Sääntö-Suomea” reiluna ja oikeudenmukaisena maana, jossa myös heikoimmilla on oikeuksia.
