Sovelluksen avulla kokematonkin sienestäjä voi päästä halutunlaisten sienten kasvumaastoon.
Joihinkin karttasovelluksiin on lisätty näkymiä, joiden avulla voi löytää sieniä. Kävimme kokeilemassa, löytääkö männynherkkutatteja kännykkää tuijottamalla.
Sienikartat perustuvat maastotietoihin, eivät siis todettuihin havaintoihin. Sovellus johdattaa sienestäjän mahdollisille sienimaille, ei varmoille apajille.
Vaikka sienimetsällä lajituntemus on aina tarpeen, tottumattomalle sienestäjälle esimerkiksi männynherkkutatti on melko turvallinen valinta: sieni on helppo tunnistaa.
– Lajitunnistus on aina tärkeää, muistuttaa sienijahtikokeilun oppaaksi lähtenyt Iikku Kolari.
Sienimaastoja lähdettiin etsimään Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalta Muhokselta ja sen kuivilta hiekkakankailta.
Potentiaalisen maaston löytäminen kartan avulla on helppoa: männynherkkutateille sopiva maasto on karttaan merkitty violetilla. Tässä kokeilussa käytössä oli Karttaselain-niminen sovellus.
Tatteja löytyy yhä, kunhan pakkaset pysyvät poissa
Muhoksen mäntykankailla valtaa pitää palleroporonjäkälä. Kokeilu tehtiin lokakuun puolivälin tienoilla, ja se on melko myöhäinen ajankohta tattien löytämiselle.
Kun silmä tottuu katsomaan metsänpohjaa, alkaa tummanruskeita lakkeja havaita jäkäläisessä maastossa. Männynherkkutatin lakki voi kasvaa halkaisijaltaan jopa 30 senttimetriin, joten jo yhdessä sienessä voi olla paljon syötävää.
Kun tatti löytyy, Iikku Kolari neuvoo ensin kokeilemaan, että onhan sieni vielä napakka. Matoiset tai mädät sienet saavat jäädä metsään.
Muutama leikkaus sieniveitsellä kertoo lopulta, kannattaako kyseinen yksilö kerätä koriin asti.
Kokeilun lopputulos oli se, että karttasovelluksen avulla löytää kyllä oikeanlaiseen metsään, mutta se varsinainen sienten löytäminen pitää tehdä ihan omin silmin.
Kolari on itse intohimoinen sienestäjä. Kausi alkaa loppukeväästä korvasienien parissa ja päättyy vähän lumentulon jälkeen. Suppilovahverot eivät säiky edes kevyttä pakkasta.
Pitkä hellejakso teki satokaudesta poikkeuksellisen
Loppukesän pitkä hellejakso teki sen, että hetkeen sieniä ei meinannut nousta millään.
Luonnontuotteiden talteenottoa edistävän Arktiset aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen sanoo, että alueellinen vaihtelu on ollut poikkeuksellisen suurta.
Saman on havainnut sieniasiantuntija Tapio Kekki.
– Esimerkiksi Rovaniemellä ei tämän kesän ja syksyn aikana männynherkkutateilla ollut varsinaista satokautta lainkaan. Aivan yksittäisiä sieniä saattoi löytyä heinäkuun alusta lokakuun alkuun. Tilanne oli aivan toinen esimerkiksi Inarissa tai Oulun seudulla, hän sanoo.
Birgitta Partanen pitää sienimetsässä auttavia sovelluksia hyvänä asiana.
– Ne ovat tervetullut lisä kannustamaan kansaa maastoon, hän sanoo.
Petri Salmela Suomen sieniseurasta pitää siitä, että sienet ja marjat nostetaan esiin monissa uusissa sovelluksissa.
– Karttaselaimen palvelu voi olla hyvä apu suunniteltaessa sieniretkiä tai etsiessä uusia sienipaikkoja. Jos käyttäjä ei ota huomioon muita seikkoja, kuten sienilajille sopivaa ajankohtaa ja sateiden määrää, voi käyttäjä kokea pettymystä, hän sanoo.
